Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monet väittävät aina olevansa järkyttyneitä, jos joku heille tuntematon delaa jossain toisella puolella maapalloa?
27.01.2020 |
Eivät vissiinkään ole koskaan kokeneet läheisen ihmisen äkillistä lähtöä ja olleet aidosti järkyttyneitä. Nyttenkin on puoli Suomea ihan helisemässä, kun koripalloilija menehtyi onnettomuudessa.
Kommentit (23)
Montakohan muksua löytyy sitten perunkirjoituksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei saisi olla surullinen?
Minä itkin kun suosikkikirjailijani kuoli. En varmastikaan koska olisin tuntenut hänet, eikä lukematta jääneiden tarinoiden takia, vaikka toki se on aina menetys.
Luulen, että haikeus tuli yleisen kuolevaisuuden, ajan kulumisen vuoksi - niiden muistojen takia, jotka teoksiansa lukiessa syntyivät. Muistoja kymmenien vuosien takaa tuli mieleen. Iloisia muistoja tapaamisista muiden hänen faniensa kanssa, kirjoista jotka sain lahjaksi rakastetulta. Surullisia muistoja ystävyyden hiipumisesta, rakastetun hyvästeistä.
Itkin, en ehkä häntä, vaan monia muita itkuja, itkemättä jääneitä.
Mahtuu sitä sydämeen, haikeutta monelle ja rakkautta myös. Ei se ole keltään pois.
Koripallonegro jossain jenkeissä vetää hekolla tonttiin: BUHUU NYYH NIISK KUINKA TRAAGISTA!!!1
Turhapaikkaelätti irroittaa naiselta pään Hämeenlinnassa: *heinäsirkkoja* ... hei katos salkkareissa on uusi hahmo