Yhteenmuutto aikuisella iällä -hot or not?
Mitenköhän moni kanssasisar täällä painii saman asian kanssa kuin minä. Olen lähemmäs viisikymppinen lapseton nainen. Olen ollut mieheni kanssa jo monta vuotta, mutta olen pitänyt oman asuntoni kaupungissa. Thank god!
Tässä vuosien varrella on nimittäin tullut tilanteita, joissa olen tullut huomaamaan, että yhteen muutto olisi ollut iso virhe. Miehellä on upea iso omakotitalo, jossa periaatteessa asuisin ihan mielelläni hänen kanssaan, mutta...
Ensinnäkin miehen aikuiset lapset; he ravaavat meillä kavereineen viikonloppuisin ja sotkevat paikkoja. Haluavat pitää bileitä meillä ja mies ei osaa kieltää. Aina jos olemme olleet reissussa, on asunto sotkettu täysin. Viimeksi oli jopa eräs huonekalu rikottu. Kaljatölkkejä löytyy pitkin pihaa. Keittiö kuin pommin jäljiltä. Meidän sängyssä hiekkaa ja vieraiden ihmisten hiuksia. Tyttären oksennuksen peittämät kengät meidän eteisessä, vaatteita ja kenkiä hujan hajan eteisen lattialla jne.
Aina matkoilta tullessa menee päivä siivoamiseen, ja se on jopa vienyt fiilistä reissaamisesta. Tuntuu, että kotiinpaluu on aina niin ahdistava, kun ei tiedä, mitä siellä on vastassa. Näissä tilanteissa tuntuu aina vahvasti siltä, että yhteinen koti tämä ei ole.
Tytär asuu meillä, eikä halua muuttaa, kun saa asua ilmaiseksi ja kaikki raha jää hänelle omaan käyttöön. Hän käy töissä, eli on ihan ahkera sinänsä. Hänellä on kuitenkin pikavippivelkoja ym. rahanmenoa, joten en usko, että hänellä on varaa muuttaa omilleen vielä pitkään aikaan.
Kukaan muu ei siivoa talossa paitsi minä. Jos olen pari päivää poissa, kaikki tiskit on pöydillä ja lavuaarissa. Jostain syystä vain minä näköjään olen valtuutettu laittamaan astiat koneeseen ja käynnistämään sen. Muut ilmeisesti jotenkin kokevat, että se astianpsukone on minun valtakuntaani ja heidän ei sovi koskea siihen. En tiedä miksi.
Vuosien varrella tuollainen ärsyttää aina vaan enemmän.
Mies ei halua luopua talosta, eli emme voi aloittaa ns. puhtaalta pöydältä ja muuttaa yhteen. Itse toivoisin sitä, ehkä, mutta nykytilanteen vuoksi se ei tule toteutumaan. Mies haluaa pitää talostaan kiinni ja jättää sen aikanaan lapsilleen, minkä ymmärrän toki.
Ongelmana vaan on se, että mikä minun roolini on tässä kuviossa. En halua maksaa miehelle vuokraa asumisesta, koska haluan asua omistusasunnossa. Ja minulla ei ole varaa ostaa mieheltä puolia siitä asunnosta, eikä mies sitä puolikasta minulle myisikään, sillä haluaa jättää talon lapsilleen. Olemme siis pattitilanteessa.
Nykytilanne toimii siltä pohjalta ihan ok, että vietän miehen luona useampana päivänä ja yönä viikossa ja loput ajat omalla asunnollani. Toki mieskin viettää välillä aikaa minun luonani.
Mielestäni tämä kuvio toimisi hyvin, jos voisimme viettää laatuaikaa toistemme vuona vuorotellen, eikä minun tarvitsisi olla se, joka joutuu siivoamaan kaikkien jäljet joka kerta, kun menen miehen luo.
Mies kiukuttelee, että viihdyn kuulemma liikaa omalla asunnollani ja että en halua olla hänen kanssaan. Tätä hän hokee koko ajan. Viime aikoina olen alkanut ajattelemaan, että oikeastaan se on ihan totta, ja tuo miehen hokeminen on vaan vahvistanut sitä tunnetta. En ymmärrä, miksi hän syyllistää minua siitä, että vietän aikaa omassa kotonani. En minäkään syyllistä häntä siitä, että hän haluaa viettää aikaa kotonaan.
En oikein tiedä mitä tehdä. Toisaalta rakastan miestä ja haluan olla hänen kanssan, toisaalta mietin, onko meillä tulevaisuutta, kun ei ikinä voida muuttaa yhteen oikeasti.
Jatkuuko tämä homma näin, että minä käyn hänen luonaan ilmaisena kodinhoitajana ja kuuntelen valitusta siitä, että en halua viettää siellä aikaa. En tiedä, viihdynkö siellä enää ollenkaan. Nykyään yhä useammin miehen luo ajellessa tunnelma on vaan ahdistunut.
🇺🇦🇮🇱
Kommentit (36)
Tottakai mies haluas sinut asumaan ja siivoamaan, kun possun tyttären kanssa asuu. Haluaa kuitenkin vain kermat päältä eli hyötyä sinusta. Itse lähtisin kylmästi omaan kotiini, kun afunto on sotkussa.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai mies haluas sinut asumaan ja siivoamaan, kun possun tyttären kanssa asuu. Haluaa kuitenkin vain kermat päältä eli hyötyä sinusta. Itse lähtisin kylmästi omaan kotiini, kun afunto on sotkussa.
Kiitos, ja ihanaa kun sanot näin suoraan! Ihan samansuuntaisia ajatuksia on mulla itselläni kiukkuisina hetkinä ollut.
Ja siis mies ei tosiaan itse siivoa IKINÄ milliäkään. Tosin piha- ja remppahommia tekee tosi reippaana, mistä annan hänelle ison plussan.
Toisaalta... minä teen myös aika paljon piha- ja remppahommaa hänen kanssaan, ja onhan se kivaa yhteistä puuhailua, mutta kun se ei ole oma talo, eikä tekemäni työ hyödytä minua mitenkään, niin... mukavampaahan se olisi yhteistä kotia laittaa, eikä vain toisen kotia.
Olen yrittänyt ajatella niin, että itsekin nautin, kun saan kauniissa kodissa olla ja sen eteen voin toki vaivaakin nähdä. En siis mene miehen luo vain oleskelemaan ja luule, että minun ei tarvitse tehdä mitään. Olen toimelias ihminen ja normaalit siivoukset hoidan käden käänteessa. En siis uhriudu mistään normaalista siivoamisesta; enemmän v*tuuttaa ne lapset kavereineen ja heidän sotkujensa siivoaminen. Omat sotkut kestää, mutta toisten sotkut ärsyttävät silmittömästi.
🇺🇦🇮🇱
Itse en tuossa tilanteessa suostuisi muuttamaan miehen omistamaan asuntoon, vähintään pitäisi sitten tehdä selväksi, että mies laittaa ne rajat aikuisille lapsilleen ja ottaa huomioon, että se on jatkossa myös minun kotini. Sen lisäksi , mikäli ei yhteisen kodin hankinta onnistu, niin pitäisin sen omani omassa omistuksessa ja laittaisin vaikka vuokralle. Siinä on niin isot riskit, kun muuttaa toisen omistamaan kämppään.
Juuri tuosta toisen omistamaan kämppään muuttamisesta on varoiteltu ja täällä AV:llakin on ollut monta keskustelua aiheesta.
Olen sen verran elämänkokemusta omaava ihminen, että kaikkia virheitä en tee kantapään kautta, vaan uskon viisaampia tässä. En aio muuttaa virallisesti miehen luo. Pidän oman asuntoni, ja menen sinne, kun alkaa v*tuttamaan tarpeeksi. Kuten olen tehnyt tähänkin asti.
Silti mua itseäni vähän häiritsee, että näilläkö sitten mennään tästä eteenpäin. Suhteemme ei tavallaan etene tästä enää mihinkään. Emme saa koskaan oikeaa yhteistä kotia.
Asia jotenkin surettaa, sillä haluaisin kuitenkin olla loppuelämäni tämän miehen kanssa. Suhteemme on muuten loistava, mutta nämä asumisasiat nyt ovat alkaneet hiertää jostain syystä minua ihan tosissaan. Veikkaan, että se liittyy siihen, että olen oikeasti turhautunut siihen tyttäreen, joka rötvää meillä ja en edes kehtaa kysyä, aikooko hän joskus muuttaa omilleen, vai aikooko asua meillä siihen asti, kunnes isänsä kuolee, ja hän voi periä talon.
🇺🇦🇮🇱
Suurin ongelma tuossa tuntuu olevan se aikuinen lapsi, jolle isä ei osaa asettaa rajoja. Kunnon keskustelu on paikallaan, En sitä sano, että lapsi pitää pois häätää, mutta pelisäännöt pitää olla kaikille osapuolille sopivat.
Olet todella kiltti ja avulias nainen, joka on suostunut huolehtimaan kumppanisi talosta ja sen siisteydestä. Niin kiltti, ettei mies edes ymmärrä sitä ja vaatii sinua vieläkin useammin paikalle kuin mitä itse tahdot. Jaksat vielä kaiken sen päälle pohtia asiaa ja toimitko oikein kaivatessasi omaa aikaasi, joten nyt jos koskaan kuuntele itseäsi sekä todellisia tarpeitasi.
Kyllä parisuhteessa tulee muutoksia. Tottumukset ja tavat kyllästyttävät, joten siinäpä suhde punnitaan onnistuuko muutos yhdessä. Jos sinulla on mitta täynnä sotkuja ja siivousta, niin silloin sinulla on ja miehen kanssa puhutte mitä asialle tehdään.
En moralisoi siitä, että ylipäätään suostuit auttamaan niin paljon. Jokin syy ja motivaatio sinulla on ollut siihen ryhtyessäsi, mutta yleensä tuollaiseen talousmamsellin rooliin toisen kodissa on normaalia kyllästyä. Olet parisuhteessa siksi, että pidät miehen seurasta ja suostut tiettyihin ehtoihin. Se, että hoidat miehen ja lasten vastuulle kuuluvat työt on ihan ylimääräistä ystävällisyyttä.
Koti on todella tärkeä. Kun sen menettää, niin kuin minä menetin, en osaa tarpeeksi kertoa millaiseksi elämä muodostuu ilman sitä. Tein niin tyhmän päätöksen miehen vuoksi saman ikäisenä kuin sinä nyt olet. Saatat nauraa, mutta ikävöin jopa jääkaappiani ja johon olin säästänyt rahat saadakseni markkinoiden parhaan. Miten kaiken on luonut kodikseen vuosien saatossa ja vasta menetettyään tajuaa, miten koti-ihminen olinkaan. (on eri asia nuorena seikkailla ja vaihtaa asuntoa vuoden välein)
Seurustelen nyt niin, etten harkitsekaan muuttamista yhteen. Olen onnellinen kodista, jonka sain lopulta ostettua ja remppailen sitä mieleisekseni pikku hiljaa. Miehellä on isompi okt ja jonne ajattelin korkeintaan mennä suunnittelemaan pihan miehelle sopivaksi. On ihana tavata häntä viikonloppuisin ja se riittää. En enää "tässä iässä" kaipaa ketään notkumaan nurkkiini saati itse notkuisin toisen nurkissa. Olen kokenut riittävän pitkän avioliiton ja tiedän, mitä on elää toisen kanssa. Omaa vapauttani en enää uhraa. HAluan nyppiä parisuhteesta rusinat pullasta ja vetää rajan siihen, mitä ei huvita ja mitä en halua. Kuuntelen itseäni, en muita, ja se on itse asiassa saanut parisuhteen kukoistamaan. Kiinnostan miestä edelleenkin touhutessani omassa elämässäni kaikenlaista. Hän on paljon varovaisempi ja arempi, niin en jaksaisikaan elää arkea hänen kanssaan siivouspäivien ja tarkkojen purkkijärjestyksien keskellä.
Toivotan voimia ja uskoa itseäsi kohtaan
Jos mies haluaa muuttaa yhteen, niin laittakoon omakotitalonsa vuokralle. Se jää sitten tyttärelle aikanaan.
Te sitten ostatte oman puoliksi, joka on riittävän pieni, ettei aikuinen tytär tuo sinne kavereitaan. Tai mies muuttaa sinun luoksesi.
Jos ostatte uuden, niin laita omasi vuokralle, jos et uskalla siitä vielä luopua. Minä tein niin, koska suhteen alussa pelkäsin, mitä tälle käy. Vuokralaisella sain lainani katettua.
Helppoa. Sanot, että tulet aina vasta sitten kun on siistiä.
Se aikuinen lapsi kyllä siitä lähtee itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma tuossa tuntuu olevan se aikuinen lapsi, jolle isä ei osaa asettaa rajoja. Kunnon keskustelu on paikallaan, En sitä sano, että lapsi pitää pois häätää, mutta pelisäännöt pitää olla kaikille osapuolille sopivat.
Vähintään yhtä suuri ongelma on yksi viisikymppinen nainen joka ei osaa asettaa miehelleen rajoja. Jos ei saa sanottua miehelle että olisin kyllä sinun luonasi mielellään mutta kun olet täysin saamaton ja laiska kotihommissa niin ei siitä voi päätellä muuta kuin että ei se nainenkaan itseään kauheasti arvosta.
Kun mies seuraavan kerran valittaa siitä että nainen viihtuu omassa kodissaan niin pitää vain sanoa että "viihdyn sinun luonasi heti kun en ole siellä ilmainen kodinhoitaja".
Kannattaa vain keskittyä siihen broilerin ostamiseen, ja jättää miehen kodin siivoamisen heille, joille se kuuluu; miehelle ja hänen tyttärelleen, koska se asuvat siellä. Omapahan on ongelmansa jos eivät osaa elää siististi, tai edes siivota omia sotkujaan. Toisaalta, jos mies ja tytär käyvät molemmat töissä, niin ei luulisi olevan iso rahanmeno jos he palkkaisivat siivoojan/kotiapulaisen käymään siellä edes kerran viikossa.
En vielä ehtinyt lukea aloitusta edes loppuun saakka, kun takerruin tähän: ette ole muuttaneet yhteen ja teillä on omat asunnot. Miehen lapset kuitenkin sotkee teillä? Miten? Anna lasten sotkea miehen asunto ja miehen siivota, ei kai se ole sinun ongelmasi kun erillään asutte?
Vierailija kirjoitti:
Itse en tuossa tilanteessa suostuisi muuttamaan miehen omistamaan asuntoon, vähintään pitäisi sitten tehdä selväksi, että mies laittaa ne rajat aikuisille lapsilleen ja ottaa huomioon, että se on jatkossa myös minun kotini. Sen lisäksi , mikäli ei yhteisen kodin hankinta onnistu, niin pitäisin sen omani omassa omistuksessa ja laittaisin vaikka vuokralle. Siinä on niin isot riskit, kun muuttaa toisen omistamaan kämppään.
En varmasti muuttaisi minäkään tuossa tilanteessa. Tuon ikäluokan miehet on monesti sotkuisia eivätkä koskekotitöihin lainkaan. Tuossa sittn bonuksena kurittomat isot lapset, joilla ei mitään tapojamyöskään. Otan osaa. Itse kypsyn monesti omassa kotonakin kun mies ja neljä teiniä ovat niin sotkuisia.
Ilmainen piika varmasti kelpaa miehille. Aina.
Minä jätin yhden tuollaisen miehen. Kotinsa oli kaaoksessa ja kaikki rutiinit sen ylläpitämiseen puuttuivat, vaikka mies oli yli 40. Arjen pyöritys tuntui tuntui olevan miehelle satunnaisprosessi, jossa roskat viedään vasta, kun ne alkavat haista koko asunnossa (ei vain keittiössä). Ei tulut mieleenkään suunitella yhteenmuuttoa! Minä en myöskään ryhtynyt hänen kämpällään siivoamaan, koska aikuinen huolehtikoon omista sotkuistaan. Lopulta kyllästyin siihen, että jos haluan olla siistissä ympäristössä, niin joudun aina olemaan se joka tarjoaa tilat ja ruoat. -> Ero.
Suhteessa kannattaa olla vain, jos siitä saa energiaa, ei silloin, jos se vie energiaa.
Katselen asiaa siltä toiselta puolelta. Yli viisikymppinen nainen, asun omakotitalossa ja poika vielä kirjoilla kotona, kaksi muuta jo maailmalla. Miehellä oma asunto kerrostalossa ja kaikki kolme lastaan jo aikuisia ja parisuhteissa.
Me kyllä muutamme yhteen kun poikani lähtee opiskelemaan (nyt armeijassa, opiskelupaikka yliopistokaupungissa jo olemassa). Olemme jo seitsemän vuotta seurustelleet, eli toisen tavat ovat tuttuja. Taloni tulee aina olemaan myös lasteni koti, sen mies hyväksyy. Mutta nuo jo poismuuttaneet käyttäytyvät silti asiallisesti, eikä poikakaan sikaile eikä biletä kotonani. Asuntoa kyllä saavat käyttää kavereidensa tapaamiseen ja kaikki kolme ovat olleet täällä omin nokkineen kun olemme olleet miehen mökillä - mutta pysyvät pois meidän makuuhuoneesta, heillä omat huoneensa, olohuone jne. Ja osaavat siivota jälkensä. Koska molemmilla omaisuutta olemme jo valmiiksi miettineet perimiset ettei jää lapsille tapeltavaksi (teemme avioehdon ja testamentin). talo jää minun lapsille, mutta miehellä ikuinen asumisoikeus jne. Eli yhteinen se on sitten kun yhteen muutetaan. Minä maksan tämän kustannukset, mies maksaa kaikesta muusta sitten saman verran, ei tuossa meillä ongelmaa.
Nuo nuorisot sotkemisineen ovat lyhytaikainen ongelma, eiköhän aikuistuminen muuta käytöstä ja laita haluamaan pois isin nurkista. Mutta muuten tuo teidän keskinäinen päätös, haluatteko oikeasti yhteen ja onnistuuko arki? Jos sinä yksin siivoat ei mieskään ilmeisesti siivoa - olisko tuo se isompi ongelma jatkossa, miten arkenne pysyy tasa-arvoisena?
Sun mies on siis ihan vätys! Huonosti on kersansa kasvattanut jos tuon ikäiset eivät osaa ottaa huomioon muita ihmisiä ja heille ei ole opetettu alkeellisia käytöstapoja. Sun tekstiä lukiessa tajusin miten hyvin kasvatettuja oman puolison aikuiset lapset ovat (vievät astiat koneeseen ym kun käyvät syömässä meillä). Myös omat aikuiset lapset eivät ole koskaan pitäneet mitään bileitä kotona niin että olisi paikat jätetty siivoamatta edes teineinä.
Pistä ukkos ja sen holtittomat kakarat kuriin! Mies on vätys ja sä olet kynnysmatto.
Vierailija kirjoitti:
En vielä ehtinyt lukea aloitusta edes loppuun saakka, kun takerruin tähän: ette ole muuttaneet yhteen ja teillä on omat asunnot. Miehen lapset kuitenkin sotkee teillä? Miten? Anna lasten sotkea miehen asunto ja miehen siivota, ei kai se ole sinun ongelmasi kun erillään asutte?
Ymmärrätkö lukemaasi? Juurihan ap kirjoitti että joutuu siivoamaan lasten jäljet kun mies ei sitä tee. Onhan se silloin aloittajan ongelma, eikö vain?
En minä ymmärrä, miksi siivoa miehen lasten kavereiden jäljet.
Ymmärrän, että haluat olla siistissä kodissa, mutta silti. Jotain rajaa.
N51
Huoh, miksi suostut olemaan ilmainen kotiapulainen?
Tekeekö mies vastaavasti sinun kotonasi jotain hyödyllistä? Remonttia tai jotain?
Teettekö yhdessä jotain muutakin, vai perustuuko suhde pelkästään sun ilmaiseen kodinhoitoon?
Miksi ette vietä enemmän aikaa sun luona?
Nyt on vakavan keskustelun paikka miehen kanssa. Listaa kaikki asiat, joihin pitää tulla pysyvä muutos, vaikka ruutupaperille.
Pidä miehen kanssa palaveri ja vaadi vastaukset jokaiseen kysymykseesi sekä aseta haluamasi koeaika, vaikkapa kolme kuukautta, jonka aikana katsotaan listan toteutuminen.
Mikäli tuon ajan päästä listauksen asiat ovat omasta mielestäsi merkittävästi parantuneet, sitten voi varovaisesti sitä muuttoa ryhtyä harkitsemaan. Pidä silti oma asuntosi itselläsi vähintään vuosi tästä eteenpäin.
No. Sinä nyt päätät omat rajasi ja mietit, missä asioissa olet valmis kompromissiin.
Siitä se lähtee. Lopputuloksen tulee miellyttää kaikkia riittävällä tasolla.