Sisarusten erottaminen
Meillä on 2 lasta: 3v tyttö ja 5v poika. Kummallakaan ei ole diagnooseja ja kummatkin ovat toisesta erillään sellaisia miten olemme heitä yrittäneet kasvattaa, eli kohteliaita ja hyväkäytöksisiä. MUTTA yhdessä homma lähtee lapasesta pahasti. Kumpaakin on käytetty päivystyksessä, koska ovat satuttaneet toisiaan ihan tosissaan. Tyttö on nähnyt säännöllisesti painajaisia tilanteesta johtuen. Poika vihaa siskoaan, sisko vihaa veljeään. Kumpikin ahdistuu toistensa seurassa. No! Neuvolan kanssa yhteistyössä päädyimme hankkimaan mieheni kanssa 2 eri osoitetta, joissa toisessa mieheni asuu tytön kanssa (isän tyttö) ja toisessa minä pojan kanssa. Toki luonnollisesti näemme kaikki säännöllisesti toisiamme. Ja tämä ratkaisi kaikki ongelmat: satuttamiset, vihakohtaukset, painajaiset, ahdistukset jne. Myös kaikista rangaistuksista pystyi luopumaan, koska niitä ei enää tarvita. Pitäisi vissiin olla onnellinen tilanteesta, mutta en ole! Mitä tästä pitäisi ajatella?
Kommentit (11)
Meillä on sama tilanne ja mistään ei ole ollut apua. Ei neuvolasta, rangaistuksista, omista huoneista, palkitsemisista. Meidän arki kävi niin raskaaksi, että siirryimme viikko-viikko-systeemiin, jolloin toinen saa välillä levätä. Auttoi vanhempien jaksamiseen, emmekä virallisesti ole edes eronneet ja toivomme muuttavamme vielä joskus yhteen. Lasten keskinäinen sota toki jatkuu edelleen. Ja tämä aloitus sai pohtimaan nyt tätäkin ratkaisua👍🏻
Mitähän ihmettä mä luin? Mitäs sitten jos on 4 lasta ja ne kaikki pitäisi erottaa riitojen takia toisistaan? Kyllä on vanhemmuus hukassa pahemman kerran.
Eikai kukaan tommoseen sotatilanteeseen enempää lapsia te, jolloin kysymys on täysin teoreettinen!
Perheneuvola? psykologit kehiin, ei tuo ole missään nimessä tervettä käytöstä.
Kyllö tuossa on jäännyt ratkaisematta se tärkein seikka eli se miksi sisarukset tappelevat keskenään ja mikä saisi heidät elämään paremmin sovussa. Ainahan sisarukset nahistelevat, mutta kyllä jokin on pahasti pielessä, jos lasten välillä on jatkuvaa silmitöntä väkivaltaa. Sellainen ei ole normaalia, ei edes sisaruksen kohdalla.
Mä olisin ollut lapsena erittäin onnellinen jos olisin saanut asua kahdesta sisaruksestani erillään. Toinen sairastui vakavasti mielenterveydeltään jo alaikäisenä, toinen taas nepsy. Ja joo, olen itsekin nepsy mutta en saanut apua ikinä koska minua ei nähty eikä kuultu, kun sisarukseni tuottivat koko ajan niin paljon kaaosta ympärilleen. Diagnoosin sain vasta aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin ollut lapsena erittäin onnellinen jos olisin saanut asua kahdesta sisaruksestani erillään. Toinen sairastui vakavasti mielenterveydeltään jo alaikäisenä, toinen taas nepsy. Ja joo, olen itsekin nepsy mutta en saanut apua ikinä koska minua ei nähty eikä kuultu, kun sisarukseni tuottivat koko ajan niin paljon kaaosta ympärilleen. Diagnoosin sain vasta aikuisena.
Tästäkin voi havaita rivien välistä sen oikean ongelman, miksi sisarusten välit saattavat olla hyvinkin tulehtuneet. Suurin ongelma on todennäköisesti vanhempien antaman huomion puute, vanhemmat eivät ehdi tasapuolisesti huomioimaan, toisinaan eivät anna juuri ollenkaan yksilökohtaista aikaa, kun pitävät lapsiaan vain kaitsettavana "laumana" , joiden nyt pitäisi viihdyttää toisiaan ja olla toistensa seurana, kun vanhemmat hoitavat puitteet.
On myös varsin tavallista, että joku lapsista vie enemmän vanhemman huomiota toisen jäädessä sillä tavoin paitsioon. Tietenkin henkilökemioillakin on merkitystä myös sisarussuhteissa, mutta näkisin että vanhemmat kantavat suuremman vastuun. Sisaruksetkin tulevat paremmin toimeen, jos vanhemmat kohtaisi heidät yksilöinä ja ymmärtäisi mikä siinä sisaruksessa nyppii ja vanhempi toimilaan yrittäisi edes ylläpitää jotain sopua.
Koska jostain syystä etenkin sisarussuhteissa varsinaisia kiusaamistilanteita ei yritetä samalla tavalla ratkoa, saati ehkäistä kuin vaikka lasten kaverisuhteissa.
Kuulostaa ihan omituiselta, etenkin tuo ettei mitään diagnooseja ja neuvola ohjeistaa muuttamaan erilleen?
Lapset ihan normaalisti päivähoidossa?
Perheneuvolaa ja terapiaa koko perheelle.
Mun lapsuus oli helvettiä väkivaltaisesta isoveljestä johtuen. Vanhemmat oli kädettömiä. Veli olisi pitänyt viedä jonnekin "kasvatuslaitokseen".
lapset on 3 ja 5, eli hyvin pienellä ikävälillä.
Teiltä on jäänyt täysin huomaamatta miksi lapset nahistelevat tai ”vihaavat” toisiaan. Kolmevuotias voi lyödä kun ei täysin ymmärrä että se sattuu, mutta viisi vuotiaan ei missään nimessä pitäisi enää saada käyttäytyä väkivaltaisesti.
Eli teiltä on mennyt kasvatuksessa nyt jotain pieleen, taikka isompi/pienempi tai molemmat ovat oikeasti erityislapsia ja vaatisivat äkkiä erityistukea.
Tuossa tilanteessa jos on jouduttu jo päivystykseen, pitäisi harkita jo lasuakin jos ette pysty kasvattamaan lapsia niin etteivät nirhaa toisiaan.
Hakekaa apua.
Oletteko muistaneet silloin kun toinen syntyi huomioida myös ensimmäisen ja olette antaneet hänellekin molempien vanhempien huomioita? Jos ette ole saaneet sisarkateutta hallintaan, ja huomion saa vain toinen, ei mikään ihme että vihaavat toisiaan.
Kuulostaa tutulta, tosin sillä erotuksella, että meillä oli jo valmiina kaksi osoitetta, koska oltiin erottu. Tehtiin muutos, että toinen lapsi muutti isälleen ja kaikki ongelmat ratkesivat sillä! Vielä nyt aikuisenakaan sisarukset eivät voi sietää toisiaan, kemiat eivät vain kohtaa. Ovat jälkikäteen sanoneet, että teimme oikein kun emme pakottaneet heitä asumaan ihmisen kanssa jota eivät voi sietää