Ihmispelkoinen
Miksi en vain opi olemaan pelkäämättä ihmisiä 😔. En uskalla puhua normaalisti ihmisille, vilkuilen ja pälyilen ahdistuksissani. Lisäksi tuntuu, että toisiakin ahdistaa seurassani (jos pakolla seuraani joutuvat), mikä on ymmärrettävää. Ainoastaan päihteiden vaikutuksen alaisena en pelkää ihmisiä ja vapaudun rennoksi omaksi itsekseni (en ole kuin nurkkaan ajettu jyrsijä). Tulevaisuus näyttää synkältä. Vertaistukea? 🐁
Kommentit (11)
itsellä auttoi lääkitys ja kun ikää tuli lisää
Vierailija kirjoitti:
itsellä auttoi lääkitys ja kun ikää tuli lisää
Mikä lääkitys auttoi sinua?(jos haluat kertoa) Tiedän, että on yksilöllistä ja kaikki eivät halua kertoa lääkitystään, mikä on ymmärrettävää. En kaipaisi pöhnäistä oloa 😔, sillä olen muutenkin harkitseva ja hieman hidas ihminen (en halua olla poissaoleva). Pelko hidastaa hoksaamista, mutta sitten kun hoksaan, osaan tehdä toistettavasti ja tarkasti rutiinini.
Alkuperäinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itsellä auttoi lääkitys ja kun ikää tuli lisää
Mikä lääkitys auttoi sinua?(jos haluat kertoa) Tiedän, että on yksilöllistä ja kaikki eivät halua kertoa lääkitystään, mikä on ymmärrettävää. En kaipaisi pöhnäistä oloa 😔, sillä olen muutenkin harkitseva ja hieman hidas ihminen (en halua olla poissaoleva). Pelko hidastaa hoksaamista, mutta sitten kun hoksaan, osaan tehdä toistettavasti ja tarkasti rutiinini.
Alkuperäinen
Niin ja unohtui kysyä kuinka vanha olet suunnilleen iältäsi, jos haluat kertoa. Itse olen alle 30-vuotias. En siis mikään teini enää.
Alkuperäinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itsellä auttoi lääkitys ja kun ikää tuli lisää
Mikä lääkitys auttoi sinua?(jos haluat kertoa) Tiedän, että on yksilöllistä ja kaikki eivät halua kertoa lääkitystään, mikä on ymmärrettävää. En kaipaisi pöhnäistä oloa 😔, sillä olen muutenkin harkitseva ja hieman hidas ihminen (en halua olla poissaoleva). Pelko hidastaa hoksaamista, mutta sitten kun hoksaan, osaan tehdä toistettavasti ja tarkasti rutiinini.
AlkuperäinenNiin ja unohtui kysyä kuinka vanha olet suunnilleen iältäsi, jos haluat kertoa. Itse olen alle 30-vuotias. En siis mikään teini enää.
Alkuperäinen
parikymppinen olen vasta.
käytän tosiaan 10mg escitalopramia, eli suht pientä annosta otan. pöhnäinen olo oli itsellä vain lääkkeen aloitusvaiheessa, ja on sittemmin kadonnut. suosittelen kyllä ainakin harkita kokeilemista, saattaisi auttaa sinuakin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itsellä auttoi lääkitys ja kun ikää tuli lisää
Mikä lääkitys auttoi sinua?(jos haluat kertoa) Tiedän, että on yksilöllistä ja kaikki eivät halua kertoa lääkitystään, mikä on ymmärrettävää. En kaipaisi pöhnäistä oloa 😔, sillä olen muutenkin harkitseva ja hieman hidas ihminen (en halua olla poissaoleva). Pelko hidastaa hoksaamista, mutta sitten kun hoksaan, osaan tehdä toistettavasti ja tarkasti rutiinini.
AlkuperäinenNiin ja unohtui kysyä kuinka vanha olet suunnilleen iältäsi, jos haluat kertoa. Itse olen alle 30-vuotias. En siis mikään teini enää.
Alkuperäinenparikymppinen olen vasta.
käytän tosiaan 10mg escitalopramia, eli suht pientä annosta otan. pöhnäinen olo oli itsellä vain lääkkeen aloitusvaiheessa, ja on sittemmin kadonnut. suosittelen kyllä ainakin harkita kokeilemista, saattaisi auttaa sinuakin :)
Pitää harkita/pohtia, mutta lääkärihän sen lopulta päättää, mikä lääke mahd. auttaisi ja määrääkö ylipäätään mitään. Koska olen tälläinen, pelottaa, että ottaako lääkäri minua edes tosissaan vaan pitääkö vaan jonain nistinä, kun olemukseni on pelon takia se mikä on ja ilmaisuni on usein niukkaa 😔 Usein määrätään kai Sepramia (serotoniinin takaisinoton estäjä) tai beetasalpaajia, mitä olen sivukautta ounastellut.
Alkuperäinen
Piti lisäksi sanomani, että olen kyllä kahlannut self help - ohjeita läpi 😔
Alkuperäinen
Nuorilla on valtavat erot siinä miten laadukkaita ihmissuhteita heillä on elämänsä varrella ollut ja miten sosiaaliset taidot on päässeet kehittymään. Kaikki helposti ajattelee että parikymppiset on siinä suhteessa samalla viivalla ja on muka itsestä ja reippaudesta kiinni miten pärjää eri tilanteissa.
Huonoja ihmissuhdekokemuksia ei ihan nopeasti korjata koska niihin liittyy paljon tuskallisia tunteita ja pelkoja. Tavallaan myös kehitys jää junnaamaan paikoilleen. Ala katsoa ihmisiä ystävällisesti ja sano heille joskus jotain pientä, iästä ja muista ominaisuuksista piittamatta. Pikku hiljaa keskustelut voi pidentyä ja huomaat juttelun alkavan sujua. Älä syyllistä itseäsi siitä että joudut opettelemaan näitä asioita muita vanhempana, ympäristösi on ollut kehityksesi kannalta negatiivinen.
Varoitus, jos olet nuori nainen niin miehet saattaa herkästi luulla että olet kiinnostunut heistä muullakin tavalla,
joten heidän kanssa juttelussa vähän asiallisempi linja, mikäli huomaat epämukavaa kiinnostusta. Toivon sulle mukavia kohtaamisia ihmisten kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Nuorilla on valtavat erot siinä miten laadukkaita ihmissuhteita heillä on elämänsä varrella ollut ja miten sosiaaliset taidot on päässeet kehittymään. Kaikki helposti ajattelee että parikymppiset on siinä suhteessa samalla viivalla ja on muka itsestä ja reippaudesta kiinni miten pärjää eri tilanteissa.
Huonoja ihmissuhdekokemuksia ei ihan nopeasti korjata koska niihin liittyy paljon tuskallisia tunteita ja pelkoja. Tavallaan myös kehitys jää junnaamaan paikoilleen. Ala katsoa ihmisiä ystävällisesti ja sano heille joskus jotain pientä, iästä ja muista ominaisuuksista piittamatta. Pikku hiljaa keskustelut voi pidentyä ja huomaat juttelun alkavan sujua. Älä syyllistä itseäsi siitä että joudut opettelemaan näitä asioita muita vanhempana, ympäristösi on ollut kehityksesi kannalta negatiivinen.
Varoitus, jos olet nuori nainen niin miehet saattaa herkästi luulla että olet kiinnostunut heistä muullakin tavalla,
joten heidän kanssa juttelussa vähän asiallisempi linja, mikäli huomaat epämukavaa kiinnostusta. Toivon sulle mukavia kohtaamisia ihmisten kanssa!
Kiitos 💟
Alkuperäinen
Minulla ihmispelon taustalla on ollut isoja traumoja lapsuudesta. Äärimmäisen epäoikeudenmukaista ja tunteetonta kohtelua. En pystynyt olemaan ihmisten seurassa yhtään rennosti ennen kuin tiedostin traumat ja niiden syyt ja vaikutukset. Olin ei-toivottu lapsi. Sekin selvisi vasta keski-ikäisenä kun se minulle sanottiin ääneen. Yritin aina reipastua ja altistaa itseäni mutta se ei kertakaikkiaan toiminut, pidin itseäni surkeista surkeimpana kun pelkoni vaan syvenivät. Psykologeille tekisi mieli antaa vähän piiskaa siitä hyvästä.
Yllättävänkin monet ihmiset ovatkin paskiaisia. Ehkä olet tiedostamattasi tajunnut pysyä erossa ihmisten hierarkioista ja raadollisista sosiaalisista kuvioista, joiden mutkat ovat monituisen monet - niiden kaikkien oppimiseen ja tunnistamiseen menisi useampi elinikä.
Enkä kaipaa nyt kommentteja, että onhan kaikkien muidenkin ollut pakko reipastua ja asenteesta kaikki on kiinni. Sulla on pelkkä asenneongelma ja olet kovapäinen niskuroija.
Paitsi että olen pelännyt enemmän tai vähemmän ihmisiä koko nuoruuteni, niin tuntuu, että olen jäänyt myös kehityksessä jälkeen. Parikymppinen minäni voisi mennä jopa teini-ikäisestä henkisesti. Tämän ikäiseltä odotetaan tietynlaista standardikäytöstä käytöksineen, ilmeineen ja eleineen. En herätä luottamusta lainkaan.
Yritän kovasti, mutta on ymmärrettävää, että jännittyneestä ja pelokkaasta minästäni on vaikea pitää 😔
Alkuperäinen