Lue keskustelun säännöt.
Lomaa perheestä?
22.01.2020 |
Kaveri tarvitsee omaa lomaa aina aika-ajoin perheestään. Saattaa vaikka matkustaa viikoksi yksin ulkomaille. Hänellä osallistuva mies, yksi alle kouluikäinen lapsi ja isovanhemmat hoitaa lasta joka viikko. Muutenkin tää kaveri käy kerran kuussa ulkona ym. Koska ”pakko” päästä. En ymmärrä ja tunnen surua jotenkin asiasta. En kuitenkaan kateutta, koska tiedän, että itsekin pääsisin, jos haluaisin, vaan en halua. Koska tykkään miehestäni ja kahdesta lapsestani :) Mutta ystävääni kohtaan tunnen aika ajoin jopa vihaa. Miksi joku tarvitsee lomaa elämästään? Kertokaa ja valaiskaa minua te, ketkä tälläistä omaa tilaa kaipaatte, jotta oppisin ymmärtämään ystävääni.
Kommentit (40)
Joillakin on isompi oman tilan tarve. Minusta sun avaus vaikuttaa lähinnä kateudelta, eikö ole hyvä juttu jos ystäväsi tilantarpeeseen on mahdollisus? Hänen lapsillaan on isä ja isovanhemmat, jotka auttavat.
Minä olisin iloinen, että ystäväsi saa sen mitä tarvitsee. Varmasti jaksaa paremmin lasten kanssa kun on sitten heidän kanssaan kotona. Kaikilla ei ole tällaiseen mahdollisutta, mutta onko se jotenkin muilta pois jos ystävälläsi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla etta kaverisi on ihan vaan yksinkertaisesti introvertti. Heille/meille on ominaista, etta jatkuva sosiaalinen kanssakayminen kay voimille, ja ihan oikeasti valilla tarvitsee omaa aikaa "ladatakseen akut".
Omalla kohdallani en tosin tarvitse omaa aikaa perheestani, mutta ollaankin vela-perhe joten pelkka aanikirjan kuuntelu tai lukeminen ovat itselleni jo tapoja ladata niita akkuja. En jaksaisi lasta, joka vaatii huomiota ja virikkeita jatkuvasti ja on koko ajan aanessa, siksi en olekaan halunnut ikina lapsia.
Eli ymmarran kaveriasi, AP. Han hoitaa omaa mielenterveyttaan tarpeellisiksi kokemillaan irtiotoilla perhe-elamasta.
Et sinä sitä opi ymmärtämään vaikka sanoisimme mitä. Kyse on niinkin yksikertaisesta asiasta, että ystävä ei ole = sinä. Ihmiset on erilaisia ja heidän henkilökohtaiset tarpeensa on erilaisia. Jotenkin halventavaa sanoa, että sinä tykkään lapsesta ja miehestäsi sillä tästä saa käsityksen, että ihminen joka tykkään noiden lisäksi itsestään ja haluua itselleen myös sitä hyvää ei pitäisi lapsistaan ja miehestään. He ovat minulle kaikki, mutta en elä vain heidän kauttaan.
Voiko enää huonommin itsekorostustaan piilottaa? :D En minä, mutta... Siihen en osaa sanoa mitään miten tuollesta tekopyhyydestä eroon pääsee.
En ole kateellinen. Surullinen lapsen puolesta. Meillä ainakin lapset ihan pyytää, että oltais oman perheen kesken. Välillä kun on ollut enemmän menoja.
Meilläkin lapset pari kertaa vuodessa yökylässä ja saatan olla 1-2 yötä vuodessa pois tyttöjen reissulla. Lisäksi treenaan salilla/lenkillä kolme kertaa viikossa tunnin kerrallaan.
Olen myös introvertti, mutta akut latautuu omalla porukalla, tai vaikka tunnin lenkillä.
Surullinen olen, koska ystävän perhe on harvoin yhdessä. Tuntuu, että heillä Oy perhe Ab, jossa hoidetaan lasta (tai isovanhemmat hoitaa) jotta pääsevät omille menoilleen. Mielestäni tämä on väärin lasta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Voi olla etta kaverisi on ihan vaan yksinkertaisesti introvertti. Heille/meille on ominaista, etta jatkuva sosiaalinen kanssakayminen kay voimille, ja ihan oikeasti valilla tarvitsee omaa aikaa "ladatakseen akut".
Omalla kohdallani en tosin tarvitse omaa aikaa perheestani, mutta ollaankin vela-perhe joten pelkka aanikirjan kuuntelu tai lukeminen ovat itselleni jo tapoja ladata niita akkuja. En jaksaisi lasta, joka vaatii huomiota ja virikkeita jatkuvasti ja on koko ajan aanessa, siksi en olekaan halunnut ikina lapsia.
Eli ymmarran kaveriasi, AP. Han hoitaa omaa mielenterveyttaan tarpeellisiksi kokemillaan irtiotoilla perhe-elamasta.
Samaa olisin arvaillut, itsekin olen introvertti ja tunnistan tilanteen. Viimeinen lause eritoten kolahti. Eikä tosiaan ole kyse siitä etteikö rakastaisi ja etteikö perhe olisi maailman tärkein. <3
Ymmärrän hyvin tuota kaveria mutta sinua en. Miten kaverin irtiotot voivat sua häiritä? En tajua ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen. Surullinen lapsen puolesta. Meillä ainakin lapset ihan pyytää, että oltais oman perheen kesken. Välillä kun on ollut enemmän menoja.
Meilläkin lapset pari kertaa vuodessa yökylässä ja saatan olla 1-2 yötä vuodessa pois tyttöjen reissulla. Lisäksi treenaan salilla/lenkillä kolme kertaa viikossa tunnin kerrallaan.
Olen myös introvertti, mutta akut latautuu omalla porukalla, tai vaikka tunnin lenkillä.Surullinen olen, koska ystävän perhe on harvoin yhdessä. Tuntuu, että heillä Oy perhe Ab, jossa hoidetaan lasta (tai isovanhemmat hoitaa) jotta pääsevät omille menoilleen. Mielestäni tämä on väärin lasta kohtaan.
Minusta on väärin, että kuvitellaan omistavansa lapset kuin joku lemmikkieläin omistetaan ja vangitaan heidät ydinperheen muurien sisäpuolle. Usein kyse on silkasta itsekkyydestä. Lapsesta tehdään oman egon jatko, vallankäytön kohde, jonka avulla aikuinen voi päteä. Suurin osa ihmiskuntaa kasvaa nykyisinkin aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, sukuaan, eikä äidin tärkeydentunteen välikappaleena.
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen. Surullinen lapsen puolesta. Meillä ainakin lapset ihan pyytää, että oltais oman perheen kesken. Välillä kun on ollut enemmän menoja.
Meilläkin lapset pari kertaa vuodessa yökylässä ja saatan olla 1-2 yötä vuodessa pois tyttöjen reissulla. Lisäksi treenaan salilla/lenkillä kolme kertaa viikossa tunnin kerrallaan.
Olen myös introvertti, mutta akut latautuu omalla porukalla, tai vaikka tunnin lenkillä.Surullinen olen, koska ystävän perhe on harvoin yhdessä. Tuntuu, että heillä Oy perhe Ab, jossa hoidetaan lasta (tai isovanhemmat hoitaa) jotta pääsevät omille menoilleen. Mielestäni tämä on väärin lasta kohtaan.
Miten lapsi sitten oirehtii kun se on herättänyt sinussa huolta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen. Surullinen lapsen puolesta. Meillä ainakin lapset ihan pyytää, että oltais oman perheen kesken. Välillä kun on ollut enemmän menoja.
Meilläkin lapset pari kertaa vuodessa yökylässä ja saatan olla 1-2 yötä vuodessa pois tyttöjen reissulla. Lisäksi treenaan salilla/lenkillä kolme kertaa viikossa tunnin kerrallaan.
Olen myös introvertti, mutta akut latautuu omalla porukalla, tai vaikka tunnin lenkillä.Surullinen olen, koska ystävän perhe on harvoin yhdessä. Tuntuu, että heillä Oy perhe Ab, jossa hoidetaan lasta (tai isovanhemmat hoitaa) jotta pääsevät omille menoilleen. Mielestäni tämä on väärin lasta kohtaan.
Minusta on väärin, että kuvitellaan omistavansa lapset kuin joku lemmikkieläin omistetaan ja vangitaan heidät ydinperheen muurien sisäpuolle. Usein kyse on silkasta itsekkyydestä. Lapsesta tehdään oman egon jatko, vallankäytön kohde, jonka avulla aikuinen voi päteä. Suurin osa ihmiskuntaa kasvaa nykyisinkin aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, sukuaan, eikä äidin tärkeydentunteen välikappaleena.
Ap "sääli" lasta kohtaan onkin oikein oivallinen tapa nostattaa sitä omaa egoaan.
Ja siis jos oman tilan tarve on NIIIN suuri, jonka ymmärrän, että joillakin on, niin miksi tekee lapsia? Ajatteleeko kukaan lapsia? Kai nekin haluaa olla joskus oman perheen kesken? Varsinkin kun heillä 1 lapsi. Luulisi, että yksinäinen?
Mulla sydän pakahtuu, kun ollaan vaan me 4 tavallisesti kotona, vaikka telkkaria katsomassa ja lapset halii vierekkäin.
Mihin on kadonnut tavallinen perhe-elämä minä-minä-minä ajan alta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen. Surullinen lapsen puolesta. Meillä ainakin lapset ihan pyytää, että oltais oman perheen kesken. Välillä kun on ollut enemmän menoja.
Meilläkin lapset pari kertaa vuodessa yökylässä ja saatan olla 1-2 yötä vuodessa pois tyttöjen reissulla. Lisäksi treenaan salilla/lenkillä kolme kertaa viikossa tunnin kerrallaan.
Olen myös introvertti, mutta akut latautuu omalla porukalla, tai vaikka tunnin lenkillä.Surullinen olen, koska ystävän perhe on harvoin yhdessä. Tuntuu, että heillä Oy perhe Ab, jossa hoidetaan lasta (tai isovanhemmat hoitaa) jotta pääsevät omille menoilleen. Mielestäni tämä on väärin lasta kohtaan.
Niin eihän lapsi tuossa opi kuin tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, mikä on ehkä kaikkein tärkein taito elämässä. He oppivat tuntemaan erilaisia aikuisia ja lapsia, eivät vain omia vanhempiaan ja sisaruksiaan, kuten kotiin teljetyt lapset.
Ymmärrän ystävääsi, moni kaipaa välillä omaa aikaa ja olla välillä vaikka ihan yksin. Älä välitä, elä sinä omalla tavallasi ja anna hänen elää omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja siis jos oman tilan tarve on NIIIN suuri, jonka ymmärrän, että joillakin on, niin miksi tekee lapsia? Ajatteleeko kukaan lapsia? Kai nekin haluaa olla joskus oman perheen kesken? Varsinkin kun heillä 1 lapsi. Luulisi, että yksinäinen?
Mulla sydän pakahtuu, kun ollaan vaan me 4 tavallisesti kotona, vaikka telkkaria katsomassa ja lapset halii vierekkäin.
Mihin on kadonnut tavallinen perhe-elämä minä-minä-minä ajan alta?
Se on kadonnut siihen itse keksimäämme ideologiaan eli tasa-arvoon. Kotirouva ei ole enää arvosettu ammatti vaan naisia mitataan samoilla mittareilla kuin miehiäkin. Joka on johtanut siihen, että perhe ei ole enää siusanus vaan pikahuolt mistä jaksamisen äärirajoilla, kun käydään sitä sotaa mitä kumpikin sukupuoli saa tehdä ja sen ulkopuolella on perheen lapse vaikka oikeuksia. Ja nykynaisilla on noussut se itsenäisyys päähän ja heistä on tullut itsekäitä.
Niin miksi tehdään lapsia...ei niitä oikein enää taideta tehdäkään.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis jos oman tilan tarve on NIIIN suuri, jonka ymmärrän, että joillakin on, niin miksi tekee lapsia? Ajatteleeko kukaan lapsia? Kai nekin haluaa olla joskus oman perheen kesken? Varsinkin kun heillä 1 lapsi. Luulisi, että yksinäinen?
Mulla sydän pakahtuu, kun ollaan vaan me 4 tavallisesti kotona, vaikka telkkaria katsomassa ja lapset halii vierekkäin.
Mihin on kadonnut tavallinen perhe-elämä minä-minä-minä ajan alta?
Me askarreellaan lasten kanssa sinulle mitali ja laitetaan postiin.
Niin ja tässä tilanne esitettynä yhden osapuolen lasien läpi katsottuna, joka tuskin elää päivittäistä arkea tämän perheen kanssa ja värikynät on oikein oivallinen ja mielenkiintoinen lelu aikuistekin käyttöön, kun halutaan saada mammalahko hyökkäämään saa ta nal li ses ti syyllistäen tämän äidin kimppuun tyydyttämään niitä omia motiiveja.
Kyllä ne lapsetkin tarvitsee omaa aikaa.
Aloittajalla on käsitys, että kun naisella on lapsilla, hänellä ei saisi olla omia harrastuksia tai muuta elämää. On ihan ok, jos elät itse niin, mutta ei ole todellakaan ok että arvostelet muiden perheiden valintoja. Tämä silloin kun lapsista huolehditaan asiallisesti, eikä heidän tarpeitaan jätetä huomiotta. Isä on yhtä hyvä vanhempi kuin äiti, ja lapset voivat yhtä hyvin olla hänen hoidossaan. Juuri kukaan ei arvostele miestä joka on työn tai muiden syiden takia poissa kotoa, mutta annas olla kun äiti tekee saman?
Hieno juttu jos ystäväperhellä on vielä isovanhemmat tämän lisäksi tukena ja apuna. Olisin onnellinen jos itsellänikin olisi.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis jos oman tilan tarve on NIIIN suuri, jonka ymmärrän, että joillakin on, niin miksi tekee lapsia? Ajatteleeko kukaan lapsia? Kai nekin haluaa olla joskus oman perheen kesken? Varsinkin kun heillä 1 lapsi. Luulisi, että yksinäinen?
Mulla sydän pakahtuu, kun ollaan vaan me 4 tavallisesti kotona, vaikka telkkaria katsomassa ja lapset halii vierekkäin.
Mihin on kadonnut tavallinen perhe-elämä minä-minä-minä ajan alta?
Tiesitkö sinä millainen äiti sinusta tulee ennen kuin sait niitä lapsia ja millainen on tilantan tarpeesi? Se on helppo nyt jeesustella.
Vaikka ystäväsi käy välillä reissussa, niin eiköhän muina aikoina halita siellä sohvallakin.
Ap:n kirjoitus huokuu itsensä korostamista. Keskity sinä nyt siihen omaan perheeseesi vain.
Tunnet vihaa ystävääsi kohtaan ja olet hänen lapsestaan huolissasi? Onko sun mielestä lapsella jotain hätää?
Mun mielestä sun ystävän elämä kuulostaa kivalta ja tasapainoiselta, sinä sen sijaan kuulostat siltä että hurskastelet omalla paremmuudellasi. Sanot ettet ole kateellinen mutta voisitko kuitenkin olla, ehkä et itsekään tiedosta sitä?
Niin tai näin, pidä kuitenkin ajatuksesi omana tietonasi jos haluat ystävyytenne säilyvän.
Meillä on kolme lasta, ja lapset ovat mummolassa pari-kolme kertaa vuodessa muutaman yön. Muutoin hoidetaan lapset itse. Mies on hyvä ja osallistuva, ja minä vietän yhden viikon vuodesta matkoilla (joko siskoni kanssa tai ihan yksin). Käyn myös siskoni luona viettämässä viikonloppua muutaman kerran vuodessa. Tarvitsen sitä, ja tarvitsen myös aikaa itselleni arkenakin. Olen vain sellainen ihminen, että me-time on pakollista.
En koe huonoa omaatuntoa asiasta. Eikä se tarkoita, ettenkö rakastaisi perhettäni.