Tarhatädit! Oudoimmat lapset/perheet, joita olet kohdannut

Itselleni ainakin curlingvanhemmat ovat olleet niitä vaikeasti ymmärrettävimpiä. Vaikka kuinka yritän ajatella, että ihmiset yleensä haluavat toimia lapsensa parhaaksi.

Mutta uskon, että meistäkin löytyisi paljon ihmeteltävää :)

Kerran yksi äiti uhkasi tulla kirveen kanssa jos ei meno muutu

Vierailija kirjoitti:

Kerran yksi äiti uhkasi tulla kirveen kanssa jos ei meno muutu

Kai teit rikosilmoituksen?

No onhan ne sun oudon naapurinkn lapset päiväkodissa.

Vanhemmat jotka neuvottelee puolikin tuntia lapsen kanssa että pääsevät lähtemään aamulla töihin tai illalla kotiin.

Jäävät päiväkodin pihalle vielä leikkimään, kun muuten lapselle tulee paha mieli. Piha on täynnä lapsia ja aikuisia jo muutenkin, ei sinne enää lapsia vanhempineen kaivata. Haluaisitko sinä, että työpaikallesi tullaan ns. norkoilemaan? Kotiin lähdetään suoraan eikä taas pommita lapsen pillin mukaan. Tai sitten haet lapsesi myöhemmin, jolloin hän saa leikkiä hieman kauemmin pihalla.

Näitä ei ole yksi tai kaksi vaan jossain paikoissa ihan käytäntö. Ei auta, vaikka kuinka laitetaan kuukausikirjeisiin muistutus.

Ruokarajoitteita on niin paljon, että niitä varten piti hommata toinen kärry. Osaan en itse edes koskisi, mahtaako niissä olla mitään makua?

Minua kiinnostaa. Kertokaa :D Olin itse varmaan esikoiseni päiväkotiajoilta ärsyttävä ja omituinen vanhempi.

Olin vähän yli 20 v, mies asui työn vuoksi toisessa kaupungissa ja hoidin lapsen yksin.

Olin vähän masentunut ja välillä vein lapsen päiväkotiin vasta klo 10 kun aamulla herääminen oli hankalaa.. joskus taas jo klo 7.30. Olin ylihysteerinen aivan kummista asioista ja välillä kävin töissä, välillä en.

Joskus päiväkodin vanhempainillassa askartelimme lapsille kotoa tuoduista jugurttipurkeista jotkut soittorasiat tms.

Tarkoitus olisi että tädit antavat ne sitten seuraavana päivinä lapsille ja aina kun lapsi sillä leikkii niin hän muistaa äidin/isän.

Minun purkki oli sellainen lasten jugurttijuomapurkki jolla oli joku monsterin naama tms. Ajattelin että koristelen purkin muuten, mutta jätän naaman näkyviin.

Illalla aloin miettiä että entäs jos tarhatädit tekevät lasun siitä että haluan lapsen muistavan minut hirviön naamasta.

Ja kuten mainitsin,olin masentunut, eristäytynyt ja kunnon katastrofiajattelija.

Aamulla vein lapsen hoitoon ja pyysin yhdeltä hoitajalta että saisinko liimata tarran sen hirviön naaman päälle ettei lapsi pelästy. :DD Hoitaja oli että what ok ja haki purkin..

Voin kuvitella nyt että miten minusta tauolla puhuttiin..

Vierailija kirjoitti:

Luuletko että noita tietoja saa jaella keskustelupalstalla?

En luule vaan tiedän niin kauan kuin kukaan ei ole keskusteluista tunnistettavissa.

Ja juu nykyään asumme muualla ja esikoinen jo koulussa. Kahden pienemmän päiväkodissa olen käyttäytynyt normaalisti. :D Ja sain myöhemmin apua masennukseeni, onneksi. t.27

Tuo ei kyllä pidä paikkaansa, että 6 sopimatonta ruoka-ainetta, ja pitäisi viedä omat eväät päiväkotiin. Paitsi ehkä yksityisessä päiväkodissa. Jos en väärin muista, niin meille sanottiin aikanaan, ettei yksityisiin päiväkoteihin oteta ruoka-aineallergikkoja.

Meillä oli lapsella 10 sopivaa ruoka-ainetta, kun aloitti päiväkodissa. Muuta siis ei saanut syödä. Ja omia eväitä ei viety, vaan vein päiväkodin keittiölle listan sallituista ruoka-aineista. Soitin myös keskuskeittiön erikoisruokavaliokokille, ja keskustelin hänen kanssaan. Lapsi sai päiväkodissa itselleen sopivaa ruokaa. Yhtään vahinkoaltistusta ei tullut. (Onneksi nämä ajat ovat muisto vain, ja nykyisin lapseni ovat lähes kaikkiruokaisia.)

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa. Kertokaa :D Olin itse varmaan esikoiseni päiväkotiajoilta ärsyttävä ja omituinen vanhempi.

Olin vähän yli 20 v, mies asui työn vuoksi toisessa kaupungissa ja hoidin lapsen yksin.

Olin vähän masentunut ja välillä vein lapsen päiväkotiin vasta klo 10 kun aamulla herääminen oli hankalaa.. joskus taas jo klo 7.30. Olin ylihysteerinen aivan kummista asioista ja välillä kävin töissä, välillä en.

Joskus päiväkodin vanhempainillassa askartelimme lapsille kotoa tuoduista jugurttipurkeista jotkut soittorasiat tms.

Tarkoitus olisi että tädit antavat ne sitten seuraavana päivinä lapsille ja aina kun lapsi sillä leikkii niin hän muistaa äidin/isän.

Minun purkki oli sellainen lasten jugurttijuomapurkki jolla oli joku monsterin naama tms. Ajattelin että koristelen purkin muuten, mutta jätän naaman näkyviin.

Illalla aloin miettiä että entäs jos tarhatädit tekevät lasun siitä että haluan lapsen muistavan minut hirviön naamasta.

Ja kuten mainitsin,olin masentunut, eristäytynyt ja kunnon katastrofiajattelija.

Aamulla vein lapsen hoitoon ja pyysin yhdeltä hoitajalta että saisinko liimata tarran sen hirviön naaman päälle ettei lapsi pelästy. :DD Hoitaja oli että what ok ja haki purkin..

Voin kuvitella nyt että miten minusta tauolla puhuttiin..

Voi ei. 😀

Olimme menossa Korkeasaareen noin 30 taaperon kanssa. Yksi äiti sai raivokohtauksen kun sanoin hänelle että tyttärensä sadetakki tulee laittaa lapsen päälle tai omaan reppuun. Hänen mielestään tarhatätien olisi pitänyt kantaa jokaisen lapsen sadevarusteet. Tästä on 30 vuotta aikaa, ehkäpä nykyään kannetaankin, en ole alalla enää😁

Yksi isä haki shortseissa lapsensa kesät talvet.

Vierailija kirjoitti:

Yksi isä haki shortseissa lapsensa kesät talvet.

Meillä yläasteella yksi ope (mies)tuli aina kouluun shortseissa! Oli kesä tai talvi. Kenties sama??

Näitä riittäisi joka junaan, on tullut niin ihme vanhempia vastaan! Tyhjänvalittajat, tapamyöhästelijät, curling-vanhemmat jne. Ois esimerkkejä vaikka muille jakaa.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa. Kertokaa :D Olin itse varmaan esikoiseni päiväkotiajoilta ärsyttävä ja omituinen vanhempi.

Olin vähän yli 20 v, mies asui työn vuoksi toisessa kaupungissa ja hoidin lapsen yksin.

Olin vähän masentunut ja välillä vein lapsen päiväkotiin vasta klo 10 kun aamulla herääminen oli hankalaa.. joskus taas jo klo 7.30. Olin ylihysteerinen aivan kummista asioista ja välillä kävin töissä, välillä en.

Joskus päiväkodin vanhempainillassa askartelimme lapsille kotoa tuoduista jugurttipurkeista jotkut soittorasiat tms.

Tarkoitus olisi että tädit antavat ne sitten seuraavana päivinä lapsille ja aina kun lapsi sillä leikkii niin hän muistaa äidin/isän.

Minun purkki oli sellainen lasten jugurttijuomapurkki jolla oli joku monsterin naama tms. Ajattelin että koristelen purkin muuten, mutta jätän naaman näkyviin.

Illalla aloin miettiä että entäs jos tarhatädit tekevät lasun siitä että haluan lapsen muistavan minut hirviön naamasta.

Ja kuten mainitsin,olin masentunut, eristäytynyt ja kunnon katastrofiajattelija.

Aamulla vein lapsen hoitoon ja pyysin yhdeltä hoitajalta että saisinko liimata tarran sen hirviön naaman päälle ettei lapsi pelästy. :DD Hoitaja oli että what ok ja haki purkin..

Voin kuvitella nyt että miten minusta tauolla puhuttiin..

Aika liikkis.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa. Kertokaa :D Olin itse varmaan esikoiseni päiväkotiajoilta ärsyttävä ja omituinen vanhempi.

Olin vähän yli 20 v, mies asui työn vuoksi toisessa kaupungissa ja hoidin lapsen yksin.

Olin vähän masentunut ja välillä vein lapsen päiväkotiin vasta klo 10 kun aamulla herääminen oli hankalaa.. joskus taas jo klo 7.30. Olin ylihysteerinen aivan kummista asioista ja välillä kävin töissä, välillä en.

Joskus päiväkodin vanhempainillassa askartelimme lapsille kotoa tuoduista jugurttipurkeista jotkut soittorasiat tms.

Tarkoitus olisi että tädit antavat ne sitten seuraavana päivinä lapsille ja aina kun lapsi sillä leikkii niin hän muistaa äidin/isän.

Minun purkki oli sellainen lasten jugurttijuomapurkki jolla oli joku monsterin naama tms. Ajattelin että koristelen purkin muuten, mutta jätän naaman näkyviin.

Illalla aloin miettiä että entäs jos tarhatädit tekevät lasun siitä että haluan lapsen muistavan minut hirviön naamasta.

Ja kuten mainitsin,olin masentunut, eristäytynyt ja kunnon katastrofiajattelija.

Aamulla vein lapsen hoitoon ja pyysin yhdeltä hoitajalta että saisinko liimata tarran sen hirviön naaman päälle ettei lapsi pelästy. :DD Hoitaja oli että what ok ja haki purkin..

Voin kuvitella nyt että miten minusta tauolla puhuttiin..

ainakin minun kohdalla olisit ollut se vanhempi ketä olisin toivonut voivani jollain tavalla tukea elämän vaikeissa hetkissä. Yleensäkin ne vanhemmat joilla on jokin vaikea tilanne elämässään ovat olleet lähellä sydäntäni.

Outo on huono sana. En ajattele toisia ihmisinä outoina enkä halua selän takana päivitellä kuinka joku on ollut niin outo. Tuntuu liikaa kiusaamiselta.

Mutta sen voin sanoa, että haastavampia ovat vanhemmat joilla on epärealistinen kuva lapsestaan. Ei näitä paljon ole, mutta aina ajoittain tulee vastaan vanhempi joka kuvittelee lapsensa olevan aivan erityislaatuinen, ikätovereitaan parempi ja erityisen lahjakas kaikessa mahdollisessa. Usein nämä lapset itsekin ovat oppineet niin ajattelemaan ja päivittäin saa kuunnella tällaiselta lapselta mitä hän osaa niin hienosti tehdä, katso, katso mä osaan tehdä näin ja arvaa mitä mä myös osaan ja mä muuten osaan piirtää paremmin kuin toi Jessica enkö osaakin. Ja nämä lapset usein myös kiusaavat toisia lapsia. Aivan mahdotonta yrittää käydä sitten niistä haastavista tilanteista vanhempien kanssa keskustelua, kun toisella on se illuusio että oma lapsi on paras kaikessa mahdollisessa eikä voi tehdä mitään väärin (eihän kukaan ihminen ole).

Otan aina mieluummin vaikka erityislapsen, jonka vanhemmat ovat kartalla niin lapsen hyvistä puolista kuin haasteista, kuin tällaisen "täydellisen lapsen" joka on omasta mielestään paras kaikessa ja juuri sen vuoksi ei pärjää toisten lasten kanssa, ja vanhemmat näkevät pikku prinssin/prinsessan kaikessa vain muiden uhrina.

Meillä lapsi aloitti tarhan, ja ainoat ruuat oli kana ja riisi, mausteena vain suola. Ohje oli lääkäriltä ja koko ruokavalio tyhjennettiin, jotta kaikki mahd allergian aiheuttajat löydettäisiin. Toin sitten viikottain lapun, missä lisättiin 1-2 ruoka-ainetta. Lopulta löytyi muutamia allergian aiheuttajia ja muutaman vuoden päästä pystyi syömään ihan kaikkea. :)

Trust me, mulla ei ole mitään hiton tarvetta keksiä lapselleni allergioita. Se oli tosi vaikeaa, olen vielä tarkka siitä, että lapset söisivät mahdollisimman monipuolisesti, varsinkin kasviksia. Esikoisella ei koskaan ollut mitään, joten erikoista, jos tarhan opet väsymyksessään ajattelivat ilkeästi, että haluaisin jotenkin keksiä lapselle allergioita, tai olisin sellainen ”meidän Pertti ei tykkää muusta kuin suklaasta”. Nyt on ihanaa, kun kaikki lapset syövät ihan mitä tahansa. Niiiiin helppoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran yksi äiti uhkasi tulla kirveen kanssa jos ei meno muutu

Kai teit rikosilmoituksen?

Mua taas kiinnostaa millainen se meno oli, että ihan kirveen kanssa pitäisi tulla.