Onnistuin kasvatuksessa
Ja kiitän siitä itseäni. Ihan vauvasta asti luin kirjoja ja koko ajan vaikeampia klassikoita. Vein liikuntaharrastuksiin, kannustin ja osallistuin. Opetin eri taidemuotoja ja suuntauksia ja kokeilimme kotona eri tekniikoita. Pelasimme älyä kehittäviä pelejä, esim. Mastermind. Vein laavuille ja vaeltamaan, jotta oppii luonnossa liikkumista ja esim. tulen teon. Menimme parhaimpiin ravintoloihin ja lapsi söi alusta asti aikuisten annoksia eikä mitään nakkeja ja ranskalaisia. Otin pariksi vuodeksi tukilapsia, jotta lapseni oppii jakamaan ja empatiaa. Ja paljon muuta! Kehitin lapseni moraalia, sivistystä ja käytännön taitoja kuin Iisakin kirkkoa, paljolti omien tarpeideni kustannuksella. Nyt lapseni on nuori aikuinen, jota kaikki kehuvat. " Miten sulla on noin fiksu lapsi?" ( voihan olla, että viittaavat tyhmyyteeni :)) Ei ole sattumalta, vaan aikaa, vaivaa ja rahaa säästämättä kehitin siitä sellaisen. Tulee valmistumaan hyvin tienaavaan ammattiin ja nyt voin käyttää kaikki resurssit itseeni ja mieheeni.
Koen todellakin, että panostus pitkässä juoksussa kannatti!
Kommentit (2)
Kyllä se oma jaksaminenkin oli kortilla, kun oli riitoja miehen kanssa ja ne piti lapselta salata. Ja kun olisi rankan duunin jälkeen halunnut vain köllähtää, niin ei voinut. Nyt katsoen se oli kumminkin aika lyhyt aika, esim. Lukiolaiset paljon vaihdossa, retkillä etc. Eli eihän se koko ajan kotona ollut.
Ap
Hienoa! Varmasti kannattikin!
Itselläni ei riitä jaksaminen eikä rahat tuohon.