Lue keskustelun säännöt.
Oletteko huomanneet että monet ihmiset luulee tunteiden esittämisen olevan sama kuin tunteminen?
17.01.2020 |
En tiedä onko suurin osa ihmisistä jotain tunnevammaisia sosiopaatteja tms. Mutta siis, esim hymyileminen: monet ihmiset hymyilee tekohymyä. Siis ne ei anna kasvoilla olla luonnollinen ilme, ne ei anna kasvoille luonnostaan tulla hymy, vaan ne ihan tarkoituksella päättää vetää suupielet hymyyn. No, selvä, voihan sitä joskus feikata hymyä muille ihmisille, mikäs siinä. Mutta kun monet ihmiset tekee sitä koko ajan, aina, jopa yksin ollessaan. Kauan olen joutunut pohtimaan että miksi ihmiset feikkaa tunteita jopa kun ne on yksin, kenelle ne muka feikkaa, jo on kummallisia ihmisiä. Lopulta olen vain joutunut tulemaan siihen johtopäätökseen että ne ihmiset ei tiedä mitä eroa on sillä että oikeasti tuntee jotain tai että vain feikkaa tuntevansa jotain. Ne luulee feikin olevan totta. Ne on varmaan lapsesta asti harjoitellut tunteiden feikkaamista ja lopulta feikki on syrjäyttänyt tositunteet. Ne elää feikkielämää.
--
Eikä se ole vain hymyily eli ilo jota ihmiset feikkaa. Ne feikkaa kaiken. Tekosuru, tekohämmästys, tekosuuttumus, tekonauru, tekomurehtiminen,...
Niiden koko elämä on jotain huonoa teatteria. Ne näyttelee omaa elämäänsä. Suurin osa ihmisistä on aivan sairaita.
Kommentit (22)
Mitä täällä oikein jaaritellaan? Olen huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että suurin osa ihmisistä feikkaa. Monet kyllä uskoo hymyn voimaan eivätkä halua lisätä masennusta ympäristössään valittamalla vaikka olisivatkin surullisia. He ovat päättäneet että esim töissä ovat aina iloisia tai ainakin iloisen näköisiä, toisin sanoen feikkaavat silloin tällöin.
Tätäkin voi paheksua jos edellyttää ehdotonta rehellisyyttä ihmisiltä aina ja kaikkialla. Mutta kun se ei kuitenkaan vahingoita ketään, niin eihän siinä mitään pahaa ole. Eri asia jos jatkuvasti tukahduttaa negatiivisia tunteitaan eikä pura itseään millään tavalla. Sillä aiheuttaa pahaa ainakin itselleen.