Ero ilman turvaverkkoja ja läheisiä ihmisiä?
Pitkä parisuhteemme saattaa päätyä eroon. Lapset ei ole aivan pieniä, joten pärjään siinä mielessä ja todennäköisesti taloudellisestikin. Ongelma on se, että vanhempani ovat kuolleet, minulla ei ole sisaruksia, sukulaiset ovat etäisiä ja minulla on kyllä ystäviä, joita näen muutaman kerran vuodessa, mutta ei välttämättä sellaisia, joiden kanssa voisi viettää joulua, uutta vuotta, juhannusta ym. juhlia. Joutuisin siis kasaamaan itselleni alusta "turvaverkon" ja läheiset ihmiset. Tietenkin toivoisin, että löytäisin tasapainoisen ja tasavertaisen kumppanin pian, mutta jos en...? Mitä neuvoja annatte, jotta selviäisin erosta? Lasten asiat toki tulevat ensimmäisenä, mutta tarvitsisin itselleni ihmisiä ympärille jotka kannattelevat että en huku. Mitä tehdä?
Ikää on 40+ joten omalla tavalla olen nuori, mutta jossain mielessä silti vaikeampi alkaa rakentaa omaa elämää ja ihmissuhteita alusta (toki vanhat ystävät mukana, mutta heistä ei ole kannattelemaan tässä tilanteessa vaan elävät vahvasti omaa kiireistä elämää).
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti oikein lukea, että ihan ypöyksinkö olet maailmassa. No et näkäjään ja mikä ihmeen turvaverkkoa? Kuule olet aikuinen ihminen. Joulut vietetään kotona lasten kanssa ja se on siinä, ei ketään kutsuta. Itse hoidetaan kaikki yksin. Mihin hittoon sinä ihmisiä tarvitset?
No jos ihan arkielämästä aloitetaan niin haluaisin että iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla minulla olisi kumppani jonka kanssa jutella ja harrastaa seksiä. Muitakin ihmisiä olisi kiva tavata joskus, vaikka useamman kerran vuodessa. Piristyn yleensä ihmisten seurasta, mutta ilmeisesti olen poikkeustapaus.
ap
Okei, hanki joku epätoivoinen lepakko äijäksesi, vie kotiisi ja nai aamusta iltaan niin ei tarvitse olla yksin. Hyi hele...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aikuinen ihminen mitään verkkoja tarvitse. Eroaa ja jatkaa elämää.
Kas kun sinulta ei puutu torvisoittokuntaa.
Sullako ei ole läheisiä kiinteitä ihmissuhteita ja porskutat yksin eteenpäin?
Ei tarvita torvisoittokuntaa jos on muutama läheinen ihminen. Ja tuskin muutenkaan. Kumma ajatus.
Ohis... nimenomaan MUUTAMA. Ap:llä ei ole ollut kuin yksi eli miehensä. Koskaan ei pitäisi rakentaa omaa elämäänsä yhden ainoan ihmisen varaan. Se ainoa kun voi vaikka jäädä auton alle tai saada sydänkohtauksen ja kuolla. Tai saada tapaturmassa sellaisen aivovaurion, ettei enää koskaan kykene kommunikoimaan.
Niinpä, mutta on ap:n yksinäisyydelle on varmasti syynsä. Ehkä hän on ilkeä, vihamielinen, hankala, läheisriippuvainen tai ties mitä ikävää. Tyhmä on aina tyytymätön, vaikka vieressä olisi mitä hyvää.
Ap:n yksinäisyyden syy on, että hän ei ole miehensä tavattuaan ja lapsia hankittuaan enää tarvinnut elämäänsä muita. Hän nk laittoi kaikki munat samaan koriin.
Montako kertaa hän kutsui lapsettomia tai eronneita luokseen joulua viettämään? Montako kertaa kutsui edes perheellisiä mökilleen juhannusta viettämään? Montako kertaa hänen kotiinsa ylläripylläriyllättäen tuli hänen ystäviään? Tai montako kertaa hän miehensä ja lastensa kanssa meni jollekin yllätysvierailulle?
En kirjoitusten perusteella osaa pitää aloittajaa millään tavalla ikävänä ihmisenä. Pidän häntä ihmisenä, joka päälakeaan myöten halusi upota ydinperhe-elämään
Et huku sen enempää kuin jos jäisit nyt leskeksi.
Hanki ammattiapua erosta selviämiseen jos et itse siitä selviä. Ei ole muutenkaan kenenkään kaverin tai sukulaisen asia olla terapeutti. Ystäviä voit sitten etsiä sen mukaan kuin jaksat ja löydät.
1970-luvulla syntyneitä työttömiä eronneita tai muuten sinkkuna olevia miehiä, jotka kaipaavat juttuseuraa ja säännöllistä seksiä, löytyy tästä maasta vaikka kuinka paljon . Joten ei muuta kuin eron jälkeen deittisovellukset laulamaan.
Vierailija kirjoitti:
1970-luvulla syntyneitä työttömiä eronneita tai muuten sinkkuna olevia miehiä, jotka kaipaavat juttuseuraa ja säännöllistä seksiä, löytyy tästä maasta vaikka kuinka paljon . Joten ei muuta kuin eron jälkeen deittisovellukset laulamaan.
Elikä hmmmm.... 40-50-vuotiaita fiksuja, tasapainoisia ja taloudellisesti hyvin toimeen tulevia miehiä, jotka haluaa vielä seksiäkin, löytyy sinkuista vinot pinot. Hienoa, ehkä tämä elämä ei olekaan sitten niin surkeaa! ;)
ap
En ymmärrä tällaista ihmisten tarvitsevuutta. Itse olen 45 v nainen ja elänyt ikäni sinkkuna. Ainoa ihmissuhde on vanhaan äitiini joka soittelee ehkä kerran kuussa. En halua mitään ihmissuhteita, erakkona on mukava elää.
Niinpä, mutta on ap:n yksinäisyydelle on varmasti syynsä. Ehkä hän on ilkeä, vihamielinen, hankala, läheisriippuvainen tai ties mitä ikävää. Tyhmä on aina tyytymätön, vaikka vieressä olisi mitä hyvää.