Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuinen tytär tulee huutamaan kotiin
29.01.2020 |
Asuu omillaan. Tänään tuli käymään luonani (äiti) ja alkoi heti raivota ja huutaa. Haukkua laiskaksi, lihavaksi lehmäksi. Lienee totta muttei mielestäni hänelle kuulu. Mitä teen? Kiellän tulemasta lapsuudenkotiin?
Kommentit (41)
Jotain sinusta kertoo se että koitat ratkaista asian täällä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna kieltäisin tulemasta. Se, että juhlakutsun mukana saa ilkeilyä, tuntuu todella kurjalta ja hämmentävältä. Sinulla on täysi oikeus suojata omaa mielenrauhaasi. Voit valita tilanteeseen parhaiten sopivan toimintatavan sen mukaan, kuinka paljon haluat olla sukulaisen kanssa tekemisissä.
Tässä on selkeät vaihtoehdot ja valmiit vastausmallit tilanteen hoitamiseksi.
Vaihtoehto 1: Kieltäydy kohteliaasti mutta lyhyesti
Sinun ei ole pakko mennä juhliin, joissa et koe oloasi turvalliseksi tai tervetulleeksi. Kieltäytymistä ei tarvitse perustella pitkästi.
Miten toimia: Vastaa lyhyesti tekstiviestillä tai sähköpostilla. Älä lähde mukaan ilkeilyyn tai selittelyyn.
Valmis viestimalli: "Kiitos kutsusta. Minulla on muuta menoa kyseisenä päivänä, joten en pääse paikalle. Hyviä syntymäpäiviä!" [1]
Vierailija kirjoitti:
Vapaan kasvatuksen hedelmä. Toisessa polvessa.
älä viitsi!
oLEN SAANUT VAPAAN KASVATUKSEN JA MUN LAPSENI MYÖS!
kumpikaan EI KÄY VANHEMPIEN KOTONA HUUTAMASSA JA RÄYHÄÄMÄSSÄ!
Vierailija kirjoitti:
Siskoni on ihan samanlainen. Pahimmillaan tämä on mennyt äidin luo keskellä yötä omilla avaimillaan baarireissun jälkeen ja ruvennut raivoamaan kuinka paska äiti on ja kuinka se on varastanut hänelle kuuluvia rahoja isän perunkirjoituksessa etc. Monta kertaa olen sanonut että avaimet pois tuollaiselta, mutta äiti on sitä mieltä että miltä minusta tuntuisi, jos avaimeni otettaisiin pois - minulle taatusti tulisi paha mieli, eikä hän halua huonoja välejä....
Miten aikuisilla perheenjäsenillä on avain toistensa koteihin??
Vierailija kirjoitti:
Ryhdistäydy ja laihduta
Olet ääliö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katso peiliin ja mieti miksi suhteesi lapseesi on tuollainen. Jos olisit ollut riittävän hyvä vanhempi niin lapsesi ei olisi noin vaille jäänyt, eikä nyt kantaisi kaunaa ja katkeruutta. Ei hyvän lapsuuden kokenut aikuinen lapsi käyttäydy noin.
Minun siskoni on uhriutuja ja patologinen valehtelija. Kertoilee ihmisille aivan uskomattomia tarinoita lapsuudestaan. Jos en olisi asunut samassa paikassa, niin voisin uskoakin hänen sepittelyjään, ja varmasti muut kuulijat uskovatkin.
Meillä ei ollut väkivaltaa eikä päihteitä lapsuudenkodissa vaan ihan tavallista elämää. Vanhemmat kävivät töissä, oli auto ja mökki kaupunkikodin lisäksi. Matkusteltiin kerran kesässä lyhyesti Suomessa, mutta pääosin oltiin lomat mökillä. Kotityöt eivät todellakaan rasittaneet vaan saimme olla lapsia.
Jos taas siskoa kuuntelee niin hän on suurinpiirtein luotsannut koko perheen arkea väkivallan pelossa.
Tarkoitan tällä sitä, että kyllä meissä kaikissa on niitä yksilöllisiäkin piirteitä vaikka kasvualusta olisi ollut sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskoni on ihan samanlainen. Pahimmillaan tämä on mennyt äidin luo keskellä yötä omilla avaimillaan baarireissun jälkeen ja ruvennut raivoamaan kuinka paska äiti on ja kuinka se on varastanut hänelle kuuluvia rahoja isän perunkirjoituksessa etc. Monta kertaa olen sanonut että avaimet pois tuollaiselta, mutta äiti on sitä mieltä että miltä minusta tuntuisi, jos avaimeni otettaisiin pois - minulle taatusti tulisi paha mieli, eikä hän halua huonoja välejä....
Sano, että ottaa avaimet molemmilta, niin tulee vähemmän paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Katso peiliin ja mieti miksi suhteesi lapseesi on tuollainen. Jos olisit ollut riittävän hyvä vanhempi niin lapsesi ei olisi noin vaille jäänyt, eikä nyt kantaisi kaunaa ja katkeruutta. Ei hyvän lapsuuden kokenut aikuinen lapsi käyttäydy noin.
Minulla on pilalle hemmoteltu sisar, joka käyttäytyy noin. En nyt menisi väittämään että hänellä olisi ollut huono lapsuus. Hänelle vain ei ole kukaan koskaan sanonut vastaan, jostain syystä meidät kasvatettiin eri tavoilla, hän oli se kultalapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katso peiliin ja mieti miksi suhteesi lapseesi on tuollainen. Jos olisit ollut riittävän hyvä vanhempi niin lapsesi ei olisi noin vaille jäänyt, eikä nyt kantaisi kaunaa ja katkeruutta. Ei hyvän lapsuuden kokenut aikuinen lapsi käyttäydy noin.
Minun siskoni on uhriutuja ja patologinen valehtelija. Kertoilee ihmisille aivan uskomattomia tarinoita lapsuudestaan. Jos en olisi asunut samassa paikassa, niin voisin uskoakin hänen sepittelyjään, ja varmasti muut kuulijat uskovatkin.
Meillä ei ollut väkivaltaa eikä päihteitä lapsuudenkodissa vaan ihan tavallista elämää. Vanhemmat kävivät töissä, oli auto ja mökki kaupunkikodin lisäksi. Matkusteltiin kerran kesässä lyhyesti Suomessa, mutta pääosin oltiin lomat mökillä. Kotityöt eivät todellakaan rasittaneet vaan saimme olla lapsia.
Jos taas siskoa kuuntelee niin hän on suurinpiirtein luotsannut koko perheen arkea väkivallan pelossa.
Tarkoitan tällä sitä, että kyllä meissä kaikissa on niitä yksilöllisiäkin piirteitä vaikka kasvualusta olisi ollut sama.
Ystäväni lapsuudenperheessä vain toista lasta kohtaan oltiin väkivaltaisia. Toinen ei edes tiennyt tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaan kasvatuksen hedelmä. Toisessa polvessa.
älä viitsi!
oLEN SAANUT VAPAAN KASVATUKSEN JA MUN LAPSENI MYÖS!
kumpikaan EI KÄY VANHEMPIEN KOTONA HUUTAMASSA JA RÄYHÄÄMÄSSÄ!
Mutta täällä käyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset voivat välillä huonosti ja ehkä räyhäävät sen vuoksi. Vanhemmat ovat turvallinen kohde räyhääjille. Kenelle muulle pahaa oloaan on niin helppo purkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaan kasvatuksen hedelmä. Toisessa polvessa.
älä viitsi!
oLEN SAANUT VAPAAN KASVATUKSEN JA MUN LAPSENI MYÖS!
kumpikaan EI KÄY VANHEMPIEN KOTONA HUUTAMASSA JA RÄYHÄÄMÄSSÄ!
Uskoisko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on sinun kasvattama ihminen. Sinä voit jatkaa kasvattamista.
Pysy rauhallisena. Kun hän sanoo sinua lehmäksi, pyydä häntä istumaan alas ja keskustelemaan. Kerro heti ensimmäiseksi, että lehmän lapsi on vasikka, mutta hän taitaa kyllä olla jo hieho.
Kysy, mikä hiehoa nyt hiertää, kun on niin pahalla päällä.
No mikä sun osuys pn tähän? Kiukutteletko kun kujaan ei käy pitämässä seuraa, auta kaupassakäynnissä ja siivouksessa? Oletko kenties itse itsekäs?
Oliko tämä ensimmäinen kerta? Milloin tämä käytös alkoi, ja mitä sanoit ja teit kun hän toimi näin? Itse vanhempana vaikea ymmärtää miten tuollaiseen tilanteeseen on päädytty, jos ei päihteitä kuvioissa kummallakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katso peiliin ja mieti miksi suhteesi lapseesi on tuollainen. Jos olisit ollut riittävän hyvä vanhempi niin lapsesi ei olisi noin vaille jäänyt, eikä nyt kantaisi kaunaa ja katkeruutta. Ei hyvän lapsuuden kokenut aikuinen lapsi käyttäydy noin.
Minun siskoni on uhriutuja ja patologinen valehtelija. Kertoilee ihmisille aivan uskomattomia tarinoita lapsuudestaan. Jos en olisi asunut samassa paikassa, niin voisin uskoakin hänen sepittelyjään, ja varmasti muut kuulijat uskovatkin.
Meillä ei ollut väkivaltaa eikä päihteitä lapsuudenkodissa vaan ihan tavallista elämää. Vanhemmat kävivät töissä, oli auto ja mökki kaupunkikodin lisäksi. Matkusteltiin kerran kesässä lyhyesti Suomessa, mutta pääosin oltiin lomat mökillä. Kotityöt eivät todellakaan rasittaneet vaan saimme olla lapsia.
Jos taas siskoa kuuntelee niin hän on suurinpiirtein luotsannut koko perheen arkea väkivallan pelossa.
Tarkoitan tällä sitä, että kyllä meissä kaikissa on niitä yksilöllisiäkin piirteitä vaikka kasvualusta olisi ollut sama.
Ystäväni lapsuudenperheessä vain toista lasta kohtaan oltiin väkivaltaisia. Toinen ei edes tiennyt tästä.
Mahdollista tuokin, mutta sen olisin huomannut jos siskoni olisi koko ajan siivonnut, pyykännyt ja laittanut meidän ruuat.
Meillä oli yhteinen huone ja muutenkin vietimme paljon aikaa keskenämme kun oli yhteinen ystäväpiiri. Jotenkin voisin kuvitella, että jotain olisin huomannutkin.
Ei meillä ollut molemmilla sisaruksilla avaimia äidin kotiin. Mulla oli vara-avaimet, mutta en koskaan mennyt niillä sisään, vaan soitin ovikelloa. En mäkään haluaisi, että mun kotiin sännätään noin vaan, jos ei asu siellä.
Alue: Aihe vapaa
Ole nyt iloinen, että sentään on asunto muualla. Niitä on sellaisiakin, jotka ylivelkaantuneina asuvat vielä keski-iässäkin vanhemman luona. Törsäys jatkuu, tavarakasat lisääntyy, ei aikomustakaan säästää että tilanne koskaan muuttuisi.