Exä jätti ja katuu eroa. Miten suhtautua?

Älä ota jättäjää takaisin.

Jos et halua niin et halua. Miksi täällä kyselet jos jo tiedät mitä haluat.

Ei tuosta mitään tule. Hanki oma elämä.

Äläkä otakaan takaisin, mokomat edestakaisin veivaavat.

Eikö asia ole sitten ihan selvä?

Mulle kävi sama, yli 20 vuotta yhdessä ja kolme lasta, sitten puoliso alkoi haluta ”omaa elämää”. Reilun puoli vuotta oli omillaan ja sitten oli tulossa takaisin. Hetkeäkään en edes harkinnut.

Itselläni on tiukka linja näiden asioiden suhteen. Jos olen yrittänyt kiinnostukseni kohdetta ja saanut pakit, niin en koskaan yritä samaa henkilöä enää. Enkä myöskään lämpene kyseisen henkilön myöhemmille kosiskeluille.

No et ota takaisin. Yksinkertaista. Omakin exäni on vinkunut mua takaisin pari kuukautta. Vakuutellut, että kyllä meistä viel tulee perhe ja kaikki korjaantuu. Menee hermo koko ukkoon, lapsen takia pakko olla yhteyksissä, muuten estäisin numeron. Itse jätti mut jossain isäksi tulemisen kriisissään ja takas ei oo tulemista. Kerroin jo silloin kun alkoi puhua, että haluaa eron, että jos erotaan takas ei tarvi tulla ja asioita voidaan koettaa korjata nyt, mutta mä en ota toiselle kierrokselle, jos alkaa kaduttaa.

Sen uusi pano pisti jalat ristiin

Sama homma. Jo muutaman kuukauden jälkeen olintulossa takaisin. En ottanut kun kerrankin eroon pääsin. Yhtään ei ole kaduttanut . Sain uuden onnellisemman elämän.

Sitten et ota, ettekä palaa yhteen. - On tosiasia, että tällaista sattuu ja tapahtuu. - Luultavasti me miehet pidämme kyseenalaista kärkisijaa siinä, että osalle meistä itselleni suureksi ilokseni ja onneski kiitos ei ole tapahtunut. eikä kaikille miehille saati naisillekeen tapahdu tai kai vaikka tilaisuus osusi kohdalle. Mikäkö tilaisuus?

Se, että olet ollut pitkään parisuhteessa kumppanin kanssa. Suhde on ajautunut uomiinsa. Ja kumppania sietää ja on sen kanssa lähinnä tottumukseksi ja kuvitellen, että kyllä se joskus vielä muuttuu, tai uskotelle, että eivät lapset huomaa, että vanhempien välit ovat huonot sanalla sanoen jäätävät, mutta kaikki hvyin kun ei ole näkyvää väkivaltaa. Ja onhan se nyt lapsillekin muakavampaa kun kotona asuu kaksi aikuista. - Vaikka teinit sellaisia ne kai jo menevät ja kulkevat omia menojaan tai tekevät mitä tekevät omissa huoneissaan. - Toisinaan käyvät pyytämässä rahaa. Jollen ainna menevät toisen luo.

Korkeintaan pientä läöimättelyä kumppanin taholta toisinaan sillon kun hän on kännissä eli ehkä kerran viikossa. Loman lopussa kaksi joskus kolme Kumpikaan ei huuda toiselle, koska ei ole enää mitään huudettavaa. Kulissit on mahdollisesti hyvinkin kunnossa. Kyllä kumppanikin toisinaan kulissien ylläpitoon osallistuu, onhan se tai tämä hänenkin kotinsa. Vuosiin se ei ole enää kysynyt, että mitä kuuluu tai kuinka voit saati

kysynyt oikeastaan mitään muutakaan. Ikäänkuin toisesta olsii tullut vain ilmaa toiselle. Taas se meni jääkaapille yksin. Joskus sentään syötiin samaan aikaan ruokapöytään. Viimeksi kun mainitsin ruokalusta, niin se sano syöneensä jo töissä ja ihmetteli, että enkö sitä tiennyt.

Sit yhtenä päivänä kumppani tuli luo ja sano, että hän haluaa erota. En ymmärtänyt. Sittemmin selvisi, että se oli firman pikkujouluissa rakastunut johonkin. Ja nyt he aikoisivat olla yhdessä. Kaikki tapahtui niin äkkiä. Meni puolisne vuotta sumussa. Saatiin asunto myytyä. Muutin omaan paljon pienempään. Lähiö asunto: ikkunoista näkyy viereisiä taloja ja muutama puu,  Yllätyksekseni olen alkanut viihtyä nyt kun on kulunut vuosi tai oikeastaan jo pian kaksi vuotta muutostani. Ensimmäinen vuosi oli pahempi. Häpesin. Vaikka en tiennyt mitä. Toisena vuonna olin jo huomannut tutustuneeni pariin lähelä asuvaan ihmisen. Ei me kyläillä. Mutta on mukava, että on ihmisä, jotka tervehtivät. 

Nyt se soitti ja kerto haluavansa tulla takaisin ja aloittaa alusta.

Mitä tuohon voisi vastata?