Lue keskustelun säännöt.
Pelkään kertoa perheelleni veloistani
28.01.2020 |
Kannan oman vastuuni siitä, että olen ajautunut tähän tilanteeseen. En kuitenkaan ole yksin syypää kaikkeen, aiempi suhde oli katastrofi, miehestä paljastui täysi hirviö jolla rikostaustaa, rahankäytössä ongelmia, väkivaltainen ja lopulta jätti minut toisen takia ja jätti harteilleni mm. vuokravelkaa. Olisin voinut yrittää nyhtää rahoja häneltä, mutta olin henkisesti niin loppu etten vain jaksanut. Minulla ei ollut ystäviä tai sellaisia läheisiä jotka olisivat voineet lainata suuria summia rahaa joten epätoivoisena päädyin ottamaan lainaa menojen kattamiseksi. Tein monta tyhmää päätöstä ja myönnän sen, olin nuori ja naiivi ja miehen pompoteltavissa. Olisi pitänyt olla fiksumpi. Nyt se on myöhäistä, velkaa on edelleen ja maksuhäiriömerkintäkin on pamahtanut. Olen väsynyt ja haluaisin tunnustaa läheisilleni ettei ainakaan tarvitsisi salailla asiaa. Salailu on rankkaa. Pelkään heidän suuttuvan, pelkään jopa että näkisivät minut eri tavalla kuin ennen ja ehkä alkaisivat vältellä tms. Olen tällä hetkellä sinkku joten ei ole rakastakaan jolle jakaa tämä asia. :(
N22
Kommentit (25)
Sinuna en kertoisi. Lisäät vain heidän huoltaan ja he mahdollisesti tarkkailevat sinua jatkossa ja kyselevät vuosien ajan onko raha-asiat varmasti hoidettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei todellakaan ole mikään suuri summa. Ota yhteyttä velkojaan/velkojiin ja suunnittele heidän kanssaan jokin maksusuunnitelma eli että maksaisit esim. kerran kuukaudessa 200e. Onko tämä velka mennyt jo perintätoimistolle/ulosottoon? Heidänkin kanssaan voit tosiaan tehdä tuon maksusuunnitelman, ole itse aktiivinen asiassa.
Jos käyt töissä, tuo on helppo saada maksettua ihan kohtuullisella kuukausisummalla. Ei sinulla mitään hätää ole, nyt vain suunnittelet miten maksat tuon velan ja sillä hyvä, siitä sitten eteenpäin.
Käyn kyllä töissä mutta palkka ei ole iso, tietysti yritän lyhentää velkoja niin paljon kuin mahdollista joka kuukausi. Kuitenkin rahaa pitää jäädä vuokraan ja elämiseenkin jonka vuoksi velat eivät lyhene sitä vauhtia kuin toivoisin. Velkaa on usealle eri taholle, myös ulosotossa on pienempiä summia. Asiasta kertominen perheelle helpottaisi taakkaa ja uskon että hekin pystyisivät auttamaan ehkä parilla kympillä per kuukausi työtä/apua vastaan. Ap
No jos kerran tarvit / haluat heiltä taloudellista apua niin sitten ei auta muu kuin kertoa vaikka pelottaisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei todellakaan ole mikään suuri summa. Ota yhteyttä velkojaan/velkojiin ja suunnittele heidän kanssaan jokin maksusuunnitelma eli että maksaisit esim. kerran kuukaudessa 200e. Onko tämä velka mennyt jo perintätoimistolle/ulosottoon? Heidänkin kanssaan voit tosiaan tehdä tuon maksusuunnitelman, ole itse aktiivinen asiassa.
Jos käyt töissä, tuo on helppo saada maksettua ihan kohtuullisella kuukausisummalla. Ei sinulla mitään hätää ole, nyt vain suunnittelet miten maksat tuon velan ja sillä hyvä, siitä sitten eteenpäin.
Käyn kyllä töissä mutta palkka ei ole iso, tietysti yritän lyhentää velkoja niin paljon kuin mahdollista joka kuukausi. Kuitenkin rahaa pitää jäädä vuokraan ja elämiseenkin jonka vuoksi velat eivät lyhene sitä vauhtia kuin toivoisin. Velkaa on usealle eri taholle, myös ulosotossa on pienempiä summia. Asiasta kertominen perheelle helpottaisi taakkaa ja uskon että hekin pystyisivät auttamaan ehkä parilla kympillä per kuukausi työtä/apua vastaan. Ap
No jos kerran tarvit / haluat heiltä taloudellista apua niin sitten ei auta muu kuin kertoa vaikka pelottaisikin.
En varsinaisesti tarvitse heidän apuaan enkä edes pidä itsestään selvänä että he sitä tarjoaisivat, mutta tietysti toivon että voisin tehdä jotain pientä työtä jota vastaan saisin pienen summan "palkkaa" jonka voisin käyttää velkojen lyhennykseen. Enemmän kuin tuo, tässä kuitenkin vaivaa juurikin se että en ole kertonut asiasta ja haluaisin. Pelkään myös, että joku kerta vahingossa möläytän jotakin jonkin keskustelun lomassa joka paljastaa minut, se vasta kiusallista olisikin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Et sinä mitään "salaile" jos et toitota yksityisasioitasi kenellekään jolle et halua tai katso parhaaksi. Olet aikuinen ihminen, sinun ei tarvitse tilittää kaikkea vanhemmillesi enää.
Mutta itse parhaiten tunnet heidät, että saatko sieltä tukea jota ilmeisesti kaipaat. Itse en olisi vanhemmilleni koskaan kertonut, he kun ovat itse äärisäästäväisiä ja taloudessa järkeviä aina olleet ja olisivat syvästi halveksineet ja hävenneet että olen "sellainen", niitä jotka ei osaa käyttää rahaa. Joten en koskaan kertonut eikä he tänä päivänäkään kun olen nelikymppinen, tiedä että mulla oli nuorena talousvaikeuksia ja luottotiedotkin välillä meni.
Tiedän, etten ole tilivelvollinen vaan ihan omasta tahdostani ja omaa mieltäni keventääkseni haluaisin kertoa. Olemme läheisiä ja jollakin tavalla minua kalvaa se, etteivät he tiedä tästä asiasta. He välittävät minusta kovasti ja haluaisivat luultavasti ymmärtää ja auttaa, mutta toisaalta en voi varmaksi tietää mikä heidän reaktionsa olisi. Juuri tuota halveksintaa ja häpeää pelkäänkin, että vaikuttaisin heidän silmissään joltain luuserilta joka ei osaa hoitaa asioitaan. Tai että näkisivät minut jotenkin huonompana kuin ennen. :( Ap
Et sinä mitään "salaile" jos et toitota yksityisasioitasi kenellekään jolle et halua tai katso parhaaksi. Olet aikuinen ihminen, sinun ei tarvitse tilittää kaikkea vanhemmillesi enää.
Mutta itse parhaiten tunnet heidät, että saatko sieltä tukea jota ilmeisesti kaipaat. Itse en olisi vanhemmilleni koskaan kertonut, he kun ovat itse äärisäästäväisiä ja taloudessa järkeviä aina olleet ja olisivat syvästi halveksineet ja hävenneet että olen "sellainen", niitä jotka ei osaa käyttää rahaa. Joten en koskaan kertonut eikä he tänä päivänäkään kun olen nelikymppinen, tiedä että mulla oli nuorena talousvaikeuksia ja luottotiedotkin välillä meni.