nopeasti edennyt suhde, tulin huijatuksi.
Kerron oman tarinani. Tapasin netissä ihanan miehen. Rakastuin oikopäätä eteneminen suhteessamme oli huimaa yhteen muutamassa kuukaudessa,. Tlin raskaaksi ja menimme naimisiin. Edellisen suhteenni lapset jäivät isälleen, koska uskoin tätä uutta kumppaniani sokeasti kun hän puhui ihanasta tulevaisuudestani. Yhtään en pitänyt outona sitä kuinka hän ex puolisoaan mustamaalasi, tehden hänen ja lasten elämästä hankalaa. Luotin siis täysin. Kuulin huhuja miehen naisseikkailuista, uskoin kuitenkin hänen selityksensä muiden olevan vain kateellisia onnestamme.
Olisinpa oikeasti tajunnut oman kohtaloni etukäteen. Mies löysi uuden, minä jäin yksin. Hän jopa halusi yhteisen lapsemme vedoten minun olevan huono äiti, koska olin sairastanut masennuksen. Minä joka hänen takiaan jätim kaiken taakseni lapseni ja muutin hänen perässään.
Voi kunpa olisinkin silloin alussa pitänyt silmäni ja korvani auki. Uskonut hänen ex puolisoaan ja muita. Nyt kadun lopun elämääni sitä, että hänet tapasin.
Älkää koskaan luottako ihmiseen joka haluaa edetä nopeasti, se on elämänne suurin virhe. Sen minulle kertoi psykologikin, että valitettavasti tapaukseni on klassinen.
Olen ottanut yhteyttä hänen ex puolisoonsa ja pyytänyt anteeksi puheitani hänestä, olin silloin niin ooneni kukkuloilla etten Jokainenhan niinkuin minäkin ajatteli muiden varoitteluista huolimatta, ettei minulle käy niin hän rakastaa minua ja tämä on ikuista.
Tämä siis minun tarinani elävästä elämästä. Toivon todellakin ettei kenellekkään muulle koskaan käy samoin.
Kommentit (9)
Olisin tietenkin voinut kertoa yksityiskohtaisemminkin, mutta tekstistä olisi tullu liian pitkä eikä tarkoitukseni ollut kirjoittaa kuin pääkohdat. On harmi, että ajattelet ettei ole minun kirjoitus. Enkä kyllä koe olevani uhri. Minähän omilla teoillani ja valinnoillani itse annoin asioiden mennä näin.
Oletko nyt luonut suhteen lapsiin ja ennenkaikkea oletko pyytänyt heiltä anteeksi sitä, että arvotit heitä korkeammalle uuden miehen???
Heikkolahjaisten ei kannattaisi leikkiä näitä suhdejuttuja.
Tietenkin olen pyytänyt anteeksi. Ja kadun elämääni en ymmärrä miksi noinkin radikaalisti tuomitsette. Olisihan minun pitäny ymmärtää ettei täällä ole samaa kokeneita ja niitä jotka sen myöntäisivät. En olisi itsekkään asiaa myöntänyt silloin ku onnen huumassa olin. En todellakaan. Moni asiahan meni niin, että luulin itse omaehtoisesti tehneen ratkaisun hänen mukaansa lähtemisestä ja lapsien jättämisestä isälleen. Siippani oli hyvinkin vakuuttava, sanoi että lapset eivät koskaan vanhempiaan hylkää ovat aina lojaaleja jne. On hyvinkin monta samankaltaista tilannetta suhteemme aikana ollut joissa kuvittelin tehneeni itse ratkaisut. Ja tavallaanhan teinkin en osannut ajatella realistisesti ja kauaskantoisesti. En hakenut tällä avauksella syyllistämistä tai uskottavuuttakaan tämä kirjoitus on osa omaa toipumistani ja asian esille tuomista, koska tunnistettavuuden takia en halua omalla nimelläni tai muidenkaan sitä julki tuoda.
No suoraan sanoen idiootilta kuulostat. Kukaan normaalijarkinen ei jata lapsiaan uuden suhteen takia.
Kannattaisi varmaan laittaa putket poikki ettet ainakaan enaa lapsia tee tolla alykkyysosamaaralla.
Liian totuudenmukainen ja tavallinen tarina, ollakseen ”uhrin” kertoma.