Erikoisia puheita puolison äidiltä, kuvittelenko vai onko jotain häikkää?

Hän alistaa sinua ja haluaa pitää sinut hiljaisena ja hämillään.

Kiillottaa sädekehäänsä. Haluaa näyttää hyvältä muoden silmissä

Ei muuta kuin kunnon hajurako tuollaiseen ihmiseen. Ja ei minkään draaman kautta, vaan vaivihkaa.

Gaslighting

Mulle jää velipuoleni tapaamisista aina just tällainen maku. Sellaista piilotettua vittuilua aivan kaiken aikaa. 

Nyt alkoi puhua myös lapselleni samalla tavalla ja tajusin laittaa välit jäihin.

Mun anoppi viestii joskus myös em. tavalla. Ehkä kuitenkin vähemmin kuin sun. Olen tulkinnut sen niin, että ei oikeasti pidä minusta. En ole koskaan anoppia moittinut edes miehelleni saatikka lapsille, koska en halua pahaa mieltä kenellekään. Ikävä vaan, että anoppi ei välitä vaikka itse aiheuttaa pahaa mieltä minulle. 

Hän saattaa esim. selittää toiselle ihmiselle, että miten epäkäytännölliset ja huonot kengät minulla on juuri jalassa, vaikka olen itse ihan kuunteluetäisyydellä. Tai sitten hän päivittelee minulle, että miten lapseni on pieni, kun taas hänen tuttavansa saman ikäinen lapsi on paljon isompi (sillä ei tietysti ole mitään väliä, että tuttavan lapsi on poika ja puolivuotta vanhempi). Tai sitten hän selittää aikuiselle tyttärelleen rannalla tietysti kuuloetäisyydellä, että "kato nyt! nyt se vei lapselta uimalasitkin! Tarkoittaen tietysti minua, kun lapseni antoi minulle uimalasit päähän, että näen pohjassa olevan jonkun jutun. 

Kaikki em. tyylinen viestintä on aiheuttanut minulle sen, että en ota anoppiin itse mitään yhteyttä. Annan mieheni hoitaa yhteyden äitiinsä. 

Laita sille jauhot suuhun.

Sano ruokapöydässä noh noh ei nyt sentään tarvitse piikitellä. Kateutta taitaa vain olla, kun hän ei ole yliopistoon päässyt.

Meillä anoppi teki tuota. Ei ole välejä enää. Fhiuh!

Kuule, melko tutunoloista on. V...uilua, mitäpäs muuta. Tässä on muutama esimerkki omasta anopista, mitä sanonut:

Älä leikkaa hiuksia lyhyeksi, kun sulla ei muutakaan oo...

Tulen synnyttämästä kotiin ja sanon että pitää pojalle vaihtaa sopivammat housut. Kääntyy katsomaan minua päästä varpaisiin ja sanoo " molemmille ".

Tällaisia on ihan h...tin paljon mahtunut pariinkymmeneen vuoteen.

Minäkin kannatan jauhojen suuhun laittamista. Alla esimerkkejä.

- Moittii opiskeluni kestoa julkisesti sukupäivällisillä, ja sanoo ruokailun jälkeen, ettei viitsinyt mainita tahrasta paidassani, koska ei halua nolata minua. Hänhän nolasi minut jo ja sai muut nauramaan opiskelujutulla.

SINÄ (kun vastaava mollaus alkaa taas): Kuule ”Pirkko”, jäin ihmettelemään kun silloin viimeksi sanoit, ettet halunnut nolata minua mainitsemalla tahrasta paidassani. Minusta kuitenkin tuntuu siltä, kuin yrittäisit nyt nolata minua noilla puheillasi, ja muutkin varmasti kokevat asian niin. Ajattelin vain kertoa, ettet vaan vahingossa tule nolanneeksi minua!

- Keskustelee seurueessa siitä, miten nuorten aikuisten seurustelua ei pidä ottaa vakavasti, sillä eihän niistä koskaan mitään tule. Seisoin vieressä, ja anoppi tietää kyllä, että pitkä suhteeni hänen poikansa kanssa alkoi, kun olin 16.

SINÄ: Onneksi poikkeus vahvistaa säännön, mehän ollaan oltu yhdessä jo 20 vuotta!

- Kertoo julkisesti halustaan hoitaa lapsiamme. Kahden kesken pamauttaa, ettei hän pikkulapsia hoitele, ja nauraa päälle.

SINÄ: Haluaisitko ihan oikeasti hoitaa meidän lapsia? En tiennytkään, kun minulle olet aina sanonut, ettet halua hoitaa pikkulapsia. Mutta jos mielesi on oikeasti muuttunut, niin me otamme tarjouksen kyllä tosi mielellämme vastaan!

- Parjaa tuttaviaan siitä, etteivät nämä hoida lapsenlapsiaan, vaikka hänkään ei hoida, eikä ole heistä kiinnostunut.

SINÄ: Mutta ”Pirkko”, ethän sinäkään ole hoitanut meidän lapsia.

- Lastemme normaali käytös on usein merkki psyykkisestä häiriöstä, juokseminen on adhd, jännitys on stressi- ja ahdistushäiriö, kuolemasta kyseleminen on masennusta... Haluaa huolestuneena keskustella näistä sairauksista kanssani. Hänen lapsensa kun eivät koskaan ole olleet tuollaisia. Kuitenkin hänen lapsillaan aikuisiässä ollut nimenomaan masennusta ja neuropsykiatrisia pulmia. Ikään kuin ne olisivat pakotetusti meillä.

SINÄ: Kiitos huolenpidostasi, mutta ainakaan päiväkodista/koulusta emme ole saaneet sellaista palautetta, että lastamme käytöksessä olisi mitään erikoista.

- Valittaa viikon jatkuneita lamaavia kipuja ja särkyjä, ettei pääse ylös sängystä, ja hakee minulta lohdutusta. Kuitenkin ollut eilen juoksulenkillä ja korjaamassa mökin kattoa.

SINÄ: Voi kurjaa, mutta mitenkäs sinä oikein olit eilen juoksulenkillä, jos olet noin kipeä?

- Huomauttelee pieniksi jäävistä lastenvaatteista, vaikka vaatteet ovat nyt täysin sopivia, ja jäämässä pieneksi ehkä vuoden kuluttua.

(Tämä on niin typerä juttu, että en keksi edes mitään semi-nasevaa vastausta. Kohottaisin vain olkapäitäni.)