Lue keskustelun säännöt.
Oletko kokenut syöksysynnytyksen?
:o
17.01.2020 |
Kyseessä toinen synnytykseni. Avauduin 3cm->10cm noin tunnissa. Oli aivan tuskallista ja hirveää. Epiduraalin ehtivät laittaa mutta se ei vain toiminut. Oli aivan infernaalista verrattuna esikoisen syntymään (kesti noin 8h). Onko muilla kokemuksia?
Kommentit (35)
Olen kokenut, en ehtinyt saada mitään kivunlievitystä, hyvä kun sairaalaan ehdittiin. Se oli valehtelematta elämäni kamalin kokemus, onneksi kyse oli jo kolmannen lapseni synnytyksestä, koska enempää en tuon kokemuksen jälkeen kertakaikkiaan pystyisi tekemään. Ikuiset traumat jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpottavaa lukea kokemuksianne, en siis ole yksin. Vähättely tuntuu pahalta. T. Myöskin tunnissa toisen synnyttänyt
No kolme viimeistä synnytystä ovat olleet nopeita. (ensimmäinen ihan perus)
Toinen: heräsin kotona kovaan ja tiuhaan supisteluun, lähdettiin sairaalaan, matkaa 10min, sairaalassa ehdittiin olla 4min.
Kolmas: kotona supisteli hissukseen noin tunnin, alkoi kovat supistukset, ehdittiin juuri sairaalaan.
Neljäs: kotona supisteli taas alle tunnin, lähdettiin liikkeelle ja sairaalassa vajaa puoli tuntia.
Sinänsä kyllä koen, että nopeat olivat aika helppoja. Joo, onhan se tuska ihan tähtitieteellistä sen puolisen tuntia, elämä on yhtä supistusta, mutta se on sitten siinä.
En tiedä oliko syöksy, mutta en ehtinyt saada muuta kivunlievitystä kuin ilokaasua. Oli kyllä kamalaa. Sairaalassa ehdin olla noin tunnin, sinne mentäessä tilanne oli se, että meinasivat pistää vaan lepäilemään, kun näytti siltä, että mitään ei tapahdu pitkään aikaan, mutta tunnin päästä tuosta vauva oli tosiaan maailmassa. Onneksi vaisto käski, aiemman synntyksen perusteella, menemään sairaalaan aika lailla heti kun supistukset alkoivat, ja kun olin saanut vanhemmalle lapselle hoitajan kotiin.
Ei ole vielä ollut varsinaista syöksysynnytystä, mutta vähän mietityttää tämän kolmannen synnytys. Eka synnytys kesti noin 7h ja toinen vähän alle 2,5h. Kuinkakohan nopeasti kolmas ajatteli tulla? Ja minustakin kipujen puolesta toinen synnytys oli paljon pahempi kuin eka. Muutoin kyllä oli parempi synnytyskokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, en varmaankaan ole syöksysynnyttänyt, mutta nopeasti kyllä. Ekaan meni supistusten alusta n. 5 h. Toinen tuli nopeasti myös, mutta en oikeastaan tuntenut supistuksia. Onneksi olin sairaalassa yliaikaistarkastuksessa, muuten olisi varmaan tullut huomaamatta sängyn jalkopäähän. Kolmannesta mies ehti juuri ja juuri synnytyssaliin vaihdettuaan vaatteet, kun tyttö tuli.
Yhdessäkään synnytyksessä kipulääkkeet eivät edes käyneet mielessä, saati ilokaasu tai puudutus. Ekan kohdalla synnytyslääkäri sanoi, ettei enää ehdi antamaan epiduraalia, kun on jo niin paljon auki; siihen minä totesin, etten vielä panadoliakaan ole pyytänyt. Minulla ei koskaan myöskään ole ollut mitään vaikeuksia synnytyksen jälkeen esim. istumisen suhteen.
Joten helppojakin synnytyksiä on olemassa!
Joo, lähdin sairaalaan noin 4 km:n päässä ihan rauhallisena (kokemusta oli jo useammasta synnytyksestä), mutta kun kerkesin sairaalaan, niin 6 minuuttia kerkesin olla salissa, kun lapsi jo syntyi. Ei siinä keritty avautumisia katsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ämpäri, joten meni siinä aikaa. Puudutushan vaatii aikaa toimiakseen, joten se on melko turha siinä vaiheessa kun päälaki näkyy pillusta.
Vierailija kirjoitti:
En käsitä miksi naiset tekevät lapsia.
En vaan käsitä.
Kammottavaa touhua..
Sovitaanko sitten, että pysyt jatkossa poissa keskusteluista, joissa puhutaan lapsia saaneidrn naisten asioista? Jos ei löydy muuta keskustelupalstaa kuin Vauva-lehden keskystelupalsta, niin jätä kuitenkin nämä keskustelut rauhaan. Voit käsitellä omia asioitasi muissa ketjuissa. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ämpäri, joten meni siinä aikaa. Puudutushan vaatii aikaa toimiakseen, joten se on melko turha siinä vaiheessa kun päälaki näkyy pillusta.
Mikä helkkarin ämpäri?
Vierailija kirjoitti:
En käsitä miksi naiset tekevät lapsia.
En vaan käsitä.
Kammottavaa touhua..
Ei se rimpulalta mieheltä tosiaan onnistuisi. Ja miksi... koska terve ihminen haluaa lapsia. Ja moni niitä saa, vaikkei haluaisikaan. Se johtuu seksistä, joka on aivan mahtavaa touhua. Sinähän et ole kokeillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan, oli oksitosiinilla käynnistetty synnytys. Tippa ei tehnyt mitään ensimmäisen tunnin aikana, ei ainoatakaan supistusta eikä kohdunsuu ollut auennut ollenkaan. Annosta lisättiin sitten hissukseen ja kun oli kulunut alusta aikaa 1h30min (ja vuoroon saapui silmiään pyörittelevä ja äkäinen kätilö), annosta lisättiin reippaasti.
Siitä meni kaksi minuuttia ja alkoi kauheat poltot. Aikaa oli mennyt alusta 2h ja olin 10cm auki, aukesin tuon siis tuossa puolessa tunnissa. Ponnistus kesti 38min, kokonaisaika siis 2h38min. Sain pahat vauriot synnytyksestä.
Olen silti aina jotenkin mieltänyt syöksysynnytyksen sellaiseksi, että lapsi syntyy kotiin/autoon ilman kunnon varoitusta.
Minulla avautumisvaihe myös ohi tunnissa. Ihan jäätävät tuskat. Kätilö ei uskonut, kun oli esikoinen kyseessä. Ja viimein kun tajusi että vauhdilla mennään, ei saanut enää mitään kivunlievitystä. Huusin ja kiroilin niin, että hävettää näin jälkikäteen. Minkäänlaista ponnistusvaihetta ei ollut. Supistukset olivat niin voimakkaita, että lapsi syntyi kahdella supistuksella. Ihan kuin se olisi ammuttu ulos paineilmalla. Jälki oli sitten sen mukaista. Mutta ihana tytön sain ja menisin synnyttämään uudelleenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut siemensyöksyn.
Syöksysynnytykset ovat usein seurausta siemensyöksystä.
Ohis, en ole syöksysynnyttäjä, mutta kokemuksesi on kuin omasta kynästäni. Minun tapauksessani supistukset eivät piirtyneet käyrälle, joten en kätilöiden mukaan vielä synnyttänyt - olin sairaalassa osastolla jo valmiiksi. Lopulta ehdin varsinaisesti synnyttää 40 min, kun olin hädissäni soitellut kelloa ja pelännyt kuolevani kipuun ja hoitajat viimeinkin kuuntelivat ja kärräsivät saliin. Avautuminen muutamasta sentistä ponnistuskuntoon kesti yhteensä pari tuntia eikä kukaan tehnyt tässä välissä sisätutkimusta "puuttuvien" supistusten takia.
Vieläkin muistan sen vähättelyn ja ihmettelyn, että miten muka noin sattuu, ensisynnyttäjällä on pitkä matka vielä. Lääkkeitä en saanut, kun synnytys "ei ollut käynnissä". Synnytyksen jälkeen kätilöt ja hoitajat onnittelivat nopeasta ja helposta synnytyksestä. Katkeruus nousi pintaan vasta myöhemmin. Onneksi toisella kerralla vastassa oli kätilö, joka ymmärsi tuon edellisen kokemukseni ja auttoi todella tekemään toisesta synnytyksestä jopa parantavan kokemuksen.
En näemmä ole ainoa, joka on saanut ikuisen trauman yksin jäämisestä ja vähättelystä nopean synnytyksen vuoksi. Kiitos, että jaoit kokemuksesi.