Ekaluokkalaisten kyläilyistä, onko normaalia että äiti tulee mukaan?
Lapsellani on hyvä kaveri koulussa jonka kanssa haluaisivat leikkiä myös vapaa-ajalla. Tämä on mulle enemmän kuin ok ja olen onnellinen että lapseni on löytänyt ystävän. Nyt kuitenkin alkaa vähän ahdistaa tuon kaverin äidin käytös. Vai onko teistä ihan normaalia, että tämä äiti haluaa joka kerta tulla lapsensa mukana meille istumaan sen parin tunnin ajaksi jonka lapset leikkivät? Kyse ei ole mistään erityislapsista. Lapset leikkivät toisessa huoneessa keskenään ja tämä äiti haluaa istua sohvalla odottamassa. Ekat pari kertaa oli mulle ihan ok, ymmärrän että halutaan nähdä millainen paikka ja perhe on, ennenkuin päästetään oma lapsi itsenäisesti kylään. Mutta nyt mulla alkaa tulla raja vastaan, ei mulla ole aikaa eikä kiinnostusta viihdyttää ja kestitä tätä äitiä kahta-kolmea tuntia sillä aikaa kun lapset leikkivät keskenään. Miten voisin ystävällisesti, mutta jämäkästi sanoa että lapsi on tervetullut leikkimään, mutta äiti ei :D Sanottakoon vielä, että mulla ei henkilökohtaisesti kemiat kohtaa yhtään tän äidin kanssa ja nää vierailut on yleensä todella vaivaannuttavia ja tuskallisen pitkältä tuntuvia. Meillä on myös kaksi pienempää lasta jotka vaatii oman huomionsa, joten tälläinen ylimääräinen äidin viihdytys tuntuu yksinkertaisesti todella raskaalta.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Se oli vähän liikuttavaa kun yks ekaluokkalaisen äiti, ei jäänyt kylään, mutta tyttöään meille tuodessaan antoi kassin, että tässä on kurikset, jos menevät ulos! :) Joo no, "unohdin" kyllä tämän, vaikka menivätkin ulos.
Eli aiheutit heille sodan: seuraavan kerran kun pukevat niitä kotona, alkaa itku, että ei siellä Maijan luonakaan tarvinnut... kyllä hyvä olisi äidin ohjeita noudattaa.
Mulle tuli mieleen, kuten jollekin muulle tässä ketjussa aiemmin, että äiti pelkää oman lapsensa olevan sulle vaivaksi. Kaikille nää tilanteet eivät ole tuttuja.
Itseäkin on haitannut se, että aikataulujen sun muun vuoksi ainokaiseni on ollut paljon useammin se kyläilijä kuin kutsuja. On tullut selkainen olo, et enhän nyt vaan ”hoidata” lastani muilla. Onneksi on ollut ihan luontevaa puhua asiasta, ja olen voinut muistaa tai auttaa noita vanhempia muuten, vaikkapa saattaa heidänkin ekaluokkalaisensa kotiin, kun vanhempien työpaikalla jotain yllättävää.
Meillä on ainakin niin että äiti ei voi jättää lasta meille koska lapsi on niin ujo. Ei siis luota vieraisiin eikä puhu mitään ja on äitiriippuvainen.