Miten " ylikoulutetut" saa töitä?

vaan työkokemuksen vähyys!

Itse olen aikuiskouluttaja ja vastaan meidän lafkan henkilöstökoulutuksen suunnittelusta, urapolkujen miettimisistä jne. ja paljon tekemisissä rekrytointia hoitavien kanssa.

Sun ongelma ei varmastikaan ole se, että olet tohtori, vaan se, että sulla ei ole ns. oikeaa työkokemusta. Olet tehnyt hanttihommia ja sitten teoreettista tutkimusta, jota kyllä yritysmaailmassa ja julkisen sektorin töissä arvostetaan, JOS ohella on tehnyt muitakin töitä.

Sun pitäisi nyt keksiä jotain, mikä paikkaisi tuota puutetta. Oletko tehnyt vapaaehtoisena, järjestöissä tms. projekteja, joita voisit nostaa yksityiskohtaisemmin esiin. Onko mitään, joiden avulla voisit näyttää, että omaat esim. loistavat viestintätaidot? Tai jotain yleisesti työelämässä hyödyllisiä taitoja?

Meitä siis pidetään "alikokeneina" ja ajatellaan, että meillä on kyllä teoria hallussa, mutt akäytännön kokemus puuttuu. Tämä käsitys on väärä, se ei pidä paikkaansa, mutta rekryihmiset ajattelevat niin, koska se on yleinen klisee ja me yliopistolta tulevat ihmiset emme osaa muuttaa tätä käsitystä, koska meidän taitoihin ei kuulu "ei-akateemisen cv:n" laatiminen.

Oikeastihan kuka hyvänsä yliopistolla on joutunut tekemään yhtä ja toista erittäin käytännönläheistä. EI täällä pelkällä teorialla pärjää. Täällä joutuu väkisin järjestämään isoja kansainvälisiä konferensseja alkaen siitä, että varataa tilat ja ruoat ja suunnitellaan ohjelmat ja sisällöt, pitää yllä kansainvälisiä verkostoja, koordinoimaan tutkinto-ohjelmia tai tutkimusprojekteja, kirjoittamaan ja esiintymään ja nimenomaan "viestimään" erilaisille yleisöille eri kielillä, laatimaan satojen tuhansien tai miljoonien eurojen budjetteja ja hallinnoimaan sen rahan käyttöä jne. VÄitöskirjantekijä tekee tätä pienemmässä mittakaavassa, post docilla on jo hetkittäin miljoonabudjetit kädessä. Pitää pystyä hallitsemaan laajat materiaalit ja tietomäärät järjellisesti, pitää soluviljelmät hengissä tai käyttää analyysiohjelmia jne. Kyllä tässä käytännön osaamista karttuu.

Se vaan, että kun se meidän cv:ssä tiivistetään yhteen tai kahteen riviin joko projektin nimelle tai julkaisun nimelle, kokemus ja sen koko laajuus ei näy. Akateemisessa maailmasa opitaan tekemään julkaisupainotteisia ansioluetteloita, koska täällä julkaisuilla on väliä. Me emme tarpeeksi hyvin tajua sitä, että kun sitten töitä haetaan jostain ihan muualta, cv pitäisi laatia ihan toisin, korostaen ja selittäen juuri tuota käytännön kokemusta - ja siinäkään se, että työkokemusrivillä lukee että "yliopistonprojektissa XX vuosina yy-zz) ei ihan riitä, vaan tarvitaan enemmän käsinkosketeltavaa käytäntöä.

Näillä keinoilla mä olen itse saanut töitä välillä yliopistosta ja välillä sen ulkopuolelta. Se, missä työnantajan ennakkoluulot ovat oikeassa on, että minä EN halua jäädä mihinkään työhön loppuikäseni. Mutta sen aikaa kun projektissa olen, minä sitoudun siihen ja teen sen aivan helvetin hyvin. Kun projekti on ohi, mekin olemme taatusti saaneet toisistamme tarpeellisen hyödyn.

Jos olet tutkimusalasi ainoa asiantuntija Suomessa, niin sinulla ei taida olla oikein loogista työpaikkaa, jossa edetä. Paitsi jos muutat ulkomaille. En tiedä alaasi, mutta luulen että jokainen työnantaja jolle haet, pelkää ettet "tyydy" heidän hommiinsa kuitenkaan. Ja että haet paikkaa tehdäksesi lapset Suomessa kodinhoidontuella ja hilppaat sitten kiireen vilkkaa katraasi kanssa ulkomaille jatkamaan uraasi.



En itse näe tekemisissäsi mitään vikaa, päinvastoin. Ja työkokemusta se on sekä gradun tekeminen että varsinkin väitöskirjan tekeminenkin. Ymmärsin, että olet tehnyt kuitenkin ns. oikeitakin töitä, eli siivousta tms.. Mitä tässä on nyt muka se "oikea työ?" Kunnallista paperinpyörittelyäkö?



Eihän virkoihin ketään enää uusia palkata, vaan julkisella sektorilla on tarkoitus vähentää porukkaa. Joka onkin hyvä. Sehän on ihan naurettavan tehotonta hommaa kaikissa virastoissa ja virat pitäisi minusta määräaikaistaa kaikki.



Jos olisit syntynyt suurten ikäluokkien aikaan, sinulla olisi jo huippuvirka, mutta nyt on työllisyystilanne muutenkin todella huono. Älä syytä itseäsi tai tekemisiäsi, vaan jatka sinnikkäästi työn hakemista. Uskon että sinulle löytyy todella mielekäs työ, mutta sen löytäminen saattaa viedä aikaa.

"Meitä siis pidetään "alikokeneina" ja ajatellaan, että meillä on kyllä teoria hallussa, mutt akäytännön kokemus puuttuu. Tämä käsitys on väärä, se ei pidä paikkaansa, mutta rekryihmiset ajattelevat niin, koska se on yleinen klisee ja me yliopistolta tulevat ihmiset emme osaa muuttaa tätä käsitystä, koska meidän taitoihin ei kuulu "ei-akateemisen cv:n" laatiminen."





Näinhän se paljolti on. Niillä rekrytoijilla ei välttämättä ole tietoa siitä, mitä yliopistolla tehdään sen jälkeen, kun perustutkinto on valmis.



Noita ap:n ongelmia täälläkin. Kohta väittäri valmis. Työkokemustakin on, mutta iso osa siitä sellaista, joka pitäisi varmaan vääntää jollekin ei-akateemiselle rekrylle. Olen viime aikoina paljonkin miettinyt, miten huolehtisin itsestäni, jotta markkina-arvoni työelämässä (yo:lla tai sen ulkopuolella) paranisi. Tietenkin haen töitä, mutta yo:n ulkopuolella(kin) on tosi vähän sellaista, mitä voi realistisesti hakea. Oman alan yo-duuneja on varsin vähän.



Yliopistoduuneja ajatellen voisi olla hyvä suorittaa lisää pedagogisia opintoja, koska ne ovat yksi arviointiperuste opetuksellisten ansioiden joukossa, ja niitä puolestaan vaaditaan yo:n ylemmillä portailla, enemmän ja vähemmän.



Periaatteessa voisin hakea esimiestason duuneja, mutta niihin usein vaaditaan kokemusta esimiestehtävistä. Sitä ei juurikaan ole. Pitäisikö suorittaa jokin moduli johtamiskoulutusta:) Mikä olisi hyvä?



Kieliopintoja aion harrastaa valmistumisen jälkeen, koska työelämässä vaaditut kielet ovat osin ruostuneet. Nyt en niihin ryhdy, koska tutkinnon tekeminen on ensisijainen juttu.



Niinpä niin, koulutusta koulutuksen perään, mutta jos töitä ei löydy, eikö kuitenkin ole parempi käyttää se aika jonkin täsmäkoulutuksen hankkimiseen kuin vain oleilla ja tuskailla?

että hanttihommista saatu kokemus ei varmaankaan tee rekrytoijaan vaikutusta, ja oman alan työkokemusta taas on mahdoton saada ilman työpaikkaa. Ehkä joku projektityö tai free lance-tyyppinen työ voisi ratkaista näennäisen työkokemuksen puutteen. Jos olet kätevä ja osaava, et ehkä tarvitsisi muuta kuin tilaisuuden todistaa se.

Miksi nahjustella Suomessa jollain minipalkalla tai työttömänä ?. Muutin itse 4 vuotta sitten ja olen oikein tyytyväinen. Ja täältä pääsee takaisinkin joskus, viim. eläkkeellä ja hyvällä sellaisella.

Edustan/esitelmöin kansainvälisesti ja olen julkaissut mm. kv-aineistoon perustuvan väitöskirjani englanniksi. Niistä ei jää kiinni, eikä siis kielitaidostakaan.

Pitää siis alkaa vääntämään rautalangasta vielä enemmän sitä, miksi olisi hyvä. Joihinkin paikkoihin olen jopa selvittänyt etukäteen sitä hommaa ja jo hakemuksessa perustellut sitä, millaisia asioita itse haluaisin nostaa esille tehtävän hoidossa, jos minut valittaisiin.

Turhaa kai minä täällä tätä epätoivoani täällä jaarittelen. Ei pitänyt mennä näin pitkälle tässä keskustelussa, piti vain kysyä että miten niitä töistä oikein saa. Hyviä vinkkejä olen kyllä saanut, täytyy myöntää. Kiitos niistä. AP

töitä olet sitten hakenut? Käytönnön töitä mutta mitä töitä?

Onko sinulla liian suuri palkka pyyntö? Vai onko sulla liian paljon vaatimuksia työn suhteen?

Jos olet liikaa suunnitellut mitä teet kun saat työpaikan ja kerrot tämän työnantajalle, niin siinä voi olla yksi syy. Työnantaja katsoo että tässä on taas yksi joka haluaa laittaa kaikki uusiksi ja mikään ei kelpaa.

Sitten on yksinkertaisesti se että he katsovat että olet liian hyvä. Miksi haluat huonompaan työhön kuin mihin on koulutus? Onko sussa jotain vialla? Nämä nousevat mieleen työnantajalla.

että hänhän on erinomainen pakkaus. Mikset työllistä itse itseäsi? Jos sinulla on joku markkinoitava taito, voit varmasti markkinoida sitä ihan itsekin. Useimmat työnantajat antavat mieluummin töitä projekteina alihankkijoille, jolloin ei tarvitse muodostaa työsuhdetta.