Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulle tärkeää olla viehättävän näköinen miehesi silmissä?
Kerro, kerro, kuvastin
28.01.2020 |
Jotkut naiset sanovat tai kirjottavat, että haluavat olla (jopa maailman) kaunein miehensä silmissä. Toiset uskovat tai toivovat rakkauden kaunistavan. Kolmannet tyytyvät syyttämään miehiä ulkokultaisiksi, jos kauneus on korkealla parisuhteen kriteereissä.
Moni myös sanoo, että ulkonäkö on yhdentekevä asia, mutta millä perusteella ihmiset sitten toisiaan lähestyvät? Voisitko sinä ryhtyä suhteeseen mielenkiintoisen ihmisen kanssa, vaikkei ulkonäkö miellyttäisikään?
Kommentit (36)
Kyllä rakastamansa ihminen tulisi kokea viehättävänä kokonaisuutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvinkin tärkeää olla viehättävä just oman miehen edessä.
Jos laiminlyö kaikkinensa itsensä huolehtimisesta, mies on hyvin pian entinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä rakastamansa ihminen tulisi kokea viehättävänä kokonaisuutena.
Onko se jo edellytys ihastumiselle vai voiko tunne syntyä myöhemmin?
En ole koskaan tuntenut itseäni viehättäväksi tai kaivannut mitään kehuja yms, joten tuntuu ihan vieraalta koko aloituksen vaatimus. Ulkonäkö on itselleni täysin yhdentekevä asia.
Kunhan pitää fiksuna ja hauskana, niin olen tyytyväinen. Ja tiedän, että pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tuntenut itseäni viehättäväksi tai kaivannut mitään kehuja yms, joten tuntuu ihan vieraalta koko aloituksen vaatimus. Ulkonäkö on itselleni täysin yhdentekevä asia.
Kunhan pitää fiksuna ja hauskana, niin olen tyytyväinen. Ja tiedän, että pitää.
Sama juttu. Minusta ei saa kaunista tekemälläkään ja jos mies sanoisi minua kauniiksi niin se olisi vain kömpelö valhe. Hän on kertonut, mihin on minussa ihastunut, ja ne olivat ihan muita asioita kuin ulkonäkö. Meillä ei kumpikaan kotipäivinä paljon katso peiliin eikä puunaa itseään.
Totta kai haluan olla myos fyysisesti viehattava mieheni silmissa, vaikka uskonkin etta ulkonakoa tarkeampaa hanelle on mun "sisainen kauneus".
Eli katson vahan mita on paalla myos kotioloissa (yleensa tyyliin legginssit ja tunika), harjaan hiukset ja ehostankin hieman vaikka oltaisiin ihan vaan kotona koko paivan (lahinna kylla vain sipaisu puuteria ja huulirasvaa/-kiiltoa/-punaa).
Pidan huolta hygieniastani. En myoskaan royhtaile tai piereskele mieheni lasnaollessa (ei kylla hankaan minun lasnaollessani). Kayn saannollisesti (= viiden viikon valein) kampaajalla ja kynsihuollossa, ja neljan viikon valein paikkailemassa ripsienpidennykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein ihmiset joista välittää näyttävät omissa silmissä kauniimmalta kuin muiden silmissä. Itse olen omasta mielestäni varsin tavallisen näköinen, en ruma enkä kaunis, hyvänä päivänä tunnen olevani nätti, huonona suohirviö. En luottaisi mieheen joka väittäisi että olen maailman kaunein, kun en todellakaan ole, mutta toivon että mies pitäisi minua kivan näköisenä. Ulkonäöstä huolehtimiseen riittää minusta sellainen perustaso (=puhdas ja siisti), enkä pitkään katsoisi tyyppiä joka vaatii/odottaa jatkuvaa puunausta ja pynttäämistä, enkä vaadi/odota sitä tietenkään itsekään. Jos itse haluaa panostaa ekstraa, se on ok. Ja tietysti mielipiteet vaihtelevat siitä mikä on ekstraa ja mikä ns perusjuttu.
Tottakai, pitää olla aika ideaali miehen silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tuntenut itseäni viehättäväksi tai kaivannut mitään kehuja yms, joten tuntuu ihan vieraalta koko aloituksen vaatimus. Ulkonäkö on itselleni täysin yhdentekevä asia.
Kunhan pitää fiksuna ja hauskana, niin olen tyytyväinen. Ja tiedän, että pitää.
Samoin. Itsetuntoni ei perustu ulkonäköön vaan älyyn ja muihin vahvuuksiini. Mielestäni hyvinvointi ja henkiset ominaisuudet ovat tärkeämpää kuin ulkokuori. Kai mieheni pitää minua viehättävänä ,koskapa on halunnut jakaa elämänsä kanssani jo yli 30 v. Hän taas on mielestäni älykäs, hauska ja komea.
Mistä luulette johtuvan, että gallupin prosentit ja vastaajien kommentit ovat päälaellaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiennyt, mihin niistä kymmenestä kysymyksestä vastaan?
Naiset meikkaavat ja panostavat ulkonäköön mutta sitten kuitenkin vetävät röökiä ja räpläävät puhelinta / somea. Nuo pari jälkimmäistä näyttää todella idiootilta joten miksi turhaan panostaa ulkonäköön muutenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä ihminen näkee rakastamansa ihmisen viehättävänä. Jos mies ei näe minua viehättävänä, jotain on vialla.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ihminen näkee rakastamansa ihmisen viehättävänä. Jos mies ei näe minua viehättävänä, jotain on vialla.
Entäs jos nainen lihoo vaikka 10 kg sen jälkeen kun ovat tavanneet? Täytyykö silloinkin vielä pitää naista viehättävänä vai saako ajatella että tuo läski ei ole ulkoisesti sama ihminen johon tutustuin?
Kiinnostus toiseen ihmiseen (varsinkin, jos on tuntematon) herää yleensä ulkoisten piirteiden vuoksi. Väitän, että näin oli myös minulla mieheni kanssa, kun tapasimme vajaa kymmenen vuotta sitten, vaikka löysimmekin toisemme internetin deittipalvelusta, jossa kuvaansa ei tarvinnut näyttää kellekään, jos ei halunnut. Pituus näkyi "julkisissa" kaikille käyttäjille näkyvissä tiedoissa. Siksi epäilen, että joku mahdollisesti pontentiaalinen mies on voinut pitää minua liian lyhyenä ja ignoorata sen vuoksi. Vastaavasti, kun näin mieheni profiilin julkiset tiedot ensimmäistä kertaa, en välittömästi jaksanut kiinnostua, koska hän on myös lyhyt mies. Muuten sovellus piti meitä hyvinkin yhteensopivina. Mies ei välittänyt minun lyhyydestäni ja päivää tai kahta myöhemmin hän laittoi minulle viestin, josta kiinnostuin valtavasti. Sen oli kirjoittanut sellainen mies, jollaisen halusin itselleni. Tavoitteellinen, sivistynyt, huumorintajuinen, itsevarman oloinen ja oman arvonsa tunteva. Vaihdoimme muutaman viestin ja kuvat keskenämme. Minun kasvokuvani ilmeisesti miellytti häntä. Hänen kuvansa sen sijaan ei ollut edustavin mahdollinen, mutta kun tapasimme ensimmäistä kertaa livenä kahvilassa, hän oli oikein lähestyttävän oloinen, komea ja mukava. Paljon paremman näköinen kuin kuvissa. Tämä oli se vaikutelma, jonka sain hänestä ensimmäisen 5-10 sekunnin aikana livenä.
Pelkkä ulkonäkö ei kanna pitkälle, mutta vaikuttaa kyllä alkukiinnostukseen. Toisaalta en usko, että olisi niinkään kysymys hiusten väristä, merkkivaatteista tai huulipunasta. Ulkonäkö on myös sitä, miten kantaa itsensä ja suhtautuu ympäristöönsä. Hymy ja ryhti kaunistavat ketä tahansa. Itsevarmuus on seksikästä, se että on sinut itsensä kanssa. Sen sijaan ihminen, joka suhtautuu silminnähden negatiivisesti ympäristöönsä, on kuin huutomerkki, joka äänettömästi kirkuu: en ole valmis suhteeseen!
Yhteistä taivalta on mieheni kanssa takana nyt lähes kymmenen vuotta. Edelleen käyn juoksulenkillä, tanssitunneilla, pilateksessa ja venyttelen. Edelleen syön terveellisesti ja herkkuja varsin maltilla. Pyrin nukkumaan 8 tunnin kauneusunet joka yö. Pesen hampaat ja meikit ja käyn suihkussa joka ilta. Rasvaan kädet ja jalat. Meikkaan kevyesti ja kampaan hiukseni, kun lähden ovesta ulos (paitsi urheilemaan lähtiessä en meikkaa). Käyn säännöllisesti kampaajalla ja kosmetologilla. Tämä liittyy enemmän siihen, mikä pitää minut terveenä ja hyvinvoivana ja luonnollisen kauniina, mutta väitän, että aktiviinen ja terveellinen elämä, joka saa minut voimaan hyvin, tekee minusta edelleen viehättävän myös mieheni silmissä. En kuitenkaan koe tekeväni sitä ainakaan pelkästään miestäni varten. Teen sen itseni vuoksi, jotta minulla olisi onnellisia terveitä vuosia edessä enemmän kuin takana.
Vierailija kirjoitti:
Naiset meikkaavat ja panostavat ulkonäköön mutta sitten kuitenkin vetävät röökiä ja räpläävät puhelinta / somea. Nuo pari jälkimmäistä näyttää todella idiootilta joten miksi turhaan panostaa ulkonäköön muutenkaan?
Rööki ei tee kenestäkään viehättävää. Ei miehestä eikä naisesta, ei missään iässä. Ei pelkästään se, miltä ihminen näyttää savuavan kääryleensä kanssa, vaan myös se, miltä ihminen ja hänen ympäristönsä haisee. Rööki ei haise pelkästään siinä, missä röökaava ihminen paraikaa polttelee, vaan esim. kävelytiellä haju ja myrkyt leijailevat ilmassa vielä ainakin 20 metriä tupakoijan takana. Tupakan haistaa myös polttavan ihmisen vaatteista, hiuksista ja hengityksestä silloinkin, kun hän ei juuri ole polttamassa.
Älypuhelin on itse asiassa sukua röökille: molemmat on tehty koukuttamaan, toinen enemmän fyysisesti, toinen ennemmin psykologisesti. Molemmista koukuista irrottautuminen vaatii työtä ja itsekuria. Suuri ongelma on ehkä se, että puhelinta moni ei miellä koukuttavaksi. Se pitäisi tajuta ennen kuin siitä voisi pyrkiä vapaaksi. Puhelimen kyttäämisen ja räpläämisen tietoinen vähentäminen rauhoittaa aivoja ja elvyttää keskittymiskykyä, joka meillä nykyajan länsimaalaisilla ihmisillä on heikentynyt huomattavasti älylaitteiden aikakautena.
Väitän, että parisuhteissakin ulkonäköä suurempi este toisen kohtaamiseen ja onnelliseen yhdessäoloon on se, että ei vietetä aikaa yhdessä vaan älylaitteiden kanssa. Yritä siinä sitten luoda henkistä yhteyttä ja olla toista lähellä. Sekä älylaitteet että tupakka ovat luotaan työntäviä, mutta hieman eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ihminen näkee rakastamansa ihmisen viehättävänä. Jos mies ei näe minua viehättävänä, jotain on vialla.
Entäs jos nainen lihoo vaikka 10 kg sen jälkeen kun ovat tavanneet? Täytyykö silloinkin vielä pitää naista viehättävänä vai saako ajatella että tuo läski ei ole ulkoisesti sama ihminen johon tutustuin?
Entä jos mies lihoo 15 kiloa? Keskimäärin naiset pitävät itsestään parempaa huolta kuin miehet. Ylipaino on miehillä yleisempää. Harvinaisempaa on varsinkin, että olisi hoikka mies, jolla on reilusti ylipainoinen vaimo. Toki niitäkin pareja on. Mutta miksi miehelle ylipaino olisi sallitumpaa?
Ehdottomasti haluan olla vetävä mieheni, muiden ja itseni mielestä. Kohottaa kummasti itsetuntoa ja meikkileikit on kivoja.
up