Onko minulla persoonallisuushäiriö?

"Jos joku käskee jotain, olen kuin muuli enkä varmasti tee sitä mitä käsketään."

Minua nauratti tämä kohta. :) Tunnistan siinä itseni samoin kuin mainitsemasi kylmyyden tai tunnereaktioiden puutteen. En koe että kyse on persoonallisuushäiriöstä, vaan itselläni ainakin emootiot ovat jo vuosia kohdistuneet eläimiin. Tunnen empatiaa, suuttumusta, huolenpitoa yms. eläimiä kohtaan, mutta vastaavasti toisten ihmisten kokemat vastoinkäymiset eivät juurikaan liikuta. En ole kuitenkaan ilkeä, mutta aito myötäeläminen puuttuu. Olen introvertti ja lähinnä stressaannun kaikesta draamasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen toiminnassa ei välttämättä ole mitään oikeasti huonoa. Tekee eri tavalla kun on sovittu tai tekee asiat vaikeammin kuin olisi tarvis.

Ap

Mutta ei kuitenkaan kyse siitä että saat raivarin jos koet että mies hylkää? Pelkäätkö että jättää tms?

Oletko muuten kiinnostunut ihmisistä?

Ei liity hylkäämisen pelkoon. Uskon että jos mies jättäisi, jatkaisin elämääni pitkälti samalla tavalla ja ottaisin ilon irti sinkkuelämästä. Enkä kärsisi erosta nimeksikään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen toiminnassa ei välttämättä ole mitään oikeasti huonoa. Tekee eri tavalla kun on sovittu tai tekee asiat vaikeammin kuin olisi tarvis.

Ap

Mutta ei kuitenkaan kyse siitä että saat raivarin jos koet että mies hylkää? Pelkäätkö että jättää tms?

Oletko muuten kiinnostunut ihmisistä?

Ei liity hylkäämisen pelkoon. Uskon että jos mies jättäisi, jatkaisin elämääni pitkälti samalla tavalla ja ottaisin ilon irti sinkkuelämästä. Enkä kärsisi erosta nimeksikään.

Ap

Ei kuulosta epävakaalta tuo.

Vierailija kirjoitti:

"Jos joku käskee jotain, olen kuin muuli enkä varmasti tee sitä mitä käsketään."

Minua nauratti tämä kohta. :) Tunnistan siinä itseni samoin kuin mainitsemasi kylmyyden tai tunnereaktioiden puutteen. En koe että kyse on persoonallisuushäiriöstä, vaan itselläni ainakin emootiot ovat jo vuosia kohdistuneet eläimiin. Tunnen empatiaa, suuttumusta, huolenpitoa yms. eläimiä kohtaan, mutta vastaavasti toisten ihmisten kokemat vastoinkäymiset eivät juurikaan liikuta. En ole kuitenkaan ilkeä, mutta aito myötäeläminen puuttuu. Olen introvertti ja lähinnä stressaannun kaikesta draamasta.

Mulla on kyllä empatiaa jossain määrin kyllä kun tilanne on sopiva. Eläimet eivät saa empatiaani mutta lapset ja muut sorretut kyllä. Eivät kuitenkaan esim aikuiset jotka ovat omien valintojeen takia huonossa tilanteessa tms.

Ap

Tuskin nyt mitään persoonallisuushäiriötä, mutta kuullostaa joltain tunnelukoilta tms. Miten niitä nyt kutsutaankin. Varmaan joku terapia vois auttaa avaamaan tilannetta ja tutustuttaa omaan sisäiseen maailmaan jos tilanne kerran häiritsee ja hankaloittaa elämää.

Ei kuulostaa epävakaalta. Enempää sinusta tietämättä on vaikea sanoa voisiko olla kyseessä persoonallisuushäiriö vai onko kyse vaan tietynlaisista persoonallisuuden piirteistä.

Narsistisen persoonallisuuden piirteitä tuossa kertomassasi on eniten. Empatianpuute, tietty karisma seuraelämässä, ja se, että sinulla on mustavalkoiset käsitykset siitä mikä on oikein ja väärin eli sinun tapasi tehdä asioita on aina oikein ja miehesi aina väärin. Suuttuminen miehelle "väärin tekemisestä" on ehkä enemmänkin sinun kannaltasi tapa pyrkiä manipuloimaan ja kontrolloimaan häntä tekemään kuten sinä haluat. Empatia elämiä kohtaan voi olla tavallaan projektiota omista toiveista.

Onko muita piirteitä joita analysoida?

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulostaa epävakaalta. Enempää sinusta tietämättä on vaikea sanoa voisiko olla kyseessä persoonallisuushäiriö vai onko kyse vaan tietynlaisista persoonallisuuden piirteistä.

Narsistisen persoonallisuuden piirteitä tuossa kertomassasi on eniten. Empatianpuute, tietty karisma seuraelämässä, ja se, että sinulla on mustavalkoiset käsitykset siitä mikä on oikein ja väärin eli sinun tapasi tehdä asioita on aina oikein ja miehesi aina väärin. Suuttuminen miehelle "väärin tekemisestä" on ehkä enemmänkin sinun kannaltasi tapa pyrkiä manipuloimaan ja kontrolloimaan häntä tekemään kuten sinä haluat. Empatia elämiä kohtaan voi olla tavallaan projektiota omista toiveista.

Onko muita piirteitä joita analysoida?

En kokisi että olen jotenkin mustavalkoinen. Itsekin käsitän, että asiat voi tehdä monella tapaa, eikä tämä todellakaan tapahdu aina vaan n. 1krt/viikossa ja joskus kun en ole stressaantunut, 1krt/kk(menkkojen alkaessa kaikki ärsyttää suunnattomasti)

Ap

Lue passiivis-aggressiivisesta pers.häiriöstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen toiminnassa ei välttämättä ole mitään oikeasti huonoa. Tekee eri tavalla kun on sovittu tai tekee asiat vaikeammin kuin olisi tarvis.

Ap

Mutta ei kuitenkaan kyse siitä että saat raivarin jos koet että mies hylkää? Pelkäätkö että jättää tms?

Oletko muuten kiinnostunut ihmisistä?

Ei liity hylkäämisen pelkoon. Uskon että jos mies jättäisi, jatkaisin elämääni pitkälti samalla tavalla ja ottaisin ilon irti sinkkuelämästä. Enkä kärsisi erosta nimeksikään.

Ap

Ei kuulosta epävakaalta tuo.

Ei varsinaisesti, mutta toisaalta laheskaan kaikki epavakaat eivat myonna tai tiedosta hylkaamisenpelkoaan vaan sanoisivat juuri noin esim parisuhteestaan (ja jossain maarin se on tottakin, koska uusi sangynlammittaja loytyy tyypillisesti hyvin nopeasti). HYlkaamisenpelkohan ei liity edes henkilokohtaisesti keneenkaan, vaan iskee kuin salama jossain tilanteessa, eika sinansa kerro kiintymyksesta ketaan tiettya henkiloa kohtaan.

Toisaalta varmasti voi olla kyse jostain muustakin, ei nyt taman perusteella tietenkaan pida ap:ta epavakaan lokeroon tunkea todellakaan.

Erikoista etta tiedat itsekin etta raivoamisesi on perusteetonta, mutta et halua pyytaa anteeksi. En taysin ymmarra mihin talla pyrit, tai miksi toimit nain? Tiedatko itse?

Pidäppäs se lättys kiinni jo. Kukaan jaksa kuunnella vaivojasi.

Zinkis

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulostaa epävakaalta. Enempää sinusta tietämättä on vaikea sanoa voisiko olla kyseessä persoonallisuushäiriö vai onko kyse vaan tietynlaisista persoonallisuuden piirteistä.

Narsistisen persoonallisuuden piirteitä tuossa kertomassasi on eniten. Empatianpuute, tietty karisma seuraelämässä, ja se, että sinulla on mustavalkoiset käsitykset siitä mikä on oikein ja väärin eli sinun tapasi tehdä asioita on aina oikein ja miehesi aina väärin. Suuttuminen miehelle "väärin tekemisestä" on ehkä enemmänkin sinun kannaltasi tapa pyrkiä manipuloimaan ja kontrolloimaan häntä tekemään kuten sinä haluat. Empatia elämiä kohtaan voi olla tavallaan projektiota omista toiveista.

Onko muita piirteitä joita analysoida?

No se on niin ja se on näin. Jos toisen tekemisestä on _haittaa_ ap:lle tai parisuhteelle, niin en mä sitä silloin pidä kontrollointina.

Jos taas asiat voi hoitaa eri tavoilla, niin se, että pitää kiinni vain siitä omasta tavastaan on jo kontrollointia.

Zinccis

Tunteiden puute ja ärtyneisyys kuulostavat pikemminkin tunnelukon tai addiktion tason ongelmilta. Et kuulosta ihmiseltä, joka kuuluisi ihmiskunnan vaikeimpaan 15 prosenttiin, oikeasti. Sitä varten vaadittaisiin paaaaljon enemmän kuin satunnainen lähimmäiselle kiukuttelu.

Tässä keskustelussa kyllä taas näkyy hyvin se, kuinka maallikot heittelevät ihmisiä persoonallisuushäiriölokeroihin tietämättä yhtään, missä niistä on kyse. Itselläni on epävakaa persoonallisuushäiriö ja ap:n kuvailema ei kyllä kuulosta todellakaan epävakaalta. Epävakaaseen ei kuulu tunnekylmyys. Itse asiassa epävakaan tunteet ovat usein korostetun voimakkaita. Tutkimuksissa on myöskin todettu, että epävakaiden aivoista tunteista vastaava limbisen järjestelmän mantelitumake toimii yliaktiivisesti, mikä aiheuttaa voimakkaita tunnekokemuksia.

Ei myöskään kannata leimata kaikkia epävakaita niiden hankalimpien tapausten perusteella. Itseäni ovat läheiset kuvanneet hyvinkin empaattiseksi ja lämpimäksi ihmiseksi, vaikka tunteeni heittelevätkin ja niiden kanssa elämistä ja niiden hallitsemista opettelen. Siihen, mikä ap:n ongelma on, en ota kantaa, koska en lähde ketään nettidiagnosoimaan.

Pahapa sitä on tästä sanoa, voi olla tai sit ei.

Ai niin! Kuvauksestani puuttui valtava häpeän tunne kun selviää että olen tehnyt jotain väärin tai en tiedä jotain. Ja lähes patologinen valehtelu. Eli helposti värittelen totuutta ilman varsinaista syytä.

Ap