Säälittävintä, mitä olet tehnyt herkkuhimon takia?
Tyhjentänyt lasten suklaakalenterit? Kaivanut tyhjän karkkipussin roskiksesta ja nuollut sokerit? Sekoittanut epämääräisiä ainesosia yhteen ja pistellyt poskeesi?
Tänne saa tunnustaa niin lapsena kuin aikuisenakin tehdyt synnit. Ei tosikoille!
Kommentit (724)
Kerran lapsena oltiin perhetuttujen luona, joilla oli minun kanssa samanikäiset tytöt. Tytöt oli saaneet jostakin markkinoilta isot karkkisäkit ja katselin kateellisena vierestä, kun leikkien lomassa he muistelivat karkkeja. Lopulta keräsin rohkeuteni ja kysyin, saisinko minäkin edes yhden karkin. Toinen tyttö kaivoi suustaan puoliksi sulaneen karkin ja sanoi: "saat korkeintaan tämän" samalla ojentaen minulle hetki sitten hänen omassa suussaan ollutta karkkia. Minähän hitto vie otin ja söin sen karkin 😂 Oli se tyhjää parempi karkinnälkään.
Olen myös muinoin napsinut kaapista niitä makeutettuja särkylääkkeitä ja vitamiineja sekä kvilla nimistä yskänlääkettä. Ihme ettei tullut mitään vaivoja. Kauheeta touhua.. Keitettiin kattilassa myös usein toffeen tapaista karkkia johon tuli voita, sokeria, siirappia ja kaakaojauhetta ainakin. Joskus ne kärähti mutta silti maistui.
Jäisiä torttutaikinalevyjä suoraan pakastimesta. Nam.
Ihanat te💓 Nauroin vedet silmissä näille jutuille, etenkin sille joka siivosi hotellia suu täynnä keksiä.
Jotenkin hyvänmielenketju tämä, vaikka ei se ole aina niin kivaa olla hirveässä karkki tms himossa. Onneksi on kohtalotovereita, iskee kanssa itselläkin näitä herkkuhimoja, turhankin usein.
Olen itse lapsena usein syönyt irtokarkkeja, jotka ovat maahan pudonneet irtokarkkiboxien viereen.
Söin lapsena myös kerran maahan tippuneen suklaalevyn. Se oli aukaistu, mutta siistin näköinen. Jälkeenpäin ajateltuna hyi :D
Vierailija kirjoitti:
Ai, en olekaan ainoa, joka on lapsena syönyt sulatettua voita, kaurahiutaleita ja sokeria sekoitettuna!
Eräässä leipomakirjassa oli ihan ohjekkin tähän, se oli nimeltään muroherkku. Lisättiin voin, sokerin ja kaurahiutaleiden lisäksi rusinaa, pähkinää ja muromysliä.
Kattilassa voin sulatus, sitten lisää sokeria ja loput aineet.
On hyvää
Tytölläni, silloin ehkä parivuotias, oli xylitol-pastilleina sellaisia toffeen makuisia nalle puh -dents pastilleja... hirveisså karkinhimoissa vetäisin niitä kokonaisen rasian. Seurauksena karmeat laksatiiviset vaikutukset.. vatsanväänteet tuskanhiellä ja koko illan pönttöistunnolla varustettuna 👍🏻
Vierailija kirjoitti:
Ai, en olekaan ainoa, joka on lapsena syönyt sulatettua voita, kaurahiutaleita ja sokeria sekoitettuna!
Ai miten niin lapsena 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävellyt 20 asteen pakkasessa kolmelta yöllä lähimmälle huoltoasemalle herkkuja hakemaan. Käynyt maalla ollessa (kun kauppa oli kaukana ja sokeri loppu) täysin itselle vieraalta naapurilta lainaamassa sokeria että pystyin leipomaan lettuja ilman mitään kunnon täytteitä. Syönyt töissä käärekarkin salaa toisen pussista jne. muuta vähemmän mieltä ylentävää. Tai hyvä on olen töissä varastanut yksittäisiä karkkeja monesti. :D
Äh tästä muistuikin mieleen miten hotelliravintoloita siivoillessani näpistelin aamiaiskattaukselta jääneitä täytekeksejä. :D Siinä oli hyvä imuroida kun suuhun tungettu niin paljon keksiä kuin mahtuu.
Ai niin *nolo*
Olin nuorena kesätyöläisenä hotellin kerrossiivoojana, h*tin raskasta työtä ja pahimpina päivinä en ehtinyt lounaalle, kun oli annettu liian pitkä lista huoneita.
Kerran sviittiä (asuvia, eivät siis olleet uloskirjautuneet, mutta toki eivät olleet huoneessa...) hiki hatussa ja nälkäisenä hinkatessani pöydällä oli huoneen asukkaiden suklaalaatikko ja viinirypäileitä, niin vedin niistä suun täyteen suklaata. Tunsin olevani ylhäisön orja joka varastaa rikkailta.
Tekisin sen kyllä uudelleen, olin niin pyörtymisen partaalla jo ja tuskin olivat laskeneet montako suklaata ja rypälettä oli jäljellä. Paska työpaikka.
Toimistosiivoojana oon näpistänyt työpöydillä olevista karkkiaskeista pastilleja. Joo, hävettää, mutta kun oon tämmönen itsehillinnän puutteella varustettu sokerihiiri.
Penskana tuli laitettua mummin luona purukumiin sakariiniä useampi pilleri. Purukumista oli maku loppu ja fiksuna poikana päättelin, että siitä tulisi makeaa, mutta tulos oli paremminkin suuta polttava. Jotainhan sitä oli pakko yrittää keksiä, sillä kauppaan oli matkaa 20 kilometriä suuntaansa ja diabeetikkomummilla ei sokeriherkkuja liielmälti kaapeissaan ollut...
Voi jos tulisin toimeen ilman suklaata... Olisin rikas. Mutta sitten ei elämässä olisi makua.
Liian monta kertaa olen paketoinut suklaata muille annettavaksi mutta sortunut syömään sen itse.
Söin puolimaratonille ostamani kolanmakuiset energiageelipallerot ja vadelmanmakuiset glukoositabletit :D
Olen laittanut pakastimeen saadut Fazerin isot suklaalevyt. Pitkän aikaa ne saivat ollakin rauhassa, kunnes himo iski. Olivat vaan niin kovia että hampaat meinas katketa. Sain mahtavan idean, vein levyn pesuhuoneen lattialle, lattialämmityksen päälle. Toimii! Sitten vetäsin koko levyn naamaani
Kouluikäisenä syötiin kaverin kanssa suklaaströsselin näköisiä Agiolax-rakeita suoraan purkista salaa koulun jälkeen. Nam nam. Tiedettiin kyllä, että ne oli tarkoitettu ummetuksen hoitoon, mutta makeaa oli pakko saada. 🤪
Lapsena salaa syönyt sokeripaloja, hienosokeria, siirappia, rusinoita ja hunajaa kun on tehnyt mieli jotain makeaa.
Joskus olen jättänyt esim. shampoon, hammastahnan tai vaikka hammasharjan ostamatta, että olen saanut ostettua jotain herkkua.
Ostanut mahdollisimman halpoja ruokia että olisi enemmän rahaa herkkuihin ja varsinkin sen jälkeen kun asuin ensimmäisiä vuosia yksin korvasin oikean ruoan herkuilla. Aamiainen saattoi olla vaikka suklaavanukasta, keksejä tai limsaa.
Laskenut joskus lapsena vähiä rahojani ja tehnyt tarkkoja suunnitelmia, että mitä kannattaa ostaa että saan mahdollisimman paljon herkkuja niillä. Ostin vaikka vähemmän hyviä karkkeja, jos niitä sai enemmän koska niiden kilohinta oli halvempi kuin joiden parempien mutta kilohinnaltaan parempien kalliiden karkkien kilohinta. No ainakin opin matematiikkaa ja hintojen vertailua siinä huomaamatta.
Olin yksinäinen ja masentunut lapsi joka söi suruunsa.
Söin lasten karkkipäivän karkit ja syytön siitä heitä itseään. Rajaisimme miehen kanssa lapsia kun muka he olivat ne karkit syöneet ja vaihdelleet, että niin ei tapahtunut. Tästä on nyt 10v ja lapset ovat 14v, 16v ja 18v eikä mies tiedä vieläkään totuutta.
Söin pojan turkinpippuritölkin tyhjäksi. Sitten hain täyttöpussit ja tyhjensin sen taas. Taisin hakea siihen uutta tilalle 2-3 kertaa. Nyt se tölkki on tyhjänä piilossa. Pojalla ei ole karkinhimoa ja hän on unohtanut!! koko tölkin kun käy harvoin kotona nykyään. Mä en unohtaisi, kun en pysty ees pysymään erossa.
Sama joulukuussa, täytettävän puisen joulukalenterin kanssa. Ostan laatikot täyteen irtokarkkeja, sitten syön ne ja ostan uudet.
Tämä on sairaus. Onneksi te muutkin enkä vaan minä.
Vierailija kirjoitti:
Jäisiä torttutaikinalevyjä suoraan pakastimesta. Nam.
Piparkakkutaikina on makeampaa, nam nam
Kävellyt yöllä lähimmälle abc:lle kilometrejen päähän. Oikaisin parin "raiskaipaikan" läpi sydän hakaten.
Monesti pyöräillyt myös useamman kilsan karkkien takia yöllä.
Kotona aina adrenaliini valvotti, mutta olipa energiaa katsella leffoja ja herkutella.
Nykyään ei enää makea niin himota, mutta mies on edelleen makean perään. Hän on leiponut yöllä kakun, tehnyt kaakaota, muffinssseja, ja pahimmassa tapauksessa itse kaakaovoita paahtoleipien päälle. Herää siis öisin ja leipoo, vaikka aamulla herätys töihin klo 6.
Tämä on edelleen se yhdistelmä mitä lisään vaniljajäätelön päälle. Uskokaa tai älkää, mutta sokeroitunut ja kovettunut kauraryyni maistuu lähes nougat-murulta jäätelön päällä.
Nimin. köyhän herkku..