Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.

Vierailija kirjoitti:

Ideoita mitä kaikkea olisi hyvä olla lapsiperheellä pakattuna autoon?

Kertakäyttösadetakki, avaruuspeite, hanskat, taittuva lapio, lumiharja, turvavyöleikkuri, huomioliivi, puhelimen laturi, varoituskolmio, paikkausvaahto, kolikoita, pysäköintikiekko… Mitäs muuta? Tuleeko mieleen mitään sellaista evästä (lähinnä lapsia ajatellen), mikä kestäisi autossa myös pakkasella? Välipalakeksit ehkä?

En ole oikein koskaan luottanut niihin paikkausvaahtoihin. Se ei esim auta, jos teräsvyö rikkoutuu. Renkaasta tulee silloin kananmunan muotoinen. Siksi pidän edelleen vararengasta ja tunkkia autossa. Vararengas on siis kesällä yksi talvirengas ja talvella yksi kesärengas.

Kaikki tarvevälineet on komerossa, jos tarvitsee selvitä -30 pakkasessa 6kk. Veden saanti on ainoa mitä tarvitsen lisänä, mutta onneksi Suomessa tämä ei ole ongelma kesällä tai talvella. 

Eihän se kivaa olisi alkuunkaan, mutta onneksi suomessa riittää vielä puuta lämmitykseen, jos muut keinot katoaa ja tosiaan pakkasvarusteet -40C kestävää  makuussia ja arktista telttaa myöten on ja on testattu, joskin hurjia lukemia lupaava makuupussi alkoi olla yksinään aika viileä -30 asteessa. Onneksi on vilttiä ja huopaa ja vaikka pressua, jos saa rauhassa olla leirissä.  

Ruokana pääasiassa purkkiruokaa, riisiä ja kuivattuja hedelmiä, marjoja ja pähkinöitä. Suklaata ja energiapatukoita tulee ostettua varastoon aika-ajoin, mutta jostain syystä ne sieltä itsekseen katoaa... :)

Suomessa pahin kriisi mikä voi tulla on sähkökatko keskellä kylmintä talvea, mutta ei sekään voi kuukausia kestää.

Paras vinkki: Lopettakaa nyt jo tämä vainoharhainen pelleily! 😉

Vierailija kirjoitti:

Paras vinkki: Lopettakaa nyt jo tämä vainoharhainen pelleily! 😉

Miksi? Eihän sinun tarvitse näitä lukea, jos ei kiinnosta.

Sisäministeriön ohje on, että kotitaloudella olisi oltava viikon hätävarat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annakun minä taas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kootaanko kirjalista? Suomenkieliset kirjat, jotka varautujan kirjahyllystä pitäisi löytyä.

https://puolustusvoimat.fi/documents/1948673/2258487/PEVIESTOS-luonnonm…

Kiitos teille tuntematon surviainen.

Aika hyväntuntoinen kirjanen. Mutta saada syötävä metsästä? Suomen metsästä? Jos metsästät niin jotain pitäisi saada joka päivälle? Jos patruunoita on 365kpl niin pärjäät vuoden? On muuten iso läjä. Jos löydät kaurislauman niin sitten pärjää viikkoja mutta pitää  pysytellä sen perässä. Jos ampuu ja ottaa kantoon voisi ns vaihtaa maisemaa. Kesällä tosin liha pitää edes keittää/paistaa jotta säilyy. Jos löytää hyvän kalapaikan niin vaikeutena on että pitää pysytellä siinä. Joki tai merenranta parempi, antaa mahdollisuuden lähtä joko ylös tai alas katteleen löytyisikö ihmistä? Nuo ansajutut on todella vaikeita koska siinä sitten odotat saatko vai et jänestä. Jos et saa odotatko vielä toisen päivän? Viikon?

Kesällä(kään) ei tarvitse keittää/paistaa, koska voi kuivata ja suolata. Osta joskus kaupasta se kallis kuivattu poronlihakäntty. Se ei mene miksikään, sen voi ottaa taskussa mukaan vaellukselle ja napstella vähärasvaista proteiinia pitkin matkaa. Vettä tosin menee, koska kuivaliha on yleensä supersuolaista.

Ansajutuissa toimitaan niin, että ansoitetaan tietty reitti tietyllä etäisyydellä ja sitten käydään "kokemassa" ansat, vähän kuin katiskat, tietyin väliajoin. Perustan tämän ajatuksen lapsena lukemiini turkismetsästys-seikkailukirjoihin :)

Mistäs ajattelit sen suolan saada?

No sitähän kuuluu olla säkeittäin siellä varastoissa. Suola säilyy hyvin kunhan pysyy kuivana. Toki jos tilanne jatkuu kymmenen vuotta niin pitää jossain välissä saada täydennystä. Siinä sitten ehkä suola ei ole se suurin ongelma.

Meren lähellä asuvilla on mahdollisuus hyödyntää suolaista merivettä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ideoita mitä kaikkea olisi hyvä olla lapsiperheellä pakattuna autoon?

Kertakäyttösadetakki, avaruuspeite, hanskat, taittuva lapio, lumiharja, turvavyöleikkuri, huomioliivi, puhelimen laturi, varoituskolmio, paikkausvaahto, kolikoita, pysäköintikiekko… Mitäs muuta? Tuleeko mieleen mitään sellaista evästä (lähinnä lapsia ajatellen), mikä kestäisi autossa myös pakkasella? Välipalakeksit ehkä?

En ole oikein koskaan luottanut niihin paikkausvaahtoihin. Se ei esim auta, jos teräsvyö rikkoutuu. Renkaasta tulee silloin kananmunan muotoinen. Siksi pidän edelleen vararengasta ja tunkkia autossa. Vararengas on siis kesällä yksi talvirengas ja talvella yksi kesärengas.

Ei se paikkausvaahto auta silloinkaan, kun rengas räjähtää riekaleiksi (nimimerkillä vain satasta moottoritiellä, onneksi oli takarengas).

Mutta lyijykynä ja kirjoituspaperia. Kuulakärkikynät ei toimi pakkasella ja tussitkin kuivuu, mutta lyijykynä toimii.

Joku murehti haudan kaivamista ja ett kokkoa poltettais kun maa jäässä.. Polttoaine vähissä tai ei ollenkaan.

Tuossa tapauksessa palataan sadan vuoden takaiseen eli kaivetaan syys-lokakuussa useita metrejä pitkä hauta, johon sitten arkut tms. vieriviereen. Mahdollisesti moneen kerrokseen. Jottei haudankaivaja kuole pois ja tarvi osaansa pitkästä haudasta, lihaksekkaat henkilöt voivat maksaa verojaan tässä kaivamisessa. Eiköhän meidän esi-isä ole tällä tavalla haudattu. Teijossa joku kävi harjoittelemassa haudan kaivamista, mikä sitten motiivi olikin, tuskin survival-touhut.

New Yorkissa köyhät haudattiin tällä tavalla kolmeen kerrokseen. Koronan aikaan piti siitä uutinenkin tehdä ihan Suomen lehtiin. Jos joku maksaa haudan, saa oman kiven. Tähän malliin se voi mennä Suomessakin. Kesällä voi sitten upottaa sukuhautoihinkin, jos löytyy kaivajia.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perhettä on aina kiehtonut riippumattomuus ja omavaraisuus. Ostimme tuon vuoksi yli 100v wanhan saaritilan.

Täysin harrastuspohjalta on huomattu omavaraisuusasteen nousevan ihan mukavasti.

Tilalla on jokaisella ilmansuunnalla pellot ja erilaisia marjapensaita jokaisessa ilmansuunnassa. Hedelmäpuita on tarkoitus lisätä. Syksyllä sieniä löytyy metsästä.

Toimiva kellari, joka ei jäädy -30 pakkasilla, muttei lämpene hellekesälläkään. Tämä on jääkaapin kanssa rinnan käytössä. Iso leivinuuni ja puuhella toimivat lämmönlähteinä sähkökatkon aikana.

Omalla hakekoneella on tehty vuosiksi huussikuiviketta risuista/ oksista kompostikäymälään ja kompostiin. Erillinen 3x3x1,5m komposti, joka toimii hyvin.

Pesuvesi tulee luonnollisesti rannasta ja kalat vesistöstä. Polttopuita omalta tontilta.

Ensivuonna laitetaan yrttejä, perunoita, juureksia, salaatteja ja niin edelleen kasvamaan.

Kannattaa joskus pysähtyä hetkeksi pohtimaan, paljonko sitä ruokaa oikein perhellä kuluukaan (suositusten mukaan tai kokemuksen mukaisen keskiarvon perusteella). Joku perhe oli laskenut, että tonnin verran perunoita tarvitaan vuodessa.

Laskin sitten oman kuuden hengen perheen kasvisten tarpeen: yli tonni meni siinäkin. Suositus on se puoli kiloa päivässä, vuodessa 365 päivää, kuudella hengellä kolme kiloa päivässä!

Tekee meinaan aika tiukkaa pystyä itse hankkimaan tuo määrä, etenkin kun ei ole omenapuita pihassa. Olenkin pitänyt tavoitteena, että heinäkuu-lokakuu välisen ajan pystymme elämään täysin itse tuotetuilla/kerätyillä/vaihtokaupatuilla kasviksilla (luen nyt tähän marjat ja hedelmät ja sienet). Se on vain kolmannes vuodesta, mutta onhan sekin jotain.Touko-kesäkuussa pystyy osittain saamaan kasvikset omasta takaa, mutta loppuvuosi menee enimmäkseen ostotuotteilla. Tottakai säilötään mahdollisimman paljon, mutta kun ei ole maakellaria, niin esimerkiksi juureksia ei loputtomasti voi kasvattaa talvea varten (kuivaan ja pakastan, mutta se ei ole kovin järkevää).

Jatkoa...

Kymmenen kiloa on aina yksi prosentti. Sain naapurilta 10 kiloa avomaankurkkuja, siinä on vuoden kurkkusäilykkeet. 1%. Raparperista vuoden raparperihillot, kiisseliraparperit, sima-ainekset ja likööriäkin tuli laitettua muhimaan. 1% (simaan ja likööriin käytetyt eivät ole tuossa mukana). Jonkin verran raparperia käytän ihan vihanneksena, wokattuna tai vaikka salsassa. Voisi käyttää enemmänkin. Työkaveri toi pari laatikollista porkkanaa naapurin pellosta (luvallisesti); 10 kiloa meni ihan sinällään joko raakana rouskutellen tai eri ruuissa, joku 5 kiloa kuivattuna ja loput 5 kiloa ryöpättynä pakkaseen. 2%.

Viinimarjaa pakkaseen 10 kiloa, loput menivät mehuksi. Lasken 1%. Mansikkaa on 20kg pakkasessa, 2%, sitä tuli syötyä suurin piirtein saman verran, osa hilloksi. 2%.

Sekalaisia vihanneksia kasvimaalta viitisen kiloa pakastimessa, ja viitisen kiloa papuja. 1%. Kurpitsaa näillä näkymin 20kg, siitä puolet kuivattuna, osa soseeksi pakastimeen, osa pilkottuna pakastimeen, osa on syöty, osa säilykkeeksi. 2%.

Aroniaa on tulossa 20kg, suurinpiirtein. Puolet pakastimeen, osa hilloksi, osa kuivatukseen ja osa mehuksi ja likööriksi.2%. Pihlajanmarjaa olisi loputtomasti, mutta siitä ei muut meillä tykkää, joten kerään vain omaksi herkukseni, en laske mukaan.

Viisi kiloa lehtikaalia, mangoldia, punajuuren lehtiä ja muita vihreitä (palsternakan lehtiä) kuivattuna, menee lähinnä viherjauheeksi (siitä ei viidestä kilosta tuoreita lehtiä jää jäljelle kuivauksen ja jauhatuksen jälkeen). 0,5%.

Sieniä tällä hetkellä 20kg, pakastettuna, kuivattuna, suolattuna. Tavoite on, että pakastimessa on sieniä siten, että niistä riittää ateria kerran viikossa, noin kilo tuoreita sieniä eli about 50kg. 5%+1%.

Omenoita on nyt viitisen kiloa, menee kuivaukseen. Seuraavat 5-10kg menevät omenasoseeksi, ja tavoitteena on, että saisin vielä jostain 10-15kg tämän syksyn aikana ihan syömistä varten, ja osa kuivataan. 2%.

Pienistä puroissa kasvaa meidän ruokamme. Tuossa yllä kuvatussa on koossa noin viidennes vuoden tarpeesta. Siihen ei ole laskettu sitä määrää, mitä olemme kesän aikana suoraan syöneet kasvimaalta kuin mansikan ja kurpitsan osalta; kuitenkin tosiaan heinäkuusta alkaen kaikki salaatit, porkkanat, punajuuret, lehtivihannekset, sienet ja marjat ovat olleet omasta takaa.

Kasvisten lisäksihän tarvitaan myös hiilihydraatteja (peruna, viljat) ja proteiineja sekä rasvoja. Perunaa kasvatetaan kimpassa vanhempieni kanssa (noin vuoden tarve, joskus keskellä kesää voi olla lopussa), mutta viljat täytyy ostaa (leipää, jauhoja, riisiä, pastoja, nuudeleita jne). Proteiineista lihaa, maitotuotteita, kalaa, ne on kaikki ostotavaraa, samoin rasva kasvisöljyinä tai voina. Laardia emme harrasta.

Jos olisi otollisempi kasvuvyöhyke ja maaperä parempi, voisi kasvattaa itse enemmän hedelmiä (omenaa, päärynää, kirsikkaa, luumua) ja esimerkiksi kaalia ja maissia. Tänä kesänä kaaliperhoset söivät käytännössä kaikki muut brassica-suvun kasvit paitsi lehtikaalit (ne oli suojattu erikseen).

No, ensi kesänä uusi yritys. Katsotaan, onko silloin maakellari valmis ja sataako koko kesän räntää. Aina pysyy mieli virkeänä kun ei koskaan tiedä mitä tapahtuu!

Vierailija kirjoitti:

Joku murehti haudan kaivamista ja ett kokkoa poltettais kun maa jäässä.. Polttoaine vähissä tai ei ollenkaan.

Tuossa tapauksessa palataan sadan vuoden takaiseen eli kaivetaan syys-lokakuussa useita metrejä pitkä hauta, johon sitten arkut tms. vieriviereen. Mahdollisesti moneen kerrokseen. Jottei haudankaivaja kuole pois ja tarvi osaansa pitkästä haudasta, lihaksekkaat henkilöt voivat maksaa verojaan tässä kaivamisessa. Eiköhän meidän esi-isä ole tällä tavalla haudattu. Teijossa joku kävi harjoittelemassa haudan kaivamista, mikä sitten motiivi olikin, tuskin survival-touhut.

New Yorkissa köyhät haudattiin tällä tavalla kolmeen kerrokseen. Koronan aikaan piti siitä uutinenkin tehdä ihan Suomen lehtiin. Jos joku maksaa haudan, saa oman kiven. Tähän malliin se voi mennä Suomessakin. Kesällä voi sitten upottaa sukuhautoihinkin, jos löytyy kaivajia.

Tuskin nyt ihan tuollaisia joukkohautoja kuitenkaan tarvitaan. Jos kuolleisuus alkaisi ampaista pilviin, niin sitten, mutta aika hiljaistahan noilla pienten paikkakuntien hautuumailla on, ei ole sataa hautaustakaan vuodessa.

Onhan ihmiset ennenkin pärjänneet pitkälti omavaraisesti, miksi ei nykyäänkin? Tietysti pitää asua maalla, omistaa vähän maata ja metsää, mielellään olla vesistön äärellä. Oma talo, jossa puuliesi, uuni, puulämmitys, hyvä kellari, kaivo. Ja pitää olla tietämystä, osaamista ja välineitä maanviljelyyn, metsästykseen ja kalastukseen. Kovaahan se elämä olisi, mutta vahvimmat selviytyisi. Nyt on kuitenkin tietoa enemmän kuin vaikka 100 v sitten, joten se auttaisi selviytymisessä, taidot voi olla kyllä heikommat, mutta sitä oppii, kun on pakko. Tosin ehkä viisasta opetella selviytymistaitoja jo nyt.

Ruoka- ja vesihuollon, sekä lämmityksen lisäksi tärkeää on ensiaputaidot ja -välineet. Kannattaa myös hankkia tietoa esim. yrttiparantamisesta, opetella hieromaan ja vaikka jotain muuta luontaishoitoa, esim. jäsenkorjausta. Pahin puute voisi olla hammaslääkäripalvelujen puuten, noin arjessa siis. Tietysti sitten jos tarvitsisi jonkun leikkauksen tai muun toimenpiteen, niin olisi paha myös. Eli jos tässä tulisi eteen tilanne, että kaikki romahtaisi tai vaikka piikittämättömät suljettaisiin yhteiskunnan ulkopuolelle, niin olisi tärkeää muodostaa yhteisö, josta löytyisi monenlaista osaamista. Tarvikkeiden hankkiminen tuottaisi sitten sen suurimman ongelman, siis esim. lääkkeet. Tosin niitä varmaan tarvittaisiin vähemmän, kun ihmiset eläisivät niin erilaista elämää ja vaikka sydänkohtaus veisi hengen heti, kuten ennenvanhaan. 

90-v äitini kertoma ruokavalio 1930-1950-luvulla sisälsi lähinnä lihaa, maitoa, puuroa, perunaa, leipää. Täydennyksenä kananmunia, lanttua, kaalta, porkkanaa, sipulia, suolasieniä, etikkapunajuuria, sokeroituja puolukoita. Syksyllä oli marjoja ja nauriita. Maitoa oli joka aterialla, leivälle ohuesti voita, liha rasvaista, maidosta tehtiin myös viiliä ja leipäjuustoa, ternimaidosta uunijuustoa. Puuro oli yleensä ruis- tai ohrajauhoista, leipä rukiista ja lisäksi ohrarieskaa. Sokeria syötiin hyvin vähän, vehnääkin oli vain joskus, lähinnä juhliin leivottiin pullaa ja kakkua. Jouluna oli riisipuuroa ja luumukiisseliä.

Lääkärissä äitini muistaa käyneensä yhden kerran joskus lapsena, hammaslääkärissä muutaman kerran. Ensimmäisen ja ainoan antibioottikuurin söi joskus 70-vuotiaana. Hän siis on vahva, mutta hänen veljensä kuoli muutaman vuoden ikäisenä. Sai kyllä sen ajan lääkärinhoitoa, mutta ei osattu/voitu auttaa. Muut sisarukset olivat yhtä terveitä kuin äitini, veli oli syntymästään asti jotenkin sairas. 

Vierailija kirjoitti:

90-v äitini kertoma ruokavalio 1930-1950-luvulla sisälsi lähinnä lihaa, maitoa, puuroa, perunaa, leipää. Täydennyksenä kananmunia, lanttua, kaalta, porkkanaa, sipulia, suolasieniä, etikkapunajuuria, sokeroituja puolukoita. Syksyllä oli marjoja ja nauriita. Maitoa oli joka aterialla, leivälle ohuesti voita, liha rasvaista, maidosta tehtiin myös viiliä ja leipäjuustoa, ternimaidosta uunijuustoa. Puuro oli yleensä ruis- tai ohrajauhoista, leipä rukiista ja lisäksi ohrarieskaa. Sokeria syötiin hyvin vähän, vehnääkin oli vain joskus, lähinnä juhliin leivottiin pullaa ja kakkua. Jouluna oli riisipuuroa ja luumukiisseliä.

Lääkärissä äitini muistaa käyneensä yhden kerran joskus lapsena, hammaslääkärissä muutaman kerran. Ensimmäisen ja ainoan antibioottikuurin söi joskus 70-vuotiaana. Hän siis on vahva, mutta hänen veljensä kuoli muutaman vuoden ikäisenä. Sai kyllä sen ajan lääkärinhoitoa, mutta ei osattu/voitu auttaa. Muut sisarukset olivat yhtä terveitä kuin äitini, veli oli syntymästään asti jotenkin sairas. 

Anopin lapsuudessa ruokana oli lähinnä perunaa ja kalaa ja mainitsemiasi kasviksi (asuivat järven rannassa), maito myytiin meijeriin. Yksi lapsista kuoli vuoden ikäisenä, loput säilyivät hengissä. En sanoisi kuitenkaan, että olisivat erityisen vahvoja tai terveitä, vaan nimenomaan kaikilla on sydän- ja verisuonisairauksia, kakkostyypin diabetes ja erilaisia syöpiä.

Eli on aika ohut raja siinä, mikä on "sopivaa" niukkuutta ja mikä on tuhoavaa niukkuutta. Ehkä sinun äitisi ja minun anoppini perheessä se raja oli maidossa ja sienissä (joita anopin perheessä ei siis syöty). Hänen molemmat vanhempansa kuolivat nuorina, alle 50v. jolloin perheen nuorin lapsi oli reilusti alle kymmenen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perhettä on aina kiehtonut riippumattomuus ja omavaraisuus. Ostimme tuon vuoksi yli 100v wanhan saaritilan.

Täysin harrastuspohjalta on huomattu omavaraisuusasteen nousevan ihan mukavasti.

Tilalla on jokaisella ilmansuunnalla pellot ja erilaisia marjapensaita jokaisessa ilmansuunnassa. Hedelmäpuita on tarkoitus lisätä. Syksyllä sieniä löytyy metsästä.

Toimiva kellari, joka ei jäädy -30 pakkasilla, muttei lämpene hellekesälläkään. Tämä on jääkaapin kanssa rinnan käytössä. Iso leivinuuni ja puuhella toimivat lämmönlähteinä sähkökatkon aikana.

Omalla hakekoneella on tehty vuosiksi huussikuiviketta risuista/ oksista kompostikäymälään ja kompostiin. Erillinen 3x3x1,5m komposti, joka toimii hyvin.

Pesuvesi tulee luonnollisesti rannasta ja kalat vesistöstä. Polttopuita omalta tontilta.

Ensivuonna laitetaan yrttejä, perunoita, juureksia, salaatteja ja niin edelleen kasvamaan.

Kannattaa joskus pysähtyä hetkeksi pohtimaan, paljonko sitä ruokaa oikein perhellä kuluukaan (suositusten mukaan tai kokemuksen mukaisen keskiarvon perusteella). Joku perhe oli laskenut, että tonnin verran perunoita tarvitaan vuodessa.

Laskin sitten oman kuuden hengen perheen kasvisten tarpeen: yli tonni meni siinäkin. Suositus on se puoli kiloa päivässä, vuodessa 365 päivää, kuudella hengellä kolme kiloa päivässä!

Tekee meinaan aika tiukkaa pystyä itse hankkimaan tuo määrä, etenkin kun ei ole omenapuita pihassa. Olenkin pitänyt tavoitteena, että heinäkuu-lokakuu välisen ajan pystymme elämään täysin itse tuotetuilla/kerätyillä/vaihtokaupatuilla kasviksilla (luen nyt tähän marjat ja hedelmät ja sienet). Se on vain kolmannes vuodesta, mutta onhan sekin jotain.Touko-kesäkuussa pystyy osittain saamaan kasvikset omasta takaa, mutta loppuvuosi menee enimmäkseen ostotuotteilla. Tottakai säilötään mahdollisimman paljon, mutta kun ei ole maakellaria, niin esimerkiksi juureksia ei loputtomasti voi kasvattaa talvea varten (kuivaan ja pakastan, mutta se ei ole kovin järkevää).

Jep.

On tuota menekkiä joskus laskeskeltu, muttei ihan tosissaan budjetoimalla.  Tosi on, että ruoka-aineita pitää olla aikalailla. Lisäksi varmuudeksi monivitamiinitabletteja olisi hyvä olla useampi purkki.

Muutama vuosi on tuota paikkaa harrasteltu, uusittu marjapensaita ja herätelty muutenkin entistä tilaa eloon.

Tilalla on asuttu ympäri vuoden melkein näihin päiviin asti ja entisaikaan täysin omavaraisesti. Heikkojen jäiden aikana saaresta ei pääse pois/ pääse saareen, joka näkyy kiehtovina yksityiskohtina monissa tilan ratkaisuissa.

Etätöiden aikaan tuli huomattua, että 1kk menee todella helposti itsenäisesti asuen ja myöskään 2kk ei ole mahdottomuus.

Toisin kuin luulisi, tuolla tulee syötyä vähemmän kun tekee fyysisesti paljon enemmän (Joka päivä jotain pientä touhua kaiken ohessa).

On huomattu, että kotioloissa normaaliarjessa tulee syötyä helposti "Varmanpäälle" "Liikaa".

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Omavaraisuutta saisi paikattua helposti 2-4v eteenpäin hedelmä/ kala/ lihasäilykkeillä. Olen joskus miettinyt jauhelihakastikkeen säilömistä ihan arkioloissakin. Helpottuisi ruoanlaittokin aina välillä. Vinkkejä säilömiseen otetaan vastaan =)

Riisi on edullista hankkia ja säilyy +1v.

Puurohiutaleetkin on pitkään säilyvää edullista tavaraa.

Nuo kaksi viimeistä ostettavia tuotteita. Ohraa voisi viljellä sen tuottovarmuuden vuoksi ja jauhaa.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Monet liputtavat sähkön puolesta, mutta me olisimme enemmän hyvin toimivan kaivon puolella.

Jos tulisi joku suuri The Great Reset: Kännykät ja niin edelleen olisivat aika hyödyttömiä. Ilman juomavettä ei elä juuri viikkoa pidempään, mutta ilman (Maksullista) sähköä elää ja sähkönhinnalla voi (Säästöillä/ vaihtokaupalla) ostaa jauhoja, jne. Hyvä kaivo toimii vuosia ja vuosia.

Ilman ruokaa pärjää keskimäärin noin 3vk.

Kännyköitä, matkaradion latausta, työkalujen akkujen latausta, jne varten riittää aurinkopaneeli. Tosin meillä on harvinaisuutena sähköt tilalla, mutta sähkölaskut kuukaudessa noin 10-20e ja sähköistä voi aika helposti luopua, jos puilla lämmittää ja vettä tulee kaivosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perhettä on aina kiehtonut riippumattomuus ja omavaraisuus. Ostimme tuon vuoksi yli 100v wanhan saaritilan.

Täysin harrastuspohjalta on huomattu omavaraisuusasteen nousevan ihan mukavasti.

Tilalla on jokaisella ilmansuunnalla pellot ja erilaisia marjapensaita jokaisessa ilmansuunnassa. Hedelmäpuita on tarkoitus lisätä. Syksyllä sieniä löytyy metsästä.

Toimiva kellari, joka ei jäädy -30 pakkasilla, muttei lämpene hellekesälläkään. Tämä on jääkaapin kanssa rinnan käytössä. Iso leivinuuni ja puuhella toimivat lämmönlähteinä sähkökatkon aikana.

Omalla hakekoneella on tehty vuosiksi huussikuiviketta risuista/ oksista kompostikäymälään ja kompostiin. Erillinen 3x3x1,5m komposti, joka toimii hyvin.

Pesuvesi tulee luonnollisesti rannasta ja kalat vesistöstä. Polttopuita omalta tontilta.

Ensivuonna laitetaan yrttejä, perunoita, juureksia, salaatteja ja niin edelleen kasvamaan.

Kannattaa joskus pysähtyä hetkeksi pohtimaan, paljonko sitä ruokaa oikein perhellä kuluukaan (suositusten mukaan tai kokemuksen mukaisen keskiarvon perusteella). Joku perhe oli laskenut, että tonnin verran perunoita tarvitaan vuodessa.

Laskin sitten oman kuuden hengen perheen kasvisten tarpeen: yli tonni meni siinäkin. Suositus on se puoli kiloa päivässä, vuodessa 365 päivää, kuudella hengellä kolme kiloa päivässä!

Tekee meinaan aika tiukkaa pystyä itse hankkimaan tuo määrä, etenkin kun ei ole omenapuita pihassa. Olenkin pitänyt tavoitteena, että heinäkuu-lokakuu välisen ajan pystymme elämään täysin itse tuotetuilla/kerätyillä/vaihtokaupatuilla kasviksilla (luen nyt tähän marjat ja hedelmät ja sienet). Se on vain kolmannes vuodesta, mutta onhan sekin jotain.Touko-kesäkuussa pystyy osittain saamaan kasvikset omasta takaa, mutta loppuvuosi menee enimmäkseen ostotuotteilla. Tottakai säilötään mahdollisimman paljon, mutta kun ei ole maakellaria, niin esimerkiksi juureksia ei loputtomasti voi kasvattaa talvea varten (kuivaan ja pakastan, mutta se ei ole kovin järkevää).

Jep.

On tuota menekkiä joskus laskeskeltu, muttei ihan tosissaan budjetoimalla.  Tosi on, että ruoka-aineita pitää olla aikalailla. Lisäksi varmuudeksi monivitamiinitabletteja olisi hyvä olla useampi purkki.

Muutama vuosi on tuota paikkaa harrasteltu, uusittu marjapensaita ja herätelty muutenkin entistä tilaa eloon.

Tilalla on asuttu ympäri vuoden melkein näihin päiviin asti ja entisaikaan täysin omavaraisesti. Heikkojen jäiden aikana saaresta ei pääse pois/ pääse saareen, joka näkyy kiehtovina yksityiskohtina monissa tilan ratkaisuissa.

Etätöiden aikaan tuli huomattua, että 1kk menee todella helposti itsenäisesti asuen ja myöskään 2kk ei ole mahdottomuus.

Toisin kuin luulisi, tuolla tulee syötyä vähemmän kun tekee fyysisesti paljon enemmän (Joka päivä jotain pientä touhua kaiken ohessa).

On huomattu, että kotioloissa normaaliarjessa tulee syötyä helposti "Varmanpäälle" "Liikaa".

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Omavaraisuutta saisi paikattua helposti 2-4v eteenpäin hedelmä/ kala/ lihasäilykkeillä. Olen joskus miettinyt jauhelihakastikkeen säilömistä ihan arkioloissakin. Helpottuisi ruoanlaittokin aina välillä. Vinkkejä säilömiseen otetaan vastaan =)

Riisi on edullista hankkia ja säilyy +1v.

Puurohiutaleetkin on pitkään säilyvää edullista tavaraa.

Nuo kaksi viimeistä ostettavia tuotteita. Ohraa voisi viljellä sen tuottovarmuuden vuoksi ja jauhaa.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Monet liputtavat sähkön puolesta, mutta me olisimme enemmän hyvin toimivan kaivon puolella.

Jos tulisi joku suuri The Great Reset: Kännykät ja niin edelleen olisivat aika hyödyttömiä. Ilman juomavettä ei elä juuri viikkoa pidempään, mutta ilman (Maksullista) sähköä elää ja sähkönhinnalla voi (Säästöillä/ vaihtokaupalla) ostaa jauhoja, jne. Hyvä kaivo toimii vuosia ja vuosia.

Ilman ruokaa pärjää keskimäärin noin 3vk.

Kännyköitä, matkaradion latausta, työkalujen akkujen latausta, jne varten riittää aurinkopaneeli. Tosin meillä on harvinaisuutena sähköt tilalla, mutta sähkölaskut kuukaudessa noin 10-20e ja sähköistä voi aika helposti luopua, jos puilla lämmittää ja vettä tulee kaivosta.

Se kuinka kauan pärjää ilman ruokaa riippuu täysin kyseisestä yksilöstä. Lihava ihminen pärjää pidempään, elimistö tuottaa kehon rasvasta tarvitsemansa aineet kun paastoaika ohittaa tietyn pisteen. Mutta sairas, vähärasvainen ja lapsi eivät ole samassa asemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku murehti haudan kaivamista ja ett kokkoa poltettais kun maa jäässä.. Polttoaine vähissä tai ei ollenkaan.

Tuossa tapauksessa palataan sadan vuoden takaiseen eli kaivetaan syys-lokakuussa useita metrejä pitkä hauta, johon sitten arkut tms. vieriviereen. Mahdollisesti moneen kerrokseen. Jottei haudankaivaja kuole pois ja tarvi osaansa pitkästä haudasta, lihaksekkaat henkilöt voivat maksaa verojaan tässä kaivamisessa. Eiköhän meidän esi-isä ole tällä tavalla haudattu. Teijossa joku kävi harjoittelemassa haudan kaivamista, mikä sitten motiivi olikin, tuskin survival-touhut.

New Yorkissa köyhät haudattiin tällä tavalla kolmeen kerrokseen. Koronan aikaan piti siitä uutinenkin tehdä ihan Suomen lehtiin. Jos joku maksaa haudan, saa oman kiven. Tähän malliin se voi mennä Suomessakin. Kesällä voi sitten upottaa sukuhautoihinkin, jos löytyy kaivajia.

Tuskin nyt ihan tuollaisia joukkohautoja kuitenkaan tarvitaan. Jos kuolleisuus alkaisi ampaista pilviin, niin sitten, mutta aika hiljaistahan noilla pienten paikkakuntien hautuumailla on, ei ole sataa hautaustakaan vuodessa.

Sehän riippuu kriisitilanteesta. Mieleen tulee rutto tai nykyajan ebola, jossa voisi kyllä käydä niin että hautaajatkin olisivat vähissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku murehti haudan kaivamista ja ett kokkoa poltettais kun maa jäässä.. Polttoaine vähissä tai ei ollenkaan.

Tuossa tapauksessa palataan sadan vuoden takaiseen eli kaivetaan syys-lokakuussa useita metrejä pitkä hauta, johon sitten arkut tms. vieriviereen. Mahdollisesti moneen kerrokseen. Jottei haudankaivaja kuole pois ja tarvi osaansa pitkästä haudasta, lihaksekkaat henkilöt voivat maksaa verojaan tässä kaivamisessa. Eiköhän meidän esi-isä ole tällä tavalla haudattu. Teijossa joku kävi harjoittelemassa haudan kaivamista, mikä sitten motiivi olikin, tuskin survival-touhut.

New Yorkissa köyhät haudattiin tällä tavalla kolmeen kerrokseen. Koronan aikaan piti siitä uutinenkin tehdä ihan Suomen lehtiin. Jos joku maksaa haudan, saa oman kiven. Tähän malliin se voi mennä Suomessakin. Kesällä voi sitten upottaa sukuhautoihinkin, jos löytyy kaivajia.

Tuskin nyt ihan tuollaisia joukkohautoja kuitenkaan tarvitaan. Jos kuolleisuus alkaisi ampaista pilviin, niin sitten, mutta aika hiljaistahan noilla pienten paikkakuntien hautuumailla on, ei ole sataa hautaustakaan vuodessa.

Sehän riippuu kriisitilanteesta. Mieleen tulee rutto tai nykyajan ebola, jossa voisi kyllä käydä niin että hautaajatkin olisivat vähissä.

Tällaisia sairauksien tms. aiheuttamia joukkokuolemia varten hautausmailla on erikseen varattu alueet joukkohautoja varten. Ne ovat eri tilanteita kuin totaalisen sähkön menettämisen tilanteet. Kyllä, jos KAIKKI sähkö "loppuu" ja kaikki sähkölaitteet tuhoutuvat (aurinkomyrsky), niin siinä alkurytäkässä kyllä kuolleisuus kasvaa (kaikki, jotka ovat tällä hetkellä koneavusteisesti hengissä, kaikki, joiden hengissäpysyminen edellyttäisi umpisuolenleikkausta vaativampaa kirurgiaa tai esimerkiksi sädehoitoa, nuo edellämainitut jatkuvaa lääkityksen seurantaa vaativat jne) mutta hetken päästä oltaisiin taas tasapainotilassa. Ihminen kun ei yleensä voi kuolla kuin kerran, joten ei hautaamistakaan kaipaa kuin kerran.

Mutta jos tilanne on hankala, niin sitähän voi katsoa, että miten Intiassa kävi (nimenomaan) köyhille, jotka kuolivat - krematorioiden kapasiteetti loppui ja vainajia alettiin haudata mataliin hautoihin tai lähettää suoraan Gagnesiin. Ehkä vuositasolla kuolleita ei ollut ylenpalttisesti, ongelma vain oli se, että kaikki kuolivat yhtä aikaa.

Ei vitsit, pitäisi kyllä hankkia iloisempia harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Onhan ihmiset ennenkin pärjänneet pitkälti omavaraisesti, miksi ei nykyäänkin? Tietysti pitää asua maalla, omistaa vähän maata ---------. 

Ennen oli aina edellinen sukupolvi opettamassa, miten viljellään maata ym. Kaikki asiat tehtiin itse ja työt tehtiin käsin. Kehitys eteni vähitellen keräilytaloudesta maatalouteen ja edelleen teolliseen yhteiskuntaan ja tietoyhteiskuntaan. Tämä kehitys nojasi aina edellisten sukupolvien työhön ja tietoon.

Olen täällä keskustellut aurinkomyrskystä. Pahan myrskyn sattuessa sähköt katoaa vuosiksi tai vuosikymmeniksi. Ei ole mitenkään mahdollista, että tietoyhteiskunnasta hypättäisiin hetkessä maatalousyhteiskuntaan. Mainitsit, että pitää asua maalla ym. Mutta Helsingin seudulla asuu n. miljoona henkeä. Mistä he saavat maatilan? Miten kiinteistön kauppa tehdään, jos maanmittauslaitos, pankki ja rekisterihallinto ei toimi? Ja jos saavat tilan, niin miten he osaavat viljellä peltoa, kun kukaan ei osaa neuvoa? Ja jos olisi tietoa, niin ei olisi mekaanisia työkaluja. Ja jos jotenkin ihmeellisesti heillä olisi hevosvetoinen niittokone, niin mistä he kaikki saisivat hevosen? Jne, jne.

Yhteiskunta voisi palata 2000 luvulta takaisin -80 luvulle, jos sähkö ym. toimisi. Ja -80 luvulta voisi palata takaisin -50 luvulle jne. Mutta ei ole mahdollista, että 2000 luvulta hypätään suoraan 1700 luvulle, jolloin ei ollut sähköä, eikä höyrykoneita, eikä teollisuuttakaan.

Mieti hetki, millä tavalla hoidat perheen elannon, jos ei ole sähköä, ei hevosta, ei siemenviljaa, ei tulisijaa (kerrostalossa) eikä edes sirppiä, jolla voisi leikata viljan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan ihmiset ennenkin pärjänneet pitkälti omavaraisesti, miksi ei nykyäänkin? Tietysti pitää asua maalla, omistaa vähän maata ---------. 

Ennen oli aina edellinen sukupolvi opettamassa, miten viljellään maata ym. Kaikki asiat tehtiin itse ja työt tehtiin käsin. Kehitys eteni vähitellen keräilytaloudesta maatalouteen ja edelleen teolliseen yhteiskuntaan ja tietoyhteiskuntaan. Tämä kehitys nojasi aina edellisten sukupolvien työhön ja tietoon.

Olen täällä keskustellut aurinkomyrskystä. Pahan myrskyn sattuessa sähköt katoaa vuosiksi tai vuosikymmeniksi. Ei ole mitenkään mahdollista, että tietoyhteiskunnasta hypättäisiin hetkessä maatalousyhteiskuntaan. Mainitsit, että pitää asua maalla ym. Mutta Helsingin seudulla asuu n. miljoona henkeä. Mistä he saavat maatilan? Miten kiinteistön kauppa tehdään, jos maanmittauslaitos, pankki ja rekisterihallinto ei toimi? Ja jos saavat tilan, niin miten he osaavat viljellä peltoa, kun kukaan ei osaa neuvoa? Ja jos olisi tietoa, niin ei olisi mekaanisia työkaluja. Ja jos jotenkin ihmeellisesti heillä olisi hevosvetoinen niittokone, niin mistä he kaikki saisivat hevosen? Jne, jne.

Yhteiskunta voisi palata 2000 luvulta takaisin -80 luvulle, jos sähkö ym. toimisi. Ja -80 luvulta voisi palata takaisin -50 luvulle jne. Mutta ei ole mahdollista, että 2000 luvulta hypätään suoraan 1700 luvulle, jolloin ei ollut sähköä, eikä höyrykoneita, eikä teollisuuttakaan.

Mieti hetki, millä tavalla hoidat perheen elannon, jos ei ole sähköä, ei hevosta, ei siemenviljaa, ei tulisijaa (kerrostalossa) eikä edes sirppiä, jolla voisi leikata viljan?

Rakennemuutos teki ihmisistä riippuvaisia kauppaketjuista, ulkopuolisesta ravinnosta.

No jos jokin akuutti kriisi, aurinkomyrsky tai sota iskisi, jonkinlainen ase olisi välttämätön itsepuolustukseksi ja oman alueen turvaamiseksi, ainakin maaseudulla.

Luke eli Luonnonvarakeskus etsi vuosia ellei kymmeniä vuosia julkisin varoin tänne sopivaa kvinoaa. Nyt tämä lajike on erään viljelijän yksityiskäytössä. Hiovat vielä myytävät siemenet, tuhoavat siis alkion, ettei vaan kukaan muu, esim. satunnainen kasvimaan laittaja pääse viljelemään sitä, ts. ettei siemen idä. Mielipiteitä?