Lue keskustelun säännöt.
Mustasukkaisuus sisaruksesta.
29.01.2020 |
Ärsyttävä ja jokseenkin hassukin ongelma. Miesystävän sisko vaikuttaa mustasukkaiselta, kuin me kilpailisimme samassa sarjassa asemasta veljensä elämässä.
Hän muuttuu vaikeaksi ja vaihtaa puheenaihetta jos meillä on mieheni kanssa ollut joku mukava juttu tai suunnitellaan yhteistä tekemistä.
Siskonsa silittelee miestäni käsistä ja selästä, tunkee ns henkilökohtaiseen tilaan, etäisyydelle joka on luontevaa lähinnä omalta kumppanilta ja lapsilta, noin 15 cm etäisyydelle kasvoista, halaa ja jää siihen. Jokaisella omat juttunsa ja jollekin tuokin voi olla normaalia, mutta miesystäväni yrittää aina vetäytyä kauemmas, kuitenkaan ei viitsi sanoa asiasta, että ei aiheuta närää. Humalassa myös pussasi miestäni josta mies minulle kuvoksuksissaan tilitti.
Nämä asiat korostuu joissain tilanteissa, esimerkiksi miehen juhlissa sisko rynni ohitseni halaamaan ja onnittelemaan ja mulkoili, kun hakeuduin itsekin sinne.
Sisko suuttuu jos tiedän jonkun asian miehestäni paremmin kuin hän ja saattaa vängätä, että asia ei ole niin.
Lisäksi sisko ottaa kantaa kaikkiin miesystäväni elämään liittyviin asioihin, närkästyy jos asioita ei tehdä hänen suunnitelman mukaan. Olen yrittänyt joskus siskon minullekin paapattaessa sanoa, että mieheni ei halua joka asiaa hoitaa koko suvun voimin, mutta minä en vaan kuulemma tajua ja heillä kyllä on läheinen perhe ja välitetään toisten asioista. Kyseessä voi olla siis esimerkiksi auton öljynvaihto, tietokoneen osto tms.
Kokemuksia vastaavista olisi mukava kuulla. Ärsyttää asia niin ehkä toisten kokemuksista voisi löytyä jopa sen verran naurettavia juttuja, että oma tilanne tuntuu mitättömältä.
Kommentit (58)
Uskot oikeasti, että se on sisko? 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole omia kokemuksia, mutta mitä näitä kuullut niin tuntuu olevan järjestäin kyse isosiskon pikkuveljeensä kohdistamasta oudosta ja tungeksuvasta käytöksestä. Yhden tutun sisko käyttäytyy myös tuolla tavalla lääppien. Vähän kuin flirttailisi. Hieman häiritsevää ja itselleni tulee jo katsomisesta kiusaantunut olo. En tiedä mitä käytöksellään haluaa.
Tuollainen fyysinen läheisyys kyllä alkaisi jo epäilyttämään että olisiko mahdollista että sisko olisi oikeasti rakastunut omaan veljeensä..?
Ei ole onneksi kokemusta. Jos oikeasti rakastaa sisarustaan, haluaa hänen olevan onnellinen myös parisuhteessaan eikä aiheuttaa ylimääräistä draamaa. Tuollainen ristiriitojen aiheuttaminen, että miehen täytyisi tavallaan valita toisen puoli, kuulostaa itsekkäältä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Uskot oikeasti, että se on sisko? 😁
Ulkopuolinen ei ehkä niin olettaisi kieltämättä, mutta tiedän hänen olevan koska ollaan oltu mm äitienpäivänä samassa kahvipöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskot oikeasti, että se on sisko? 😁
Ulkopuolinen ei ehkä niin olettaisi kieltämättä, mutta tiedän hänen olevan koska ollaan oltu mm äitienpäivänä samassa kahvipöydässä.
*aloittaja*
No melko omituiselta kuulostaa kyllä, onneksi ei ole sattunut omalle kohdalle.
Yksi syy lisää siihen, miksi olen täysin tyytyväinen elämäntilanteeseemme: itse olen Suomesta, vaimoni on toisesta maasta, ja asumme kolmannessa maassa, joten molempien sukulaiset ovat turvallisesti n. 3 tunnin lentomatkan päässä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen fyysinen läheisyys kyllä alkaisi jo epäilyttämään että olisiko mahdollista että sisko olisi oikeasti rakastunut omaan veljeensä..?
Kieltämättä käynyt mielessä, mutta ei vakavissaan. Käytöksestä tulee kuitenkin mustasukkainen ex olo, kuin ei olisi selviytynyt erosta.
*aloittaja*
Faith kirjoitti:
Ei ole onneksi kokemusta. Jos oikeasti rakastaa sisarustaan, haluaa hänen olevan onnellinen myös parisuhteessaan eikä aiheuttaa ylimääräistä draamaa. Tuollainen ristiriitojen aiheuttaminen, että miehen täytyisi tavallaan valita toisen puoli, kuulostaa itsekkäältä.
Näin itsekin ajattelen. Ikinä en ole tungeksunut oman veljeni parisuhteeseen tai yrittänyt määrätä hänen elämästään. Veljeni naisystävän kanssa on rakentunut mukava ystävyyssuhde ja iloitsen kaikesta mukavasta heidän elämässään.
Tavallaan harmi, että minä en voi saada tervettä ja mukavaa kaverisuhdetta mieheni siskon kanssa.
*aloittaja*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No melko omituiselta kuulostaa kyllä, onneksi ei ole sattunut omalle kohdalle.
Yksi syy lisää siihen, miksi olen täysin tyytyväinen elämäntilanteeseemme: itse olen Suomesta, vaimoni on toisesta maasta, ja asumme kolmannessa maassa, joten molempien sukulaiset ovat turvallisesti n. 3 tunnin lentomatkan päässä! :)
Alkaa itselläkin muutto houkutella. Harmi vaan, että lapset koululaisia niin ei viitsi repäistä niitä elämästään.
*aloittaja*
Onko ongelma vain siskolla vai onko muillakin käytöshäiriöitä?
Jos vaan jättää siskon vähemmälle elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen fyysinen läheisyys kyllä alkaisi jo epäilyttämään että olisiko mahdollista että sisko olisi oikeasti rakastunut omaan veljeensä..?
Eiköhän tuossa ole vaan ihan tietynlaisesta omistushalusta kyse, ei romanttisesta rakastumisesta. Kun oma läheinen sisarus hankkii uuden perheen, monelle saattaa jäädä haikeus ja pelko oman lapsuudenperheen hajoamisesta, varsinkin jos itsellä ei ole perhettä. Voin tunnistaa tuosta vähän itseäni. Minulle on ollut kova paikka kun läheiset sisarukseni ovat pariutuneet ja itse olen jäänyt sinkuksi. Tuntuu jotenkin pahalta kun sisko, jonka kanssa harrastettiin paljon asioita yhdessä, harrastaakin samoja asioita nyt puolisonsa kanssa. Minä pääsen joskus mukaan, mutta puoliso osoittaa minulle kaikin tavoin että olen ulkopuolinen. En saa edes koskaan puhua sisarukseni kanssa kahden kesken ilman että tämän puoliso olisi paikalla. En kyllä noin yliampuvaan käytökseen ole sortunut enkä usko että sisarukseni puoliso edes on huomannut mitään käytöksestäni. Mutta kieltämättä joskus tekisi mieli sanoa jotain, kun puoliso avoimesti puhuu miten hän tuntee sisarukseni parhaiten maailmassa ja on tälle läheisin maailmassa tunnettuaan sisarukseni pari vuotta. En kuitenkaan sano.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen fyysinen läheisyys kyllä alkaisi jo epäilyttämään että olisiko mahdollista että sisko olisi oikeasti rakastunut omaan veljeensä..?
Eiköhän tuossa ole vaan ihan tietynlaisesta omistushalusta kyse, ei romanttisesta rakastumisesta. Kun oma läheinen sisarus hankkii uuden perheen, monelle saattaa jäädä haikeus ja pelko oman lapsuudenperheen hajoamisesta, varsinkin jos itsellä ei ole perhettä. Voin tunnistaa tuosta vähän itseäni. Minulle on ollut kova paikka kun läheiset sisarukseni ovat pariutuneet ja itse olen jäänyt sinkuksi. Tuntuu jotenkin pahalta kun sisko, jonka kanssa harrastettiin paljon asioita yhdessä, harrastaakin samoja asioita nyt puolisonsa kanssa. Minä pääsen joskus mukaan, mutta puoliso osoittaa minulle kaikin tavoin että olen ulkopuolinen. En saa edes koskaan puhua sisarukseni kanssa kahden kesken ilman että tämän puoliso olisi paikalla. En kyllä noin yliampuvaan käytökseen ole sortunut enkä usko että sisarukseni puoliso edes on huomannut mitään käytöksestäni. Mutta kieltämättä joskus tekisi mieli sanoa jotain, kun puoliso avoimesti puhuu miten hän tuntee sisarukseni parhaiten maailmassa ja on tälle läheisin maailmassa tunnettuaan sisarukseni pari vuotta. En kuitenkaan sano.
Miehen siskolla on mies ja lapsia. Käytös ulottuu myös lapsiin. Sama vaikeana olo ja puheenaiheen vaihto jos mainitsen jonkun asian mitä mies on tehnyt minun lasten kanssa. Kerran hän jopa sanoi, että ikinä mieheni ei tule olemaan minun lapsia kohtaan sellainen kuin hänen lapsilleen. En siis itse ole missään vaiheessa edes asettanut minun ja hänen lapsia vastakkain. Olen läheinen hänen lapsille ja otan välillä hoitoonkin.
Mieheni ei ole viettänyt aikaa siskonsa kanssa ennen suhdettamme vaan nähneet satunnaisesti joten ei ole tullut muutosta siihenkään.
Tuota omistushalua se kuitenkin varmasti on.
*aloittaja *
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi yök, tuo sisko kuulostaa mielenvikaiselle! Ihan kun olisi halunnut panna lapsensa alulle veljensä kanssa... hyrrrrrrrhhh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen fyysinen läheisyys kyllä alkaisi jo epäilyttämään että olisiko mahdollista että sisko olisi oikeasti rakastunut omaan veljeensä..?
Eiköhän tuossa ole vaan ihan tietynlaisesta omistushalusta kyse, ei romanttisesta rakastumisesta. Kun oma läheinen sisarus hankkii uuden perheen, monelle saattaa jäädä haikeus ja pelko oman lapsuudenperheen hajoamisesta, varsinkin jos itsellä ei ole perhettä. Voin tunnistaa tuosta vähän itseäni. Minulle on ollut kova paikka kun läheiset sisarukseni ovat pariutuneet ja itse olen jäänyt sinkuksi. Tuntuu jotenkin pahalta kun sisko, jonka kanssa harrastettiin paljon asioita yhdessä, harrastaakin samoja asioita nyt puolisonsa kanssa. Minä pääsen joskus mukaan, mutta puoliso osoittaa minulle kaikin tavoin että olen ulkopuolinen. En saa edes koskaan puhua sisarukseni kanssa kahden kesken ilman että tämän puoliso olisi paikalla. En kyllä noin yliampuvaan käytökseen ole sortunut enkä usko että sisarukseni puoliso edes on huomannut mitään käytöksestäni. Mutta kieltämättä joskus tekisi mieli sanoa jotain, kun puoliso avoimesti puhuu miten hän tuntee sisarukseni parhaiten maailmassa ja on tälle läheisin maailmassa tunnettuaan sisarukseni pari vuotta. En kuitenkaan sano.
Onneksi et ole sanonut. Parissa vuodessa tiiviillä olemisella oppii aika paljon toisesta. Hän voikin tuntea ihmisen nykyisellään erittäin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Onko ongelma vain siskolla vai onko muillakin käytöshäiriöitä?
Jos vaan jättää siskon vähemmälle elämässään.
Muut ovat mukavia ja normaaleja. Tämä siskon käytös on täysin muista poikkeavaa.
*aloittaja*
Faith kirjoitti:
Ei ole onneksi kokemusta. Jos oikeasti rakastaa sisarustaan, haluaa hänen olevan onnellinen myös parisuhteessaan eikä aiheuttaa ylimääräistä draamaa. Tuollainen ristiriitojen aiheuttaminen, että miehen täytyisi tavallaan valita toisen puoli, kuulostaa itsekkäältä.
Tässä hyvä viesti. Kannattaa monen miettiä tätä ja omaa suhtautumista sisaren puolisoon tai vaikka miniään.
Huh. Onneksi omat siskot ei ole tuollaisia. En tykkäisi kiehnäämisestä ja turhanpäiväisestä kiukuttelusta. Olisi vaan pakko jättää näkemistä vähemmälle.
Mistä tälläiset oikeasti johtuu? Onko ollut joku äidin korvike veljelleen vai muuten vaan määräilevä luonne.
Sukulaiset on välillä melkoisia. Parasta ottaa etäisyyttä niin ehkä pikkuhiljaa meno asettuu.