Lue keskustelun säännöt.
Hyvä ystäväni kuoli juuri syöpään, en saa mieheltäni minkäänlaista tukea tai lohtua
19.01.2020 |
Käskee vain päästä asiasta yli ja kiusaantuu jos minua alkaa itkettää. Olo on tällä hetkellä aivan kamala ja olen töistä sairaslomalla. Pelkään että masennun. Tämäkin tuntuu vain ärsyttävän miestä. En ymmärrä. Onko muiden miehet näin kylmiä?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon ystävän kuolemasta saa sairaslomaa?
Tätä minäkin ihmettelen. Lähiomaisen kuollessa toki sairaslomaa saa, mutta en ole koskaan kuullut jonkun saaneen sairaslomaa ystävän kuollessa. En tätä pahalla sano, itsekin olen ystävän kuoleman kokenut ja toki tiedän, kuinka murheellinen sen vuoksi voi olla.
Suruun ei koskaan saa laillisesti sairauslomaa. Suru ei ole sairaus ja vain sairauteen saa s.lomaa.
Ihan sama juttu kuin työuupumuksen ei saa sairaslomaa.
Itse sain työuupuksen takia saikkua, lapussa luki "henkinen väsymys" ja lähiomaisen kuoleman takia, kun menin itkien ja täristen työterveyteen, äkillinen stressireaktio oli syy.
Ihme kitinää, etteikö surun takia saa sairaslomaa. Tottakai saa, lääkäri/hoitaja kirjoittaa todistuksen ja syyksi sen oireen jonka havaitsee. Suru on syy, joka laukaisee stressireaktion.Ihme kitinää, sulla oli syynä sairauslomaan äkillinen ressireaktio - ei suru.
Ymmärrätkö naiden kahden asian eroa?
Ymmärrän. Sä et taas tunnu ymmärtävän että suru oli se syy, miksi tarvitsin saikkua. Se, syy mikä siihen lappuun kirjoitetaan, voi olla mikä tahansa. Sun mielestä mun olisi pitänyt mennä töihin itkemään ja jättää vaikka pää oven väliin, että saisin sun hyväksymän diagnoosin sairaslomaan?
Lopeta nyt jankutus ennen kuin nolaat itseäsi enempää.
Voi ziisus tätä tasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pano Jorma kirjoitti:
Tarttet kunnon lohtukyrpää niin helpottuu olo!
Et ole saanut pimperoa, voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole suru sairaus mutta voi oireilla monella eri tavalla jotka johtaa työkyvyttömyyteen. Akuutti stressireaktio oli ainakin mulla diagnoosina läheisen sairastuttua ja kuoltua. Kun ei syö eikä nuku, työssäkäyminen ei onnistu.
Tuohon tukemiseen, toisilla se vaan ei tule luonnostaan.
Tämä on eri asi kuin suru. Tuo on sairaus, toisin kuin suru ja sille on oma koodi, toisin kuin surulle.
Pano Jorma kirjoitti:
Tarttet kunnon lohtukyrpää niin helpottuu olo!
Peräkammarin poijaat pää k i i
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole suru sairaus mutta voi oireilla monella eri tavalla jotka johtaa työkyvyttömyyteen. Akuutti stressireaktio oli ainakin mulla diagnoosina läheisen sairastuttua ja kuoltua. Kun ei syö eikä nuku, työssäkäyminen ei onnistu.
Tuohon tukemiseen, toisilla se vaan ei tule luonnostaan.
Tämä on eri asi kuin suru. Tuo on sairaus, toisin kuin suru ja sille on oma koodi, toisin kuin surulle.
No sovitaan sitten niin jos päteminen tekee mielesi hyväksi. Läheisen kuolema tuon sairauden kuitenkin aiheutti.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut surun takia s.lomaa useita kertoja. Myös silloin kun koirani kuoli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole suru sairaus mutta voi oireilla monella eri tavalla jotka johtaa työkyvyttömyyteen. Akuutti stressireaktio oli ainakin mulla diagnoosina läheisen sairastuttua ja kuoltua. Kun ei syö eikä nuku, työssäkäyminen ei onnistu.
Tuohon tukemiseen, toisilla se vaan ei tule luonnostaan.
Tämä on eri asi kuin suru. Tuo on sairaus, toisin kuin suru ja sille on oma koodi, toisin kuin surulle.
No sovitaan sitten niin jos päteminen tekee mielesi hyväksi. Läheisen kuolema tuon sairauden kuitenkin aiheutti.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Lääkäri on valehdellut tressireaktion tai se on aiheutunut ja se on laitettu diagnoosiksi. Surua ei siihen voi laitta kun se ei ole sairaus. Ei niin kuin ilokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä häneltä suoraan tukea kertoen miten tukea tarvitset. Ei hän tiedä miten auttaa ja tarvitseeko auttaa
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut surun takia s.lomaa useita kertoja. Myös silloin kun koirani kuoli
Mitä lääräri laittoi diagnoosiksi. Masennus?
Mä olen kanssa saanut sairaslomaa kun mun varpaan kynnet leikattiin jalkahoitolassa. Diagnoosi oli tressi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa ❤️
Miehet ovat aika ratkaisukeskeisiä. Usein mies selviää surusta yli hakkaamalla halkoja tai pelaamalla sählyä. Tai jollain muulla toiminnalla.
Naiselle tyypillisempää on tunnepitoinen selvittely, johon toki kaipaisi ymmärrystä.
Mies saattaa turhautua naisen tunnepitoiseen käsittelyyn, koska ajattelee että se on hyödytöntä. Jokin reipas tekeminen on paljon parempi. Eli ei aidosti ymmärrä sitä, miten eri tavalla miehet ja naiset asioita käsittelevät. Persoonaerot toki päälle vielä.
Joten, sanoisin että näissä miesten ja naisten välisissä jutuissa, useimmiten käytöksen taustalla ei ole pahantahtoisuus vaan erilaisuus ja osin ymmärtämättömyys.
Ehkä voisit sanoa miehellesi, että pääset surusta yli aikanaan, kunhan saat nyt myllätä kaikki tunteet kunnolla läpi. Ja että mies voi auttaa sinua siten, että suo sen sinulle ja suhtautuu ymmärtävästi.
Joo näin. Ja sitten kun miehet ovat ratkaisukeskeisiä, niin he luulevat, että heiltä odotetaan jotain ratkaisua tai asian korjaamista. Kun he eivät osaa korjata asiaa, niin naisen itku hämmentää heitä eivätkä he tiedä mitä tehdä. Se voi hermostuttaa ja turhauttaa. He eivät vaan ymmärrä sitä, että riittää kun halaa ja eikä tarvitse edes sanoa mitään. Kaikki eivät ole niin tunneälykkäitä.
Ratkaisu: kerro konkreettisesti miehelle, että millaista tukea kaipaat. Esim hali ja kuuntelua.
Multa kuoli rikkaruohot kukkapenkistä niin sain surun takia saikkua 5 viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surun käsittely on niin henkilökohtainen asia, että toisen on vaikea olla siinä tukena, etenkin jos käsittelee oman surunsa eri tavalla.
Minäkin menetin syövälle vastikään lähiomaisen, itse halusin pysyä kiireisenä enkä halua "fyysistä" lohtua, koska yritän pitää itseni kasassa enkä halua romahtaa. Tämä oli miehelleni äärimmäisen vaikeaa, koska hän taas on herkempi ja kaipaa läheisyyttä itse surressaan. Oli hämmentynyt kun siunaustilaisuudessakin ärähdin kun laski kätensä omalleni...
Kyse tuskin on empatian puutteesta, vaan puhtaasti siitä ettei puolisosi ymmärrä joko suruasi tai tapaasi käsitellä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole suru sairaus mutta voi oireilla monella eri tavalla jotka johtaa työkyvyttömyyteen. Akuutti stressireaktio oli ainakin mulla diagnoosina läheisen sairastuttua ja kuoltua. Kun ei syö eikä nuku, työssäkäyminen ei onnistu.
Tuohon tukemiseen, toisilla se vaan ei tule luonnostaan.
Tämä on eri asi kuin suru. Tuo on sairaus, toisin kuin suru ja sille on oma koodi, toisin kuin surulle.
Eli mielestäsi on myös väärin sanoa, että on onnettomuuden takia sairaslomalla, vaikka oikea diagnoosi olisi vaikka katkennut käsi?
Eiköhän nämä ole kaksi rinnastettavissa olevaa asiaa:
Onnettomuus -> katkennut käsi -> saikku
Suru -> akuutti stressireaktio -> saikku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en saanut ollenkaan sairaslomaa, vaikka poikani kuoli. Lääkäri määräsi 3 kk ,mutta kela hylkäsi. Kelasta sanottiin, että suru kuuluu elämään. Ei ole sairaus. Inhoan kelaa tämänvuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä en saanut ollenkaan sairaslomaa, vaikka poikani kuoli. Lääkäri määräsi 3 kk ,mutta kela hylkäsi. Kelasta sanottiin, että suru kuuluu elämään. Ei ole sairaus. Inhoan kelaa tämänvuoksi.
Ei ole kelan syy vaan lääkärin, jonka pitää tietää mitkä diagnoosit kela korvaa. Muuten se sairasloma on palkatonta, koska työnantaja ei saa kelakorvausta.
Tulee mieleeni, että välttämättä ei ole kyse miehen tunnekylmyydestä tai empatiakyvyttömyydestä. Tämä voi olla hänelle liian raskas aihe ja torjuu siksi koko asian. Taustalla voi olla vaikka käsittelemätön trauma.
Surullista, että et tule nyt kohdatuksi tässä asiassa. Voimia sinulle ja lämmin osanotto surussasi, ap ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon ystävän kuolemasta saa sairaslomaa?
Tätä minäkin ihmettelen. Lähiomaisen kuollessa toki sairaslomaa saa, mutta en ole koskaan kuullut jonkun saaneen sairaslomaa ystävän kuollessa. En tätä pahalla sano, itsekin olen ystävän kuoleman kokenut ja toki tiedän, kuinka murheellinen sen vuoksi voi olla.
Mä tiedän muutamia, jotka ovat saaneet saikkua kun lemmikki on kuollut. Sitä ihmettelen todella.
Hyvä ystävä voi olla jollekin läheisempi kuin omat sisarukset ja kyllä siitä sen kolme päivää voi saikuttaa.
Se kissavainaa voi olla ainut ystävä. Lemmikin ja omistajan suhde vastaa usein psykologisesti poikasen ja emon suhdetta (tai äidin ja vauvan).
Ei ole olennaista se, kuka tai mikä on kuollut, vaan surun tai sokin voimakkuus. Läheisten kuolema ei oikeuta aina palkalliseen vapaaseen, mutta palkatontahan saa työnantajan kanssa sopimalla.
Sivuraiteilta takaisin aiheeseen: jotkut ovat kädettömiä kumppanin surun tai sairauden edessä. Eikä se välttämättä liity sukupuoleen, vaikka usein juuri miehillä on vakavia ongelmia kestää ja käsitellä omia tai toisten tunteita.
Ei mun työnantaja antanut sairaslomaa kun mummo kuoli, siellä ilkeiden teinejem keskellä tein töitä ja salaa itkin samalla
Et oo onnellinen jos saat sairaslomaa. Aika tunnekylmä sun mies
Ksnsj kirjoitti:
Ei mun työnantaja antanut sairaslomaa kun mummo kuoli, siellä ilkeiden teinejem keskellä tein töitä ja salaa itkin samalla
Et oo onnellinen jos saat sairaslomaa. Aika tunnekylmä sun mies
Väitän että toi tunnekylmäkäytös on aika monelle miehelle luontaista kuten myös minulla.
Ei meille lapsuudessa opetettu mitään sosiaalisia taitoja, isäukko oli samanlainen pukahtamaton jäärä. Tunteiden osoittaminen oli ja on edelleenkin valtaosalle miehiä tabu.
M42
Ei ole suru sairaus mutta voi oireilla monella eri tavalla jotka johtaa työkyvyttömyyteen. Akuutti stressireaktio oli ainakin mulla diagnoosina läheisen sairastuttua ja kuoltua. Kun ei syö eikä nuku, työssäkäyminen ei onnistu.
Tuohon tukemiseen, toisilla se vaan ei tule luonnostaan.