En olis vielä muutama vuosi sitten voinut uskoa, että olisin selvänä päin pe-iltana!
Tässä nyt havahduin jo iltapäivällä, että eihän mulla ole mitään juotavaa, sitä tärkeää viiniä kotona. Ja sitten huomasin että eipä sen väliä. Jotenkin kummallisen rauhallinen ja seesteinen oli, vaikka en juo eikä ole mitään juotavaa.
Ja tiedän että sama huomenna.
Aikaisemmin olisin laskenut tunteja ja päiviä koska ja milloin voin juoda viinini. Luin arvosteluja, suosituksia, hintoja. Perjantaina oli kiire hoitaa kaikki kotihommia että pääsee ”rentoutumaan” eli juomaan.
Nytkin olen viimeksi juonut ennen joulua, eikä tunnu missään.
Enpä joo omia uskonut. Tulikin kyllä ”lipiteltyö” eli ihan vaan yksin juopoteltua monta vuotta!
Toivon ja uskon että tämä rauhallinen mielentila jatkuu.
Kommentit (6)
Ja eipä ole mikään ihme ettei tähän tule kommentteja.
Kaikki av:n mammat jo juoneet niitä sidekoita, vinkkua ja kuplivaa. Tosimuijat jallushotteja.
Minäkin olen oppinut löytämään dopamiinin muualta kuin pullosta. Kyllä elämästä löytyy tasapaino ja hyvä olo ilman alkoa. Kirkas ajatus ilman kirkasta.
Hyvä! Selvinpäin on mukavaa ja rauhallista. Ei tarvitse krapulastakaan kärsiä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Kirkas, iloinen ja havannoiva ovat sanat, joilla kuvailen olotilaa juomisen lopettamisen jälkeen. Olen oma itseni, olen minä, pitkästä aikaa.
Enkä edes ollut mikään rapajuoppo, kaksi pulloa viiniä viikossa - mutta ne kaksi pulloa menivät joko yksittäin tai kaksittain kotona , karmeaa krapulaa ja ahdistusta potiessa seuraava yö ja päivä.
Minulle auttoi yksi ainoa lause, joka välähti mieleeni heräteassäni krapulaunettomuuteen: Onko mun elämä näin paskaa? Näin paskaa, että inhoan itseäni näin paljon ja minulla on näin paha olla? Niin paha olla, että minun pitää peittää ajatukseni ja tunteeni alkoholiin?
Heräsin onneksi ajoissa tilanteeseen, käytiin miehen kanssa pariterapiassa, aloin ottaa aikaa itselleni..
Nykyään oksettaa jo ajatus, että olen ollut viinipäissäni pienten lasteni nukkuessa.
eikö olekin mukava olo. kirkas.