Ei helvetti! Monille veloille on jopa yksi ainoa "Lapsi mukaan töihin" -päivä vuodessa liikaa!

Mikä pointti tuommoisilla päivillä on yleensäkään?

Koska ne loputkin 300 päivää joutuu kuuntelemaan juttuja niistä pennuista, paikkaamaan niiden äityleiden jatkuvia poissaoloja lasten sairastelujen takia, luopumaan omista lomasuunnitelmista kun vanhemmat kähmii aina ekana lomapäivät, ja ties mitä kaikkea muuta. En todellakaan halua enää katsella niitä tenavia ja joutua lirkuttelemaan niille työpaikalla.

On se kumma, kun ei saa etäpäiviäkään enää ite päättää.. Nekin pitäisi toisten pentujen mukaan aikatauluttaa.

Omakin lapsi multa löytyy, silti en ymmärrä miksi alle TET-ikäiset lapset pitäisi töihin viedä mukanaan. Onneksi se ei meidän alalla edes onnistu.

Lapsilta saa kaikkia pöpöjä eivätkä ne kuulu kenenkään työpaikoille (jollei työn kuvaan erikseen kuulu) ja siksi tuollainen päivä voi joitain närkästyttää. Miten ois myös lemmikki mukaan töihin tai mummo?! Tai kännissä työpaikalle päivä jne ;D

Töissä tehdään töitä eikä kaitseta lapsia samalla. Lapset ovat työpaikalla vain tiellä. Onneksi meidän työpaikallamme kukaan ei ole niin idiootti että toisi lapsensa sinne.

En pidä lapsista enkä jaksa niitä yhtään. Mutta arvaa mitä? Mulla on omia. Ne on poikkeus.

Jos ottaisit laput silmiltä niin tajuaisit että suurin osa ei vaan pidä toisten lapsista ja sillä ei ole mitään tekemistä minkään marginaalivelojen kanssa. Joista monet muuten mystisesti tuntuu pitävän MUIDEN lapsista, esim opettajia on paljon lapsettomissa...

Mikä sua oikeesti harmittaa noin paljon jos joku tekee etäpäivän??

Miksi niitä lapsia pitää nyt raahata töihin?

Ensin itkettiin riittävistä päivähoitopaikoista.

Onko tämäkin hölynpöly jo rantautunut Suomeen?

Jenkeissä naureskelin tuota tapaa ja mietin, että mitenhän meidän tulevat lapset mahtaisi viihtyä.. Kummatkin ollaan it-alalla. Siinäkö ne sitten vieressä istuskelis ja kattelis hiljaa, kun mä naputtelen koodia luurit päässä?

Taasko on joku lapset työpaikalle- päivä? Koiran ottaisin toimistoon, mut en lapsia.

Vierailija kirjoitti:

En pidä lapsista enkä jaksa niitä yhtään. Mutta arvaa mitä? Mulla on omia. Ne on poikkeus.

Jos ottaisit laput silmiltä niin tajuaisit että suurin osa ei vaan pidä toisten lapsista ja sillä ei ole mitään tekemistä minkään marginaalivelojen kanssa. Joista monet muuten mystisesti tuntuu pitävän MUIDEN lapsista, esim opettajia on paljon lapsettomissa...

Hassun tröllin keksit  :D  Ei kai kukaan täyspäinen naisihminen raihaannu siitä kun työkaveri tekee etäpäivän töissä.

Onko joku työnantaja niin tyhmä, että maksaa täyttä palkkaa tuollaisesta puuhastelusta?

sitten kun pitää toisten lapsista niin sekin on väärin ja sairasta :~(

Otan vastaan asiakaspalautteita. Vihaisten ihmisten kielenkäyttö on välillä sellaista, että se ei sovellu alaikäisille.

"Ovatko he todella noin vieraantuneet lapsista? Vai sietävätkö lapsia todellakin noin käsittämättömän huonosti? Vai onko se heiltä vain puhdasta vihaa tai ällöä lapsia kohtaan?"

Kyllä. Kyllä. Kyllä.

Eikö ole niille sun lapsillekin parempi, että eivät joudu lähelle tällaisia lapsivihaajia? Itse en ymmärrä näitä vanhempia, jotka ehdoin tahdoin yrittävät ängetä lapsiaan lähelle ihmisiä jotka eivät lapsista pidä. Mulla on ollut koira, enkä todellakaan halunnut että joku koiravihaaja olisi ollut sen kanssa samassa tilassa. Haluavatko nämä vanhemmat pahaa lapsilleen, vai vielä kasvattaa sitä lapsivihaa?

Tarvitsisitko sinä kaiketi lapsettomia työkavereitasi auttamaan sinua töissäsi tavallista enemmän sellaisena päivänä, kun lapsesi on töissä mukana? Vai miksi sinua häiritsee jos he pitävät etäpäivän silloin?

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, kun ei saa etäpäiviäkään enää ite päättää.. Nekin pitäisi toisten pentujen mukaan aikatauluttaa.

Näin se on minulla muutenkin. Pomo peruuttaa minun etäpäiväni eikä ikinä äitylien silloin jos se, jonka pitäisi päivystää toimistolla on sairaana. Tai kun siis hänen lapsensa on sairaana. Naisvaltaisella alalla tuntuu välillä, että joudun täysin vieraiden lasten takia joustamaan työelämässä enemmän kuin lasten omat isät, joihin lapsen sairastuminen ei ilmeisesti vaikuta mitenkään. En ilahdu näkemisestä.

Mä en ikinä uskalla työpaikalla edes puhua lapsesta mitään. Uudet työntekijät eivät varmaan edes tiedä minulla olevan lasta. Olen täältä oppinut jo ennen raskautta, että töissä ei puhuta lapsista.