Ihastumisen tunteesta eroon?

Niinpä. - Olen ise ihastunut niin monta kertaa, että olen viime aikoina alkanut jo pelkäämään, ett se oikeasti jo vaikeuttaa ja hankaloittaa parisuheen saamistani. Turhauttaa. On suuremmoista kokea ihastumista mutta viheliäisä huomata jälleen kerran, että kaikki on vain ollut omaa mielikuvitusta ja harhaa. Mutta minkäs teet. -Ja enä sitten jos joskus kävisikin, niin, että toinenen ulisi vastaan ja anaisi merkkejä, että myös hän saatttasi olla kiinnostunut? - No varmaan jäätyisin kuoliaakseni tai muuoin epäluuloisuudellani tahtomattani loisin mielikuvan, ettei hänen kannaa minusta olla kiinnosunu kun ei kukaan muukaan ole ollut. Ei ainakaan kukaan sellainen, josta itse olisin ollut.     

Honey, sille ei voi mitään. Oon yrittänyt, mutta se on aivan turhaa. Toisaalta aivan ihanaa, mutta sattuu niin paljon.

laita vähän ripsiliimaa silmiin nii näytät söpömmältä

kyl se siitä

Ei mitenkään. Samoin kuin kohdetta ei voi valita.

Mies51v

Samassa jamassa, tosin vuoden-parin välein näköjään :D

Oispa jännä jos olisitkin se toinen osapuoli, ja kumpikaan ei vaan nyt osaa toimia

Olen ollut pitkään ihastunut alun perin töiden kautta tuntemaani mieheen. Tai no, tuntemisesta ei voi oikein edes puhua, sillä oikeasti hän on minulle melkein tuntematon. Miten voikin olla näin ihastunut? Asia on jonkin verran masentanut minua, sillä tajuan, etten tule koskaan olemaan suhteessa kyseiseen mieheen. Nyt en ole edes tavannut häntä aikoihin, ainakin vuosi on kulunut viimeisestä tapaamisesta. Siitä huolimatta ihastus sen kun jatkuu, ihan hullua. Mistäköhän näin voimakas ihastuminen johtuu? En ole jotenkin kyennyt koskaan ajattelemaan asioita järkiperäisesti, vaan olen täysin tunteideni vietävissä. Raskasta.

Olen hyvä tässä ajatusten hallinnassa. Menetelmiäni ovat shokkihoito ja/tai siedättyminen siihen faktaan, että minkään muotoutuminen ihastuksen kohteen kanssa on mahdotonta. Tässä osa viisaudestani:

Pidä tallessa rumat selfiet kauniiden sijasta ja tuijottele niitä aina kun mieli on lähdössä lentoon. Samaistu maahisiin ja muihin poloisiin örkkeihin fiktiivisissä kertomuksissa. Toimi sielusi emootioiden patologina pilkkoen kauniilta tuntuvat tunteet pikkumaisiksi ja pinnallisiksi. (Hyvä keino!) Harjoita empatiaa ja hyvää tahtoa muita kohtaan. Pidä yllä toivoa todellisen toisen puolikkaasi löytämisestä.

Minulla se meni ohi, tai niin luulin. 14 vuotta myöhemmin huomasin olevani yhä ihastunut...

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut pitkään ihastunut alun perin töiden kautta tuntemaani mieheen. Tai no, tuntemisesta ei voi oikein edes puhua, sillä oikeasti hän on minulle melkein tuntematon. Miten voikin olla näin ihastunut? Asia on jonkin verran masentanut minua, sillä tajuan, etten tule koskaan olemaan suhteessa kyseiseen mieheen. Nyt en ole edes tavannut häntä aikoihin, ainakin vuosi on kulunut viimeisestä tapaamisesta. Siitä huolimatta ihastus sen kun jatkuu, ihan hullua. Mistäköhän näin voimakas ihastuminen johtuu? En ole jotenkin kyennyt koskaan ajattelemaan asioita järkiperäisesti, vaan olen täysin tunteideni vietävissä. Raskasta.

Hui säikähdin, että olet minun ihastukseni :) Juuri samassa tilanteessa oleva mies siis olen. Tosin me nähdään silloin tällöin ohimennen ja aina kun näen hänet niin tuntuu että aika pysähtyisi.

Onhan se semmoista... Miksi ihmiset eivät ihastu toisiinsa vaan aina siihen joka ei ihastu takaisin?

On tämä jäätävää. Mutta ajattelen että meneepähän aika paremmin haihatellessa, kuin harmaana arkena.

Pelkään tosin että jotain muuta todellisempaa menee sivusuun, siksi yritän suitsia hiukan ja muistaa ettei mitään tule tämän kanssa tapahtumaan. On tää kamalata, mutta ainakin tuntee olevansa elossa. Tulee vähän paremmin itsestäkin huolehdittua.

Niin, mikä auttaisi addiktioon? Hankkii elämän? Ja mistä niitä sitten saa? Nii in.

Ap, täällä aivan samat ajatukset. Minä en edes ihastunut tämän naisen ulkonäköön tai muuhunkaan, vaan pelkästään tämän kykyyn ottaa oma aikansa, harkita ja vastata sitten. En kuitenkaan heittäydy tunteeseen, vaan otan tämän enemmän kuin hyvänä elokuvana ja katson rauhassa mitä tästä seuraa. Yritän myös välttää kaikia ajatuksia ja unelmointia, vaan keskityn vain kohtaamisiimme, eli häneen, en mielikuvaan hänestä. Kyllä tuo ihastus näilläkin keinoilla joskus loppuu.

Haluaisin kanssa tietää.

Olen jo vuoden päivät ollut ihastunut yhteen työpaikan mieheen ja hän minuun. Ja itse olen siis naimisissa joten soimaan itseäni ja tunnen syyllisyyttä.

Yleensä näen miestä lähes päivittäin ja se ruokkii ihastumista. Toisinaan emme näe yhtä tiheään, parikin viikkoa voi olla välissä ja se helpottaa ihastumista pikkuisen. Mutta sitten kun näemme taas niin tunnen olevani hölmö teinityttö.

Eli en osaa ap:ta valitettavasti auttaa. Sanoisin vain että aika auttaa.

Mitä ap tarkoitat tuolla lähes tuntemattomalla?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap tarkoitat tuolla lähes tuntemattomalla?

Että en tiedä hänestä oikeastaan juuri mitään. Tavattu aikoinaan vuosia sitten silloisella työpaikalla, juteltu muutaman kerran vain. Nyt nähdään harvoin ja lähinnä tervehditään. Pelkään kyllä että hän on varattu, mutta kun en oikein saa sitä mistään selville. Ihan sekoa touhua ja ei olla enää niin nuoriakaan.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kanssa tietää.

Olen jo vuoden päivät ollut ihastunut yhteen työpaikan mieheen ja hän minuun. Ja itse olen siis naimisissa joten soimaan itseäni ja tunnen syyllisyyttä.

Yleensä näen miestä lähes päivittäin ja se ruokkii ihastumista. Toisinaan emme näe yhtä tiheään, parikin viikkoa voi olla välissä ja se helpottaa ihastumista pikkuisen. Mutta sitten kun näemme taas niin tunnen olevani hölmö teinityttö.

Eli en osaa ap:ta valitettavasti auttaa. Sanoisin vain että aika auttaa.

Osaat ehkä vastata tähän.

Olen miettinyt, että kuinka häiritsevää on jos varattuun ihastuu joku. Siis sen varatun näkökulmasta? Häiritseekö, onko ahdistavaa jos joku hymyilee normaalisti leveämmin ja puhuu tökstöks kieltä kun ei kieli meinaa taipua jne. Varsinkin jos tämä toinen ei tiedä että olet varattu. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap tarkoitat tuolla lähes tuntemattomalla?

Että en tiedä hänestä oikeastaan juuri mitään. Tavattu aikoinaan vuosia sitten silloisella työpaikalla, juteltu muutaman kerran vain. Nyt nähdään harvoin ja lähinnä tervehditään. Pelkään kyllä että hän on varattu, mutta kun en oikein saa sitä mistään selville. Ihan sekoa touhua ja ei olla enää niin nuoriakaan.

No jos on noin tuntematon, niin onhan tuo rasittavaa. Muistan lähinnä nuoruudesta tuollaisia asioita. Nyt vanhempana minun pitää keskustella naisen kanssa ainakin jonkinverran ennen kuin edes voin ihastua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kanssa tietää.

Olen jo vuoden päivät ollut ihastunut yhteen työpaikan mieheen ja hän minuun. Ja itse olen siis naimisissa joten soimaan itseäni ja tunnen syyllisyyttä.

Yleensä näen miestä lähes päivittäin ja se ruokkii ihastumista. Toisinaan emme näe yhtä tiheään, parikin viikkoa voi olla välissä ja se helpottaa ihastumista pikkuisen. Mutta sitten kun näemme taas niin tunnen olevani hölmö teinityttö.

Eli en osaa ap:ta valitettavasti auttaa. Sanoisin vain että aika auttaa.

Osaat ehkä vastata tähän.

Olen miettinyt, että kuinka häiritsevää on jos varattuun ihastuu joku. Siis sen varatun näkökulmasta? Häiritseekö, onko ahdistavaa jos joku hymyilee normaalisti leveämmin ja puhuu tökstöks kieltä kun ei kieli meinaa taipua jne. Varsinkin jos tämä toinen ei tiedä että olet varattu. -ap

Silloin, jos ei itse ole yhtään kiinnostunut, niin on ihan hirveän häiritsevää, jos joku vaikuttaa olevan ihastunut. Mutta, jos tämä joku sanoisi, että hän on ihastunut, lähdetkö joskus leffaan tai syömään, niin arvostaisin. Sitten sanoisin, että kiitos, mutta olen varattu. Tai kiitos, mutta en ole kiinnostunut. Näin pääsisi kiusallisesta olosta. Sillä nainen tietää, että mies on ihastunut häneen , jo ennen kuin mies tietää sitä itsekään. - Marilyn Monreo. Ja jos hän sitten suostuu lähtemään, niin ennen pitkää pääset sitä ihastumisesta sitten eroon. Noin parissa vuodessa yleensä.

En minä halua ihasumisesani päästä eroon. En halua Mutta haluaisin kovasti, että ihasukseni joskus kokisi minua kohtaan samoin. - Tiedän kyllä, ettei kaikkien ihastuksien ole tarkoiuskaan johtaa mihinkään. Mutta pelkään tulevani katkeraksi, kun näen vain muita jotka ova löytänee sen kumppnin rinnalleen, jonka kanssa kokevat ja elävä rinnakkain, vaikka oikeasti voi ainakin toinen heistä kokea jotain mistä minulla ei ole aavistustakaan. Ja minä jatkan taas sinkkuna, enkä ole varma minne menisin, itseään ja omia tunteitani en voi paeta, Kunnes taas kuulen, että kuinka minun tulisi laskea rimaa ja kuinka en saisi olla ni-in nirso. Ikäänkuin kaikki olisi vain minusta itsestäni kiinni.