Mikä on kristityn tärkein arvo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä. Eli Jumalan tahdon noudattaminen.

Miksi et uskalla sanoa rakkaus? Tuo ei tarkoita mitään.

Tarkoittaahan. Jumalan meille antamat ohjeet on ilmoitettu Raamatussa. Niiden mukaan pitää toimia.

Hirren poistaminen omasta silmästä.

Ahdasmielisyys.

Vierailija kirjoitti:

Lähimmäisenrakkaus.

Annetaanpa Jeesuksen vastata tähän:

Matt 22:

36 "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"

Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.'

38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

39 Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.'

40 Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

Rakkaus

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolelta katsoen se hyväsydämisyys ja lähimmäisenrakkaus näyttäytyy aika usein yllättävän samankaltaisena kuin kylmäsydäminen v-tuilu ja ilkeys. Ei lopulta kuitenkaan hyväksytä mitään erilaista tai ollaan hyvin valikoivia sen suhteen, mikä kelpaa. Esim. toisesta kulttuurista tullut ei-kristitty on kiva ja hyvä ihminen (koska sen voi vielä ehkä käännyttää), mutta oman kulttuurin uskonnoton on arkkivihollinen numero yksi, jonka katsomusta saa pilkata ja väheksyä. Homoja rakastetaan, kunhan ne ei oikeasti ole homoja jne jne. Kristinusko näyttää ulkopuolelta katsottuna todella surulliselta, ahdistavalta ja tuomitsevalta uskonnolta. Eipä ihme, että väki vähenee.

Ymmärrän mitä tarkoitat. Harva ymmärtää Kristuksen sanoman oikein, joka on rakkaus. Komppaan siis edellisiä vastaajia tässä asiassa. Sellaiset ihmiset ovat harvassa, valitettavasti.

Pyrkimys totuuteen, mukaan lukien raamatun kriittinen tarkastelu ja epätoden aineksen siivilöinti pois.

Älyn köyhyys ja loputon ahneus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä. Eli Jumalan tahdon noudattaminen.

Miksi et uskalla sanoa rakkaus? Tuo ei tarkoita mitään.

Tarkoittaahan. Jumalan meille antamat ohjeet on ilmoitettu Raamatussa. Niiden mukaan pitää toimia.

Mutta et sinä ole Raamattua edes lukenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolelta katsoen se hyväsydämisyys ja lähimmäisenrakkaus näyttäytyy aika usein yllättävän samankaltaisena kuin kylmäsydäminen v-tuilu ja ilkeys. Ei lopulta kuitenkaan hyväksytä mitään erilaista tai ollaan hyvin valikoivia sen suhteen, mikä kelpaa. Esim. toisesta kulttuurista tullut ei-kristitty on kiva ja hyvä ihminen (koska sen voi vielä ehkä käännyttää), mutta oman kulttuurin uskonnoton on arkkivihollinen numero yksi, jonka katsomusta saa pilkata ja väheksyä. Homoja rakastetaan, kunhan ne ei oikeasti ole homoja jne jne. Kristinusko näyttää ulkopuolelta katsottuna todella surulliselta, ahdistavalta ja tuomitsevalta uskonnolta. Eipä ihme, että väki vähenee.

Ymmärrän mitä tarkoitat. Harva ymmärtää Kristuksen sanoman oikein, joka on rakkaus. Komppaan siis edellisiä vastaajia tässä asiassa. Sellaiset ihmiset ovat harvassa, valitettavasti.

Mun kaikki kristityt kaverit on todella ahdistuneita ihmisiä, ja lapsensa samoin. Käy ihan sydämestäni sääliksi heitä, että joutuvat piinaavan alemmuuden ja synnintunnon kanssa elämään uskontonsa vuoksi. Ai niin, mitäs se mua kiinnostaa, mähän olen ateisti, eihän mulla ole empatiaa eikä moraalia, ainakaan jos uskiksia on uskominen.

Vierailija kirjoitti:

Ylimielisyys ja paremmuudentunto.

Teoriassa rakkaus, käytännössä tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähimmäisenrakkaus.

Annetaanpa Jeesuksen vastata tähän:

Matt 22:

36 "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"

Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.'

38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

39 Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.'

40 Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

Tulkaten: Ensisijaisesti rakkaus auktoriteettia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolelta katsoen se hyväsydämisyys ja lähimmäisenrakkaus näyttäytyy aika usein yllättävän samankaltaisena kuin kylmäsydäminen v-tuilu ja ilkeys. Ei lopulta kuitenkaan hyväksytä mitään erilaista tai ollaan hyvin valikoivia sen suhteen, mikä kelpaa. Esim. toisesta kulttuurista tullut ei-kristitty on kiva ja hyvä ihminen (koska sen voi vielä ehkä käännyttää), mutta oman kulttuurin uskonnoton on arkkivihollinen numero yksi, jonka katsomusta saa pilkata ja väheksyä. Homoja rakastetaan, kunhan ne ei oikeasti ole homoja jne jne. Kristinusko näyttää ulkopuolelta katsottuna todella surulliselta, ahdistavalta ja tuomitsevalta uskonnolta. Eipä ihme, että väki vähenee.

Ymmärrän mitä tarkoitat. Harva ymmärtää Kristuksen sanoman oikein, joka on rakkaus. Komppaan siis edellisiä vastaajia tässä asiassa. Sellaiset ihmiset ovat harvassa, valitettavasti.

Mun kaikki kristityt kaverit on todella ahdistuneita ihmisiä, ja lapsensa samoin. Käy ihan sydämestäni sääliksi heitä, että joutuvat piinaavan alemmuuden ja synnintunnon kanssa elämään uskontonsa vuoksi. Ai niin, mitäs se mua kiinnostaa, mähän olen ateisti, eihän mulla ole empatiaa eikä moraalia, ainakaan jos uskiksia on uskominen.

Rajoitukset ja ahdistus ei kuulu rakkauden sanomaan, vaikka niin kristinuskossa liian moni uskookin. Rakkauden jälkeen toiseksi tärkein asia on anteeksianto, jos ei ole valmis antamaan itselleen anteeksi ja puhdistaa sieluaan Jumalan armosta, niin silloin se heijastuu ulkopuolellekin negatiivisena. Ihminen on syntinen ja tekee virheitä. Onneksi ne voi saada myös anteeksi ja kehittyä eteenpäin. Ei kenenkään ole pakko elää ahdistuksessa ja pelossa.

Onpas lapsellisia vastauksia. Kertoo paljon kommentoijan sivistyksen tasosta. Aikuisilla ihmisillä pakottava tarve jostain syystä purkaa pahaa oloaan tuntemattomille.

Itse kysymykseen vastaus:

Kristityn tärkein arvo on rakkaus. Rakkaus lähimmäistä kohtaa ja rakkaus Jumalaa kohtaan.

Maxwelll kirjoitti:

Onpas lapsellisia vastauksia. Kertoo paljon kommentoijan sivistyksen tasosta. Aikuisilla ihmisillä pakottava tarve jostain syystä purkaa pahaa oloaan tuntemattomille.

Itse kysymykseen vastaus:

Kristityn tärkein arvo on rakkaus. Rakkaus lähimmäistä kohtaa ja rakkaus Jumalaa kohtaan.

❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolelta katsoen se hyväsydämisyys ja lähimmäisenrakkaus näyttäytyy aika usein yllättävän samankaltaisena kuin kylmäsydäminen v-tuilu ja ilkeys. Ei lopulta kuitenkaan hyväksytä mitään erilaista tai ollaan hyvin valikoivia sen suhteen, mikä kelpaa. Esim. toisesta kulttuurista tullut ei-kristitty on kiva ja hyvä ihminen (koska sen voi vielä ehkä käännyttää), mutta oman kulttuurin uskonnoton on arkkivihollinen numero yksi, jonka katsomusta saa pilkata ja väheksyä. Homoja rakastetaan, kunhan ne ei oikeasti ole homoja jne jne. Kristinusko näyttää ulkopuolelta katsottuna todella surulliselta, ahdistavalta ja tuomitsevalta uskonnolta. Eipä ihme, että väki vähenee.

Ymmärrän mitä tarkoitat. Harva ymmärtää Kristuksen sanoman oikein, joka on rakkaus. Komppaan siis edellisiä vastaajia tässä asiassa. Sellaiset ihmiset ovat harvassa, valitettavasti.

Mun kaikki kristityt kaverit on todella ahdistuneita ihmisiä, ja lapsensa samoin. Käy ihan sydämestäni sääliksi heitä, että joutuvat piinaavan alemmuuden ja synnintunnon kanssa elämään uskontonsa vuoksi. Ai niin, mitäs se mua kiinnostaa, mähän olen ateisti, eihän mulla ole empatiaa eikä moraalia, ainakaan jos uskiksia on uskominen.

Rajoitukset ja ahdistus ei kuulu rakkauden sanomaan, vaikka niin kristinuskossa liian moni uskookin. Rakkauden jälkeen toiseksi tärkein asia on anteeksianto, jos ei ole valmis antamaan itselleen anteeksi ja puhdistaa sieluaan Jumalan armosta, niin silloin se heijastuu ulkopuolellekin negatiivisena. Ihminen on syntinen ja tekee virheitä. Onneksi ne voi saada myös anteeksi ja kehittyä eteenpäin. Ei kenenkään ole pakko elää ahdistuksessa ja pelossa.

Tämä. Meillä on Armo. Ja armossa anteeksianto. Ensin itselle - ja sitäkautta myös toisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolelta katsoen se hyväsydämisyys ja lähimmäisenrakkaus näyttäytyy aika usein yllättävän samankaltaisena kuin kylmäsydäminen v-tuilu ja ilkeys. Ei lopulta kuitenkaan hyväksytä mitään erilaista tai ollaan hyvin valikoivia sen suhteen, mikä kelpaa. Esim. toisesta kulttuurista tullut ei-kristitty on kiva ja hyvä ihminen (koska sen voi vielä ehkä käännyttää), mutta oman kulttuurin uskonnoton on arkkivihollinen numero yksi, jonka katsomusta saa pilkata ja väheksyä. Homoja rakastetaan, kunhan ne ei oikeasti ole homoja jne jne. Kristinusko näyttää ulkopuolelta katsottuna todella surulliselta, ahdistavalta ja tuomitsevalta uskonnolta. Eipä ihme, että väki vähenee.

Ymmärrän mitä tarkoitat. Harva ymmärtää Kristuksen sanoman oikein, joka on rakkaus. Komppaan siis edellisiä vastaajia tässä asiassa. Sellaiset ihmiset ovat harvassa, valitettavasti.

Eli ymmäsinkö nyt  oikein, että sinulle myös homot ja transut ova täysin tasa-arvoisessa asemassa itseesi ja muihin uskovaisiin nähden? Eli siis hyväksyt mukisematta homoliitot ja sukupuolenkorjausleikkaukset yms?

Vierailija kirjoitti:

Pitää uskonsa omana tietonaan.

Tämä.

Kunpa ne juuri klo 23.00 aktivoituvat hihhulitkin sen ymmärtäisivät.

Veriarvot

Minä ite