Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Repesin synnytyksessä pahasti (hyvästi normaali seksielämä), myös kroppa kärsi mm hirveistä raskausarvista ja nyt mies jätti uuden naisen takia kun
23.01.2020 |
lapsi ei vielä vuottakaan. Perusteluina mm nykyinen olemukseni, joka ei enää kiihota häntä. Seksiä en ole pihdannut, se ei vaan kuulemma enää kiinnosta kanssani. Uudella naisella on kolme lasta ja hyvä kroppa, tää meidän on mun esikoinen. Mies muutti uuden naisen luo ja aikoo vaatia tapaamisia lapseen joka toinen viikonloppu, mahdollisimman pian viikko-viikko. Asianajaja kuulemma ottaa yhteyttä. Tätä edelsi pitkä pettämisjakso, ja mun rankka itseinho joka jatkuu vaan.. lapsikaan ei mistään helpoimmasta päästä vaikka maailman rakkain tietysti. Yksin olen hoitanut tähän saakka. Mulla on tosi ahdistavia ajatuksia nyt, eikä oikein ketään kelle kertoa tilanteen oikea laita, kun häpeän vaan niin paljon. Auttakaa?
Kommentit (258)
Tuollainen mies jouti mennäkin. Nyt otat elämässäsi uuden suunnan ja laitat itsesi kuntoon, jos tarve vaatii niin käänny myös lääkärin puoleen mikäli emättimeen on tullut sinne kuulumattomia ja elämää hankaloittavia vaurioita.
Kaikki järjestyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No no jos totta niin heivaa ajatuksistasi koko ukko. Ei kovin pientä aleta vielä mihinkään viikko-viikko systeemiin. Yleensä. Onpas ilkeä mies. Miksi on noin ilkeä?
Emmä tiedä onko se ilkeä, ei kai. On artisti, joka aina toimii vaistolla/tmv. Oikein itku silmässä tuhersi miten ei vaan kuulemma enää halua mua, koska en vastaa fyysisesti enää sitä visuaalista kuvaa haluttavasta naisesta. Nämä isot raskausarvet se pääsyy. Ylipainoinen en todellakaan ole. Uusi nainen on nyt se muusa kuulemma hänelle, ja kaikki tapahtui puolittain vahingossa. Mä oon vihannut itteeni raskausajasta lähtien ja nyt viimeistään on kaikelta pohja poissa. Haluisin vaan kuolla. Tai ei, en vaan jaksais elää.Kaikki alunperinkin oli meidän suhdetta vastaan, oon liian nuori jne, uskoin kaiken mitä mies sanoi.. En halua myöntää epäonnistumista. Lapsi on rakas mutta raskas, ja kaikki kaatuu päälle nyt. Oon niin yksin.ap
Mies on narsistinen idiootti, oli artisti tai ei. Tunne-elämältään terve mies tuntisi tuossa tilanteessa empatiaa ja haluaisi olla tukenasi. Arvostaisi ja rakastaisi sinua paitsi itsesi takia myös siksi että olet hänen lapsensa äiti. Ja näkisi ne raskausarvetkin merkkinä siitä että olet synnyttänyt yhteisen lapsenne. Alkoi oikein raivostuttaa puolestasi vaikka en tunne koko miestä!
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole yhtään mitään väärää, kun kerran nainen päättää syntyykö lapsi vai ei.
Onhan tässä väärää, mutta on myös totta, että nainen päättää, eikä sillä päätöksellä voi velvoittaa pysymään suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette eronneet kun selvisi miehen pitkä pettämisjakso?
En ole halunnut erota, lapsikin näin pieni. Ajattelin että se (pettäminen) menee ohi. Mutta olikin sitten lopulta rakkautta kuulemma. Tuolla moni vihjaili miten oon syönyt liikaa. En ole lihonnut/ missään nimessä ylipainoinen. Terkkarikin sanoi että raskausarvet usein johtuu vain hormoneista, tisseihin niitä tuli ennenkuin tissit ees kunnolla kasvoi. Toki maha loppuvaiheessa oli iso ja iho repesi. Päinvastoin neuvolassa on oltu huolissaan että syön liian vähän ja varsinkin nyt kun oon niin masentunut. ap
Tämä nyt on jälkiviisastelua, mutta ei tuollainen kynnysmatoksi heittäytyminen ikinä auta. Mies menettää loputkin rakkaudesta ja kunnioituksesta, kun nainen antaa kohdella itseään miten tahansa. Ikinä ei kannata jäädä katselemaan tuollaista. Siinä ei kertakaikkiaan voita mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vaadi ainakin mahdollisimman korkeat elarit. Uutta naista alkaa vtuttaa, kun ei saanutkaan omille kersoilleen uutta elättäjää, kun osa ukon rahoista virtaakin eksälle. Ja vaadit myös, että jos mies haluaa lasta tavata, se on sitten todellakin mies itse, joka lasta hoitaa, eikä hänen uusi akkansa. Siltä ihmiseltä ei hellyyttä heru. Jos mies ei vuorollaan hoidakaan, sitten ei lastakaan anneta hänen luokseen.
Mikäs järki tehdä kiusaa omien lastensa isälle? Jos ei ole tunteita, niin ei siinä suhteessa ole mikään pakko pysyä sen vuoksi että välttyisi kiusanteolta. Reilusti hoidetut asiat on myös lapsen etu, unohtuiko sinulta tämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No no jos totta niin heivaa ajatuksistasi koko ukko. Ei kovin pientä aleta vielä mihinkään viikko-viikko systeemiin. Yleensä. Onpas ilkeä mies. Miksi on noin ilkeä?
Emmä tiedä onko se ilkeä, ei kai. On artisti, joka aina toimii vaistolla/tmv. Oikein itku silmässä tuhersi miten ei vaan kuulemma enää halua mua, koska en vastaa fyysisesti enää sitä visuaalista kuvaa haluttavasta naisesta. Nämä isot raskausarvet se pääsyy. Ylipainoinen en todellakaan ole. Uusi nainen on nyt se muusa kuulemma hänelle, ja kaikki tapahtui puolittain vahingossa. Mä oon vihannut itteeni raskausajasta lähtien ja nyt viimeistään on kaikelta pohja poissa. Haluisin vaan kuolla. Tai ei, en vaan jaksais elää.Kaikki alunperinkin oli meidän suhdetta vastaan, oon liian nuori jne, uskoin kaiken mitä mies sanoi.. En halua myöntää epäonnistumista. Lapsi on rakas mutta raskas, ja kaikki kaatuu päälle nyt. Oon niin yksin.ap
Mies on narsistinen idiootti, oli artisti tai ei. Tunne-elämältään terve mies tuntisi tuossa tilanteessa empatiaa ja haluaisi olla tukenasi. Arvostaisi ja rakastaisi sinua paitsi itsesi takia myös siksi että olet hänen lapsensa äiti. Ja näkisi ne raskausarvetkin merkkinä siitä että olet synnyttänyt yhteisen lapsenne. Alkoi oikein raivostuttaa puolestasi vaikka en tunne koko miestä!
Ei se rakkaus aina vain ihan niin onnistu, kun ei ole sitä kipinää. Miksi tämä olisi eri asia kun sukupuoliroolit ovat näin päin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole yhtään mitään väärää, kun kerran nainen päättää syntyykö lapsi vai ei.
Onhan tässä väärää, mutta on myös totta, että nainen päättää, eikä sillä päätöksellä voi velvoittaa pysymään suhteessa.
Miehen päätös tehdään siinä vaiheessa kun ehkäisy jätetään yhteisymmärryksessä pois, kuten useimmissa raskauteen johtaneissa kontakteissa on tilanne. Raskauden jo alettua on miehen vähän myöhäistä käydä katumapäälle, kun hän ei niitä fyysisiä ja henkisiä seurauksia siitä keskeytyksestä kanna. Ei tämä toki velvoita kumpaakaan osapuolta jäämään suhteeseen. Ei Suomessa ole kenelläkään mitään suhteessapysymispakkoa, eikä se riipu siitä kuka on suhteessa päässyt mitäkin päättämään. Myös se raskauden jatkumisesta päättänyt nainen saa ihan täysin vapaasti erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota asia kerrallaan. Mieti mikä on tärkeintä hoitaa ensin, kirjaa ne ylös ja viivaa yli kun ok. Hanki tukiverkostoa, neuvola alkuun. Sun ei tarvii olla nyt se maailman kaunein nainen, saat olla pienen lapsen äiti. Nuku aina kun voit, yritä syödä terveellisesti ja tee vaunulenkkejä heti kun voit, niissä voit samalla miettiä solmuun menneitä asioita. Sun kauneus tulee kyllä kun jaksat hoitaa myös itseäsi. Vedä rajat miehelle jos et jotain halua sano ei ja jos hän yrittää kuitenkin niin se on silti ei. Emme voi tietää milloin hänen uudelle naiselleen mies antaa pakit ja palaa luoksesi kun oletkin kaunis, mutta mieti tarkkaan huolitko petturia! Tää on sun ja vauvan aikaa ja just sä olet paras äiti mitä sillä on ❤️
Juuri nyt voi näyttää pahalta, mutta älä lannistu. Menetit miehen, joka ei kohtele sinua hyvin, joten ei mikään suuri menetys. Voit saada parempaa, trust me.
Onko teidän lähellä mitään esim seurakunnan nevontaa? Heillä on ainakin joillain alueilla yllättävän hyvää ja laajaa tarjontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No no jos totta niin heivaa ajatuksistasi koko ukko. Ei kovin pientä aleta vielä mihinkään viikko-viikko systeemiin. Yleensä. Onpas ilkeä mies. Miksi on noin ilkeä?
Emmä tiedä onko se ilkeä, ei kai. On artisti, joka aina toimii vaistolla/tmv. Oikein itku silmässä tuhersi miten ei vaan kuulemma enää halua mua, koska en vastaa fyysisesti enää sitä visuaalista kuvaa haluttavasta naisesta. Nämä isot raskausarvet se pääsyy. Ylipainoinen en todellakaan ole. Uusi nainen on nyt se muusa kuulemma hänelle, ja kaikki tapahtui puolittain vahingossa. Mä oon vihannut itteeni raskausajasta lähtien ja nyt viimeistään on kaikelta pohja poissa. Haluisin vaan kuolla. Tai ei, en vaan jaksais elää.Kaikki alunperinkin oli meidän suhdetta vastaan, oon liian nuori jne, uskoin kaiken mitä mies sanoi.. En halua myöntää epäonnistumista. Lapsi on rakas mutta raskas, ja kaikki kaatuu päälle nyt. Oon niin yksin.ap
Mies on narsistinen idiootti, oli artisti tai ei. Tunne-elämältään terve mies tuntisi tuossa tilanteessa empatiaa ja haluaisi olla tukenasi. Arvostaisi ja rakastaisi sinua paitsi itsesi takia myös siksi että olet hänen lapsensa äiti. Ja näkisi ne raskausarvetkin merkkinä siitä että olet synnyttänyt yhteisen lapsenne. Alkoi oikein raivostuttaa puolestasi vaikka en tunne koko miestä!
Ei se rakkaus aina vain ihan niin onnistu, kun ei ole sitä kipinää. Miksi tämä olisi eri asia kun sukupuoliroolit ovat näin päin?
Olen eri, mutta samaa mieltä että kipinää ei voi pakottaa. Toisaalta minusta kipinän puuttuminen ei ole hyväksyttävä syy jättää puolisoa pikkulapsiaikana. Silloin ollaan, tai ainakin pitäisi olla sitoutuneita ajattelemaan elämää edes parin vuoden ajan vähän laajemminkin kuin pippeli edellä.
Mies vaihtaa kumppania ilkeyttään, nainen koska rakastuu eikä vain voi tunteilleen mitään. Nainen toimii oikein vaihtaessaan parempaan. Mies sen sijaan hylkää kylmästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun ei tarvitse hävetä yhtään mitään, miehesi on se joka teki väärin. Olet puhunut neuvolassa ongelmista, voisit varmaan sitä kautta saada apua jaksamiseen? Saatko muuten hoitoapua lapsen kanssa tai onko sulla omat vanhemmat/ystäviä lähellä joille voit jutella ja saada tukea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole yhtään mitään väärää, kun kerran nainen päättää syntyykö lapsi vai ei.
Onhan tässä väärää, mutta on myös totta, että nainen päättää, eikä sillä päätöksellä voi velvoittaa pysymään suhteessa.
Miehen päätös tehdään siinä vaiheessa kun ehkäisy jätetään yhteisymmärryksessä pois, kuten useimmissa raskauteen johtaneissa kontakteissa on tilanne. Raskauden jo alettua on miehen vähän myöhäistä käydä katumapäälle, kun hän ei niitä fyysisiä ja henkisiä seurauksia siitä keskeytyksestä kanna. Ei tämä toki velvoita kumpaakaan osapuolta jäämään suhteeseen. Ei Suomessa ole kenelläkään mitään suhteessapysymispakkoa, eikä se riipu siitä kuka on suhteessa päässyt mitäkin päättämään. Myös se raskauden jatkumisesta päättänyt nainen saa ihan täysin vapaasti erota.
Niin? Sanoin tuon saman jo, miksi toistat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaadi ainakin mahdollisimman korkeat elarit. Uutta naista alkaa vtuttaa, kun ei saanutkaan omille kersoilleen uutta elättäjää, kun osa ukon rahoista virtaakin eksälle. Ja vaadit myös, että jos mies haluaa lasta tavata, se on sitten todellakin mies itse, joka lasta hoitaa, eikä hänen uusi akkansa. Siltä ihmiseltä ei hellyyttä heru. Jos mies ei vuorollaan hoidakaan, sitten ei lastakaan anneta hänen luokseen.
Mikäs järki tehdä kiusaa omien lastensa isälle? Jos ei ole tunteita, niin ei siinä suhteessa ole mikään pakko pysyä sen vuoksi että välttyisi kiusanteolta. Reilusti hoidetut asiat on myös lapsen etu, unohtuiko sinulta tämä?
Ap:n ukko on kaukana reilusta.
Jaksamista toivottelen sinulle! Ei ole helppo tilanne, mutta ajattele, sinulla on kuitenkin maailman ihanin lapsi! ♥️ Ammenna voimaa siitä ajatuksesta että te pysytte kuitenkin yhdessä ja suhteestanne kehittyy ainutlaatuinen ja vahva vuosien kuluessa.
Jos nyt jotain positiivista yrittää asiassa nähdä, niin nyt sinulla ainakin tulee olemaan aikaa itsellesi, kun lapsi on isällään. Sanoit, että lapsi on raskas ja olet hoitanut hänet tähän asti yksin, nyt saat kaivatun(?) hengähdystauon lapsenhoidosta edes joka toinen viikko. Silloin voit keskittyä täysin itseesi ja omaan hyvinvointiisi.
En ole haukkunut miestäni enkä väittänyt että kemiaa pitäisi olla jos sitä ei ole, päinvastoin just tämähän on se katastrofi mun maailmassa kun mies joka on elämäni rakkaus, kertoi että ei enää halua mua, vasta odotettiin ja saatiin yhteinen lapsi, raskaus ja synnytys teki tuhoja mun kropalle mihin en mitenkään voinut vaikuttaa itse. Oon tehnyt ihan kaikkeni sekä miehen että meidän seksielämän eteen, ja lapsen, jonka hoidan ihan yksin. Mulla ei ole oikein ketään läheisiä täällä, ns äitikaverit vieroksuu kun tietää "kenen" lapsen äiti oon, omat sukulaiset ja läheiset satojen kilometrien päässä. Mies on mun elämän rakkaus ja halusi kanssani lapsen, siksi tää tuntuu niin petokselta. ap
Jos mies haluaisi erota lapsensa äidistä raskausarpien takia, niin ei tämä kyllä sitä ääneen sanoisi, vaan keksisi jotain muuta. Ellei kyse ole siis jostain autistista tai muuten sosiaalisesti rajoitteisesta henkilöstä? Kuka normaali ihminen kehtaisi antaa itsestään noin vajaaälyisen vaikutelman? Aika heppoisella pohjalla on ollut rakkaus, jos joidenkin raskausarpien takia on valmis vaihtamaan läpsystä puolisoa. Kerta kaikkiaan absurdia 😅 1/5
Alue: Aihe vapaa
Jos tämä on totta niin toivoisin ainakin ettei ap:ta nyt täällä lytättäis. Jotenkin tämä koskettaa minua kovasti, olin 10 v sitten vähän samankaltaisessa tilanteessa.