Olen 50-vuotias ja elän elämäni parasta aikaa

Miksi miinusta, jos tuntuu hyvältä? 

Ihanaa kuulla😀

50v voi olla hyvin eri tilanteessa, mulla esim 50v iässä on 6v ja 8v pienet lapset ja vielä isompia koululaisia, ja kiireistä ruuhkavuosielämää pukkaa. Jollain muulla jo varmaan lapsenlapsia :)

Ihanaa.

Hyvä sinä! On aivan oikein olla onnellinen ja tyytyväinen itseensä. Terveitä vuosia sinulle🤗

Olen 65v ja elämä tuntuu hyvältä. Luultavasti elettyä elämää on enemmän kuin päiviä edessä. Kolmikymppisenä en olisi uskonut että 65 elämä tuntuu paremmalta kuin silloin.

Sama juttu. Kohta 50v. ja ongelmat ei suinkaan ole vähentyneet mutta olen silti tyytyväisempi ja onnellsempi kuin nuorempana. Tervetuuloa vaan tänne, kyllä täällä kelpaa olla.

Mistä luulet sen johtuvan, ap? Minulla on päinvastoin. Vähän alle nelikymppisenä alkoi alamäki joka ei tunnu loppuvan. Tajusin kuinka olen elänyt koko elämäni yksin, kaikki miessuhteet on epäonnistuneet, äitisuhteeni on todella huono. Olen surullinen ja voimaton. Masennuslääkitykset ja terapia eivät ole paljoa auttaneet. Näen vähän toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä luulet sen johtuvan, ap? Minulla on päinvastoin. Vähän alle nelikymppisenä alkoi alamäki joka ei tunnu loppuvan. Tajusin kuinka olen elänyt koko elämäni yksin, kaikki miessuhteet on epäonnistuneet, äitisuhteeni on todella huono. Olen surullinen ja voimaton. Masennuslääkitykset ja terapia eivät ole paljoa auttaneet. Näen vähän toivoa.

Sama mulla. Huomenna täytän 47v ja elämä päin peppua. Alakulo ja hukkaan menneet vuodet vain mielessä.

Minulla 55 v. Ero takana, uusi mies löytyi jonka kanssa elämä todella mukavaa. Lapset nuoria aikuisia, omillaan mutta nähdään usein ja soitellaan tiiviisti. Töissä oma vahva rooli joka perustuu asiantuntemukseen ja kokemukseen, selviää monista asioista paljon paremmin ja helpommalla kuin nuorempana ja epävarmempana. Ulkonäköä ei jaksa murehtia, tietenkin tulee ryppyjä ja vaihdevuodet tuovat salakavalasti kilojakin, mutta silti ihan tyytyväinen omaan terveeseen kehoon joka ei vielä rajoita tekemisiä. Ihan mukava vaihe elämässä, en varmaan koskaan ole ollut näin tasapainoinen vaikka onnellisia aikoja on ollut aiemminkin.

Eikö ole aika surullista jos avioero tekee onnelliseksi?

Mahtoi olla hirveä aviomies sitten.

Mulla olisi  muuten sama tilanne, mutta terveys on reistaillut jo kolmekymppisestä lähtien. 

Ihana kuulla! Mä olen 48, takana vaikea avioero ja siitä toipuminen. Uutta elämää ja onnea odotan, rakkauttakin toivottavasti pian.

nuoruuden aika on ruusuinen, niin sanotaan. - varmaankin siksi, etteivät nuoret arvaisi miten mukavaa on aikuisena....

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole aika surullista jos avioero tekee onnelliseksi?

Mahtoi olla hirveä aviomies sitten.

Ei ollut hirveä aviomies ollenkaan, mutta tulin siihen tulokseen, että olen onnellisempi yksin. Olen eksän kanssa erittäin hyvissä väleissä ja sen osalta ei ole mitään ongelmia. 

Mutta olen vaan jotenkin niin onnellinen ja olo ja mieli on tosi keveä. Ei ole huolenpäivää nykyään elämässäni.

Up

Jokos on alkanut paikat kuivahtamaan

Vierailija kirjoitti:

Jokos on alkanut paikat kuivahtamaan

Ei ole ollenkaan. Sekin on oikein iloinen yllätys. 

Vierailija kirjoitti:

Jokos on alkanut paikat kuivahtamaan

Ei todellakaan. Tämä on seksuaalisesti parasta aikaa. Nykyiset seksikumppanini ovat 15-20 vuotta nuorempia. Siksi tuo pariutuminen vähän askarruttaa, koska ikäiseni miehet näyttävät alkavan hiipua jo.

13

Sama tilanne täälläkin - Ikää itselläni 49v. mutta tosiaan laillasi tuntuu, että elämä on parhaimmillaan juuri nyt.   Avioeron jälkeen pelotti yksinäisyys ja se miten tulen pärjäämään, kun kaikki yhdessä mietityt tulevaisuuden suunnitelmat karahti kiville.  Nyt kun olen päässyt pahimman yli niin tuntuu että elämä todellakin hymyilee. Vuosien aikana kertyneet muutamat parisuhdekilotkin ovat sulaneet pois. Olen nyt samoissa mitoissakin kun nuorempana. Kotonakin mukavan rauhallista, kun keski-ikäänsä kriiseilevä miesporsas ei enää pyöri nurkissa. Lapset lentäneet pesästä sekä oma talouskin on ihan tasapainossa. Tämä on onnea!