Lue keskustelun säännöt.
Kun lapsenne muuttavat kotoa (leikitään että 20 vuotiaina) minkä ikäisiä olette silloin ja
27.07.2008 |
mitä olette ajatelleet tehdä, haaveiletteko jostain?
Mä haaveilen että kun lapset on tarpeeks isoja ja pärjäävät omillaan voin tulla ja mennä miten haluan ja harrastaa kaikkea niin paljon kuin ikinä vaan jaksan.
Olen silloin 45v kun nuorempi lapsista on 20v.
Kommentit (32)
Sitten meillä onkin rauhallista, kun iltatähti asustaa kotosalla, kunnes olen noin 62. Tokko se jaksaa niin kauan oikeastaan asuakaan, tylsäähän sillä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..niin olen 39v.
Ja kun kuopukseni täyttää 20v, olen 44v.
Mut mä saatan vielä tehdä yhden ellen kaksi lisää....
Olen silloin 45, 47 ja 49 ja mieheni 44,46 ja 48. Varmaan matkustellaan sitten kahdestaan ja nautitaan. Mietittiin kerran, että ei olla "pahanikäisiä" kun lapset täysi-ikäisiä. On vielä sitä "tervettä ja viriiliä" elämää paljon jäljellä. Tietty jos pysytään terveinä.
Olen luopunut toivosta itsekkääseen elämään. Isoilla lapsilla on isot huolet, tulette vielä näkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme vanhinta lastamme on jo muuttanut kotoa, olivat muuttaessaan 17-20 vuotiaita, mutta vanhin oli lukiossa toisella paikkakunnalla ja asui jo silloin viikot siellä, toinen meni ammatilliseen kouluun 14-vuotiaana (täytti loppuvuodesta 15v.) ja asui viikot oppilasasuntolassa.
ja 52 kun nuorimmainen lähtee. Ja jos ovat yhtään äitiinsä tulleet, niin tosiaan ovat pesästä ulkona tuossa vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja haaveilen siitä että kun jään eläkkeelle n. 66-vuotiaana, tulisi ekat lapsenlapset
En ole edes ajatellut vielä niitä aikoja. Tykkään elämästäni tälläisenä kuin se nyt on. Tuossa vaiheessa (45v) ikää kuitenkin jo sen verran että jos ei iltatähteä olla innostuttu tekemään (jolloin olisin siis paljon vanhempi kun kuopus sen 20) niin varmaan lekottelen, luen kirjoja, harrastan liikuntaa, katselen enemmän telkkaria, teen käsitöitä ja haaveilen lapsenlapsista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ajattelin elää myös tässä välissä
Mä haaveilen että kun lapset on tarpeeks isoja ja pärjäävät omillaan voin tulla ja mennä miten haluan ja harrastaa kaikkea niin paljon kuin ikinä vaan jaksan.
/i]
Olen 55, kun nuorimmaiseni on 20v. Hän on kuitenkin erityislapsi, joka tulee koko loppuelämänsä tarvitsemaan aika lailla tukea ja ohjausta, vaikka kävisikin niin onnekkaasti, että onnistuisin löytämään hänelle tuetun asunnon (mikä ei ole nytkään itsestään selvää ja silloin tod.näk. vielä vähemmän).Joten täysin "vapaaksi" en pääse koskaan, mutta täytyy ajatella sikäli positiivisesti, että ehdin ennen lapsia elää jo hulvatonta ja menevää elämää ja että loppuelämäni ajan en koskaan ole yksin tai joudu narisemaan sitä, että lapset ovat unohtaneet mummon tyystin.
En ole kuitenkaan ihan varma, muuttavatko silloin, mutta toivon, että silloin eletään kuitenkin löysemmin perheenä. Jos katsoo naapureita, niin sama meno kuin täällä jollain muullakin: lapset muuttavat ja palaavat, toiset palaavat lapsineen, toiset miehineen ja lapsineen, ja sitten taas jatkavat matkaa. Ja nuo lapset ovat jo yli 30v. Ja ainakin lapsenlapset tulevat taas kotiin.