Kaverin yhteydettömyys selvisi
Viimeksi heinäkuussa oon puhunut puhelimessa kyseisen ihmisen kanssa. Sen jälkeen vastasi vain kiitti kun onnittelin synttäreistä. Ei häntä kiinnosta yhtään. Hävettää että oon soittanu ja kysyny voiko nähdä jne kun toinen on kokoajan vain halunnut päästä eroon. Esti ja poisti facestakin. Olkoot siellä toisella paikkakunnalla sitte miehensä kanssa ku on niin mahtavaa:)
Kommentit (11)
Joku minäminäminä tuo sun kaveri joka ei kuitenkaan ollutkaan kaveri. Vihollinen ehkä ennemmin joka levittelee kuultuja juttuja susta ja nyt nauraa niille jutuille isolla jengillä
Jos ei viestiin vastata saatikka itse oteta yhteyttä niin minä ainakin annan olla.
Vierailija kirjoitti:
Ei ystävyyden yrittämisessä ole mitään hävettävää. Joskus elämässä käy tällaisia juttuja, ihan normaalia. Menette nyt eri teitä. Keskity kivoihin asioihin, perheeseesi ja muihin ystäviisi.
Empä mä jää roikkumaan eikä mulla kavereita ole yhtään.
Eihän sitä tiedä, vaikka hänen miehensä olisi mustasukkainen ja kieltänyt häntä pitämästä mitään yhteyttä kavereihinsa. Mutta vaikka näin olisi, sinä et sille mitään voisi. Tarkoitin vain, että ei kannata hävetä.
Vierailija kirjoitti:
Joku minäminäminä tuo sun kaveri joka ei kuitenkaan ollutkaan kaveri. Vihollinen ehkä ennemmin joka levittelee kuultuja juttuja susta ja nyt nauraa niille jutuille isolla jengillä
Toivottavasti ei, vaikka on näitäkin nähty.
Todella harmillista, mutta älä piilota päätä pensaaseen tai muutenkaan luovuta ihmisten suhteen! Tämä nyt oli tällainen tapaus eikä se ole sinun vikasi - saisi itse hävetä käytöstään.
Suomen kielessä ei ole sanaa yhteydettömyys.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei viestiin vastata saatikka itse oteta yhteyttä niin minä ainakin annan olla.
Ja toisaalta aina yksinäisyys-ketjuissa huudetaan miten "ei saa laskea yhteydenottoja" ja kuinka tosiystävyys kyllä kestää yksipuolisen yhteydenpidon...
Mulla on kaikki kaveriviritelmät loppuneet siihen, että huomaan apn tapaan olevani täysin yksipuolisessa ihmissuhteessa. En jää roikkumaan kun sen huomaan, mutta ei se helppoa ole tai kivalta tunnu, kun ei tosiaan ole mitään "muut kaverit ja perhe" joihin voisi keskittyä.
Vierailija kirjoitti:
Suomen kielessä ei ole sanaa yhteydettömyys.
Yhteydenottamattomuus?
Ihansama enää tässä iässä että oonko yksin vai en kun ei mua hyväksytä ni ei hyväksytä. Vastahan mä oon 25 ja aina ollu yksin. Kukaan ei halua olla mun kanssa ja oon ku outolintu joka ei kuulu edes maailmaan.
Tässä sen näkee ettei ihminen sais olla yhtään erilaisempi. No miten vaan. Ei se kaveruus niin hienoa ole.
Ei olis ikinä pitäny kertoo mitään itsestäni vaikka tällä kylällä musta juorutaan ja haukutaan kuullut veljeltä ja tullut fb että oonko kuullut minkälainen oon jne. :)) vtun tyhmänä mua pidetään ja kouluissa kiusataan.
Ei ystävyyden yrittämisessä ole mitään hävettävää. Joskus elämässä käy tällaisia juttuja, ihan normaalia. Menette nyt eri teitä. Keskity kivoihin asioihin, perheeseesi ja muihin ystäviisi.