Lue keskustelun säännöt.
Nuoret yh äidit
25.01.2020 |
En avaa omaa tarinaani sen kummemmi ettei tule pitkää tekstiä.
Mutta ottaa itsellä niin koville kun kaikki kaverit saa mennä ja tulla ja juhlia ja pitää hauskaa. Itse olen kotona AINA lasten kanssa koska kukaan tuttu tai läheinen ei tahdo ottaa kahta pientä lasta yökylään tai edes päiväksi. Joskus pariksi tunniksi ja sekin työn takana ja saa kuulla valittelua miten rankkaa oli ollut kaksi tuntia niiden kanssa. Ovat ihan normaaleja lapsia mutta lapsettomille ja vanhemmille ihmisille on liikaa lasten äänet ja virta.
Lasten isä katsoo lapsia vaan jos huvittaa eli harvoin. Minulle luvattiin jotain vapaaehtois mummo tms apua mutta ei ole sitäkään saatu.
Rakastan lapsiani ja olen heidän kanssa aina ja lapset on onnellisia joten ei kiitos kommentteja että itse olet lapsesi tehnyt tai että keskity nyt hyvänen aika niihin lapsiin äläkä menemiseen. Tai muuta vastaavaa.
Haluaisin vain joskus edes päästä kavereiden kanssa ulos syömään ja juhlimaan tai iltasella kaverin luo kylään.
Ahdistaa niin paljon kun en pääse ikinä mihinkään ja lasten isäkin saa mennä miten tahtoo. Kiva nyttenkin istua yksin kotona ja lukea somesta kun muilla on hauskaa, myös lasten isällä. En pääse lenkille tai kauppaa koskaan yksin. Minulla ei ole koskaan edes tylsää hetkeä että voisin levätä ja miettiä asioita kunnolla. Olen aina lapsissa kiinni ja kukaan ei käy edes täällä kylässä. Nyt ollut viikon jo sellaiset ahdistukset tästä aiheesta etten tiedä miten jaksan jatkossa.
Pakko oli tänne edes avautua että jos olisi kohtalo tovereita tai jotain.
Kiitosja anteeks
Kommentit (5)
Oletko puhunut neuvolassa asiasta? Voisiko sitä kautta saada apua?
On ihan ymmärrettävää, että kaipaat välillä omaa aikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki tukiperhe, tukiperhe voi ottaa lapset kerran kuukaudessa viikonlopuksi ja lomilla vaikka viikoksi.
Googleta lisää, jos et tiedä mikä on tukiperhe ja mistä sellaisen saa.
Lisäksi voisit tutustua uusiin ihmisiin, missähän sellainen onnistuisi?
Toisiin perheellisiin vaikka? Heidän kanssa sitten kyläilyä?
Selvästi sinulla ei ole nyt välittäviä läheisiä ja ystäviä, kun eivät edes kylässä käy.
Tarvitset oikeasti välittäviä ihmisiä ympärillesi.
Voimia.
Niin no, se on vaan asia mikä yksinhuoltajan pitää hyväksyä, eli että ei oikein pääse mihinkään kun lapset on pieniä. Minä jäin täysin yksin, kun lapsi oli 1v. Nyt hän on ekaluokkalainen ja elämä on jo ihan erilaista. Voin mennä yksin kauppaan tai vaikka illalla lenkille yksinäni! Muistan kyllä miten mietin ennen, että voi kun pääsisi edes sinne lenkille, vaan kun ei. Tuntui käsittämättömältä, että kahden aikuisen perheissä on ihan normaalia lähteä vaan ovesta ulos ilman että täytyy säätää lastenhoidon kanssa.
Katkeroituminen ei auta eikä muuta tilannetta. Kun lapset kasvavat, heidät saa helpommin kavereille kyläilemään ja jossain vaiheessa he alkavat pärjätä jo vähän yksikseenkin. Aika matelee kun on pienten lasten kanssa yksin, mutta yllättävän äkkiä se oikeasti kuitenkin kuluu.
Mua auttoi opiskelemaan ja töihin meneminen. Siellä sai ja saa olla aikuisten seurassa ja tehdä jotain omaa.
Kannattaa yrittää ajatella, että elämä on nyt tässä lasten kanssa ja lastenkin kanssa voi tehdä vaikka mitä. Ei oikein voi elää odottaen niitä hetkiä, kun saa lapset jonnekin ja pääsee tekemään omia juttuja, jos ne hetket ovat harvassa. Pienten lasten seura on uuvuttavaa, siksi kannattaa keksiä kaikenlaista kodin ulkopuolista aktiviteettia. Lapset voi myös laittaa päiväkotiin jos tuntuu ettei jaksa.
Kiitos vastauksista. Helpotti mieltä suuresti. Täytyy tutustua tuohon tukiperhe juttuun.
Ap
Mut hei, sähän voit lesoilla sillä, että olet nyt aito vastuullinen aikuinen, joka ei ole itsekäs sinkkubilettäjä. Sinun elämälläsi on nyt suuri tarkoitus.