Säälittävintä, mitä olet tehnyt herkkuhimon takia?

Syönyt kaapista lahjaksi tai viikonlopuksi varattuja suklaita.

Ihan aikuisena oon tehny voi, sokeri, kaakaojauhe, kaurahiutale, kookoshiutale-sekoitusta makeanhimossa 😋😋

Lapsena käytiin uittamassa sormea naapurin navetassa melassitynnyrissä. Oli hyvää ja vähän pahaa. Lehmille se oli tarkoitettu.

Pakko kai tänne on tulla kommentoimaan kamalimmat herkkuhimon seuraukset. Tässä ei niin kauan sitten löysin makkarin lattialta suklaisen irtokarkin ja vaikka oli vähän nuhjuinen niin söin sen. Se ei ollut hyvää. Tajusin, että robotti-imuri oli ilmeisesti kyytsännyt sitä pitkin pölyistä lattiaa 🤢 Tämä liki 5-kymppisenä.

Lapsuudessa luulin lattialla olevan sipsin murusen, joka paljastui suussa käytyään isäpuolen jalasta lähtöisin olevaksi känsäksi tmv 🤮

Että mitään ei ole vuodet opettaneet 🙈 ja terkkuja tutuille 🥰

Pöllinyt lapsena irtokarkkeja kaupasta silloin kun tiesin ettei minulle niitä osteta kun ei ollut karkkipäivä. Tämä oli osittain äitini syytä. Hänellä oli tapana maistaa ennen ostopäätöstä, ovatko karkit tuoreita. Lapsena tietenkin otin äidistä mallia. Pölliminen loppui kun sitten kerran jäin kiinni.

Rouskutellut sokeripaloja, syönyt nutellaa suoraan purkista.. 

Kotona vielä asuessani söin kerran yksin pussillisen erikoissipsejä enkä tätä kehdannut tunnustaa pussin perään ihmettelevälle äidilleni. Hän sitten luuli pikkusiskoni syöneen ne enkä korjannut käsitystä. Omatunto alkoi kuitenkin painaa, mutta tunnustaminen ei tosiaankaan ollut vaihtoehto.

Seuraavana päivänä kun kaikki muut olivat koulussa tai töissä lähdin hakemaan korvaavan pussin. Niitä sai vain lähimmästä Prismasta, jonne piti mennä bussilla, metrolla ja vielä vähän kävellen. Mainittakoon, että olin sairaslomalla murtuneen nilkan takia ja jouduin kävelemään kepeillä. Käveleminen oli siis hyvin, hyvin hidasta.

Kauppareissu kesti yhteensä yli kolme tuntia. Kotona kerroin äidille löytäneeni pussin kaapin perältä. Hirveä vaiva vain sen takia, että ahmiminen hävitti. Eikä hän siis edes erityisemmin pitänyt niistä sipseistä.

Olin 5v ja äiti lähti lähikauppaan.

Otin palan meijerivoita ja aloin syömään sitä.

10v osasin sekottaa voipalaan sokeria!

15v kaveri kertoi miten saa salmiakin makua suuhun, sytyttää stidi ja nuolla sitä.

Söin hoitolapsen kotona piirongista löytyneen karkkipötkylästä pari namia.

Söin salaa lahjaksi menevää suklaata, lopputulema oli että x oli vihainen, ja söi toisen kerroksen suklaata.

Äitin oli pakastanut ihania vuokapullia.

Sanoen ne on vierasvara.

Kun porukat lähti vkl mökille, sain jäädä kotiin, olin 13v.

Heti ku auto kääntyi ekasta mutkasta, otin vuokapullat pakkasesta, sulatin ne ja mässytin katsoen telkkaria, olin raahannu nojatuolin melkein tv kiinni.

Ostin salmiakkiautopaketin joku 44 kpl

Tarkoitus oli säästää ne, mutta söin 40 salmiakkiautoa. Kaveri oli järkyttynyt.

Vieläkin tekee mieli salmiakkia, oiskoha se joku puutostila.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena käytiin uittamassa sormea naapurin navetassa melassitynnyrissä. Oli hyvää ja vähän pahaa. Lehmille se oli tarkoitettu.

Hui kamala, tuota melassia minäkin olen syönyt, eläimille se oli tarkoitettu, ei lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Pöllinyt lapsena irtokarkkeja kaupasta silloin kun tiesin ettei minulle niitä osteta kun ei ollut karkkipäivä. Tämä oli osittain äitini syytä. Hänellä oli tapana maistaa ennen ostopäätöstä, ovatko karkit tuoreita. Lapsena tietenkin otin äidistä mallia. Pölliminen loppui kun sitten kerran jäin kiinni.

Sama! Pöllin liköörikarkkipussin, asuin pienellä paikkakunnalla, jossa oli vain kaksi ruokakauppaa. Kassa sanoi näytäs kassia, en näyttäny vaan ryysin ulos, syötin kaverille liköörikarkkeja ja loput tallottiin maahan..en uskaltanut edes lähteä kotiin, koska olin varma kaupasta soitettu kotiin..

Kuitenkin pölliminen loppui siihen.

Olin unohtanut lakumaton reppuuni, jonka tungin kaappiin kesäloman alkaessa, syksyllä kun koulut taas alkoi oli riemua kun lakumatto löytyi repusta.

Nuolin lapsena pikkuautojen pohjia. Niissä oli mukava metallinen maku.

Aukonut toisille joululahjaksi tarkoitettuja konvehtirasioita.

Tehnyt kattilassa voista ja sokerista toffeeta/kinuskia tai mitä se nyt onkaan

Näytellyt kipeää että mies hakis kaupasta hyvää kun on itseä laiskottanut

Suklaahimossa muistin että koiralle oli ostettu suklaata ja se on kaapissa..söin koiransuklaata, olivat mauttomia ja jauhoisenmakuisia.

Näin alas sitä on joutunut!

Mummolassa tätini teki itse viiliä, viilipurkkeja säilytettiin kylmäkomerossa.

Kerran sitten kun olin poksauttanut kaikki ikkunalla olevan verenpisaran nuput, siirryin ruokakomeroon. Söin kaikkien viilien ihanat kuoret! Nam!

Vierailija kirjoitti:

Kotona vielä asuessani söin kerran yksin pussillisen erikoissipsejä enkä tätä kehdannut tunnustaa pussin perään ihmettelevälle äidilleni. Hän sitten luuli pikkusiskoni syöneen ne enkä korjannut käsitystä. Omatunto alkoi kuitenkin painaa, mutta tunnustaminen ei tosiaankaan ollut vaihtoehto.

Seuraavana päivänä kun kaikki muut olivat koulussa tai töissä lähdin hakemaan korvaavan pussin. Niitä sai vain lähimmästä Prismasta, jonne piti mennä bussilla, metrolla ja vielä vähän kävellen. Mainittakoon, että olin sairaslomalla murtuneen nilkan takia ja jouduin kävelemään kepeillä. Käveleminen oli siis hyvin, hyvin hidasta.

Kauppareissu kesti yhteensä yli kolme tuntia. Kotona kerroin äidille löytäneeni pussin kaapin perältä. Hirveä vaiva vain sen takia, että ahmiminen hävitti. Eikä hän siis edes erityisemmin pitänyt niistä sipseistä.

Tämä on jotenkin sympaattinen viesti. Mietin vaan kirjoittajaa kauppareissullaan jalkapaketissa monia tunteja ja kuitenkin hyvä teko myös ostaa uusi.

Lapsena 20 mk viikkoraha meni aina karkkiin. Sillä sai yleensä 9,50 mk suklaalevyn ja 9,90 mk 1,5l pepsi max pullon Alepasta. Muistan kerrankin kun rinnakkaisluokan koulukiusaaja vittuili "totako sä ostat" kun kaupassa kohdattiin.

Noh, minä olenkin nautiskelija. Se varmaan käytti viikkorahansa röökiin.

Mutta eikös se ole ihan normaalia syödä kaakaojauhetta suoraan purkista? Tässä langassa on monta kertaa se mainittu ja en pidä sitä mitenkään ihmeellisenä.

Jopa nykyään päälle 30 vuotiaana joskus makeanhimossa teen kaakaota, johon menee just joku 10 lusikallista jauhoa ja viimeiset kaksi lusikallista menee suuhun.

Lapsena ripottelin salaa acerola- c vitamiini (makeita purtavia) tabletteja banaanin päälle ja söin. Oli vatsa todella kipeä ja huono olo mutta pokka piti enkä kertonut äidille. Varmaan tuli parin viikon vitamiinit kerralla, mutta muistan vieläkin ne hyvänmakuiset napit. Sanasolia myös veljen kanssa vedettiin salaa jääkaapista. Huh

Uhrauduin syömään mustaksi muuttuneen banaanin.

Karkkien syöminen roskiksesta. Virpojille varattujen suklaiden syöminen (oma virhe, ostin liian hyviä namuja). 

Suurin synti oli varmaan se, että annoin väärän todistuksen lähimmäisestäni eli sisaren syyttäminen synttärikarkkien- ja keksien syömisestä vaikka syyllinen olin minä. 

Söin makeanhimoon puoli purkkia lasten Herra Hakkarainen -ksylitolipastilleja. Joo ei olisi kannattanut, oli pari päivää maha ihan sekaisin..