Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaipaan jatkuvasti takaisin lapsuuteen :(
16.01.2020 |
En tiedä onko tämä tavallista? Ei se lapsuus/nuoruus mitään ruusuilla tanssimista ollut, vaikeuksia meidän perheellä riitti. Mutta silti vaihtaisin tämän aikuiselämän koska tahansa siihen. Oli perhettä ympärillä ja tuntui että aikaa on loputtomasti hengailla kaverien kanssa. Tavallaan niin huoletonta. Nyt olen aikuinen, asun puolison kanssa ja käyn töissä. Kavereita ja sukua ehtii nähdä joskus ja jouluna kun kaikilla omat kiireet ja vastuut. Yritän olla positiivinen... mutta usein on niin yksinäistä ja tylsää. Joskus itken kun tulee niin ikävä lapsuuden perhettä ja kotia.
Kommentit (19)
Minäkin ikävöin usein lapsuuttani. Se oli ihanaa aikaa, aina murrosikään asti, jolloin vaikeudet alkoivat. Mutta muistelen haikeudella kivaa, huoletonta ja turvallista elämääni ysärin ja 2000-luvun taitteen aikoihin :) Voisipa joskus mennä ajassa taaksepäin edes hetkeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani että lapsuutesi ei ollut niin huono että aikuisuus olisi yhtä juhlaa sen rinnalla.
Suvivirsi oli laulettu edellisenä päivänä kirkossa. Sen jälkeen päästiin kotiin aikaisin. Ila oli lämmin, pärjäsi t-paidalla ja vyötärellö oli sidottu verkkatakki. Kaverin kanssa mietittiin samaa matkaa tullessa, mitä tehtäis kesällä.
Seuraavana päivänä todistusten jako. Hyvää näytti suurin osa arvosteluista, oli pari kiitettävää. Me ei vielä saatu numeroarvostelua, ruksit laatikoissa kussakin aineessa miten oltiin suoriuduttu. Opettajalle ruusu, hyvää kesä toivotukset ja sen jälkeen - vapaus! Ilma oli niin lämmin, kuin linnunmaitoa. Aikainen iltapäivä ja kesää loputtomasti.
Annille yökylään. Siinä yhden aikaan saavuin ja Anni oli jo pihalla. Me mentiin kaivamaan syvää hiekkakuoppa pihassa, oltiin päästy jo varmaan puolen metrin syvyyteen? Tuntui että metrin vähintään. Sinne kuoppaan alkoi kerääntyä vettä ja hiekka meni löllöksi. Lasten metallinen käsin operoitava kaivuri oli meidän vuohi mistä lypsettiin maitoa, pyörät oli meidän hevoset. Sitten me leikittiin pallo paikalla, kun Annin äiti käski ottamaan Annin pikkuveljen mukaan leikkeihin. Iltapäivällä uitiin takapihan muovisessa altaassa, mikä oli paljon hienompi kuin meillä. Lämmintä oli. Illalla sitten meiltä alunperin annettu Nintendo 8bit pyöriään. Megamanissa oli muutama tooosi hankala vastus ja lopulta vaihdettiin marioon, mitä pelattiin vuorotellen. Annin äitioli tehny lämpimiä leipiä iltapalaksi. Sitten sisko petiin lattialle, kyseltiin kehen on ihastunut ja kuka oli ärsyttävin poika. Teemu oli. Pelattiin Unoa ja luettiin Hevoshullua. Minusta se oli parempi kuin Villivarsa. Vasta myöhään ja mone sanomisen jälkeen oikeasti pistettiin nukkumaan.
---
Mäkin oon monesti miettinyt että olisipa lapsi taas. Kumsa kaakaota ja voileipiä. Joka päivä uusi. Kiipeiltiin puihin ja pyöräiltiin kysymään, onko se ja se kotona. Ei meidänkään perheessä asiat niin hyvin olleet, eivät huonosti kuitenkaan. Olisi ihana palata vaikka päiväksi.
Daze Superhero soimaan. Nostalgiaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani että lapsuutesi ei ollut niin huono että aikuisuus olisi yhtä juhlaa sen rinnalla.
Jep. Tavallaan juuri näinhän se asia on. En ole ap, mutta huomaan joskus itsekin kaipailevani lapsuuteeni. Aika kultaa tietenkin muistoja, eikä asiat ehkä niin hienosti olleet silloinkaan kuin miten ne nyt haluaa muistaa.
Mutta olen täysin varma siitä, että elin hyvän lapsuuden. Ja juuri siksi se ero tähän aikuiselämään onkin niin suuri. Eihän kukaan mitään pskaa lapsuuttaan kaipaamaan jää, se lienee selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli paska lapsuus ja kaipaan koko ajan kuvitteelliseen onnelliseen lapsuuteen josta voi lukea vaikka julkkisten haastatteluista. Olen 40 v ja edelleen tosi lapsellinen, olen aina ollut. Lapsena minun piti olla aikuinen. Olen jäänyt ihan jälkeen ikäisteni elämästä ja elämäni onkin tosi pientä ja eristäytynyttä.
Mulla on ikävä sitä aikaa kun olin 19-21-vuotias vanhempien luona asuva opiskelija. Siinä yhdisty teini-iän ja aikuisuuden parhaat puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin olen aina ollut lapsuuteen ja menneisyyteen haikaileva sentimentaalinen nostalgikko. :) ajattelen että se on osa mun luonnetta. Mulla on nyt omat pienet lapset ja työ ja asunto ja usein vastuu painaa. Mutta omien lasten kautta saa kuitenkin monella tavalla elää ihania lapsuuden juttuja ja tarjota niitä omille lapsilleen, vaikkei vanhemmuus missään nimessä olekaan sillä tavalla huoletonta kuin lapsuus. Kannustan muitakin yrittämään lasta jos elämäntilanne sen sallii, koska lasten myötä elämä tulee merkitykselliseksi ja täydeksi tässä hetkessä. Sanon tämän ihan tosissani. Tsemppiä kaikkien päivään. <3
Minäkin kaipaan lapsuutta ennen koulua. Koulu pilasi kaiken. Aivan kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kaipaan lapsuutta ennen koulua. Koulu pilasi kaiken. Aivan kaiken.
Eikä pelkkä koulu vaan ne kaikki ahdistavat kusipäät joita siellä(kin) oli.
Kunpa pääsisi lapsuuden 80-luvulle edes päiväksi. Maailma on muuttunut sen jälkeen ihan liikaa. Miksi piti keksiä some ja älypuhelimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo leikin innolla kaikkien sukulaislasten kanssa ja kaikkien kanssa oli niin kiva. Nykyään en ole kenenkään kanssa väleissä ja kaikki vaan ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Sama.. viimekin yönä valvoin enkä saanut unta. Elin monia lapsuusmuistoja läpi yön. Haikeaa on.. luulen tämän kaipuun johtuvan traumasta, jonka kävin läpi 17-vuotiaana. Jotenkin en saanut aikuistua rauhassa ja nyt en osaa aikuistua samalle tasolle kuin ikätoverini.
Olen 26v nainen ja todella lapsellinen. Niin lapsellinen, että vanhemmat pitävät minusta huolta, halailen pehmoleluja, enkä osaa ajatella itselleni omaa perhettä.
Kuulostaa niin tutulta tuo ettei osaa ajatella omaa perhettä itelleen... Ikää mulla 4v enemmän kuin tän kirjottajalla.
Lapsuus oli täynnä väkivaltaa ja vakavaa traumatisoitumista. 2-viikon ajan ollut takaumia niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sit vaan hankitte lapsia, lemmikkejä ja harrastuksia, niin voit siirtää sun lapsuuden eteenpäin ja saat katsoa omien lastesi nauttivan siitä.
Minä kaipaan nykytiedolla ja -ymmärryksellä takaisin siihen hetkeen, kun valmistuin lukiosta. Vapaa perhehelvetistä ja tekisin niin paljon parempia valintoja elämäni suhteen! Nyt olen jo ihan valmis potkaisemaan tyhjää vajaa nelikymppisenä, kun olen niin perusteellisesti paskonut elämäni.
Vierailija kirjoitti:
Kunpa pääsisi lapsuuden 80-luvulle edes päiväksi. Maailma on muuttunut sen jälkeen ihan liikaa. Miksi piti keksiä some ja älypuhelimet.
Niinpä. Itsekin kaipaan iloista lapsuuttani.
Muilla ei ole noita mitä sinulla, lainkaan. Onko miehestä kaveriksi. Vai pitäisikö löytää joku arkikaveri joskus tai koira. Kivaa tekemistä. Totta silti että osa koki ehkä lapsuudessa turvaa, mitä ei nyt, mutta oli siellä joillakin turvattomuutta. Ehkä iloa voisi löytää nyt. Viekö työ ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani että lapsuutesi ei ollut niin huono että aikuisuus olisi yhtä juhlaa sen rinnalla.
Jep. Tavallaan juuri näinhän se asia on. En ole ap, mutta huomaan joskus itsekin kaipailevani lapsuuteeni. Aika kultaa tietenkin muistoja, eikä asiat ehkä niin hienosti olleet silloinkaan kuin miten ne nyt haluaa muistaa.
Mutta olen täysin varma siitä, että elin hyvän lapsuuden. Ja juuri siksi se ero tähän aikuiselämään onkin niin suuri. Eihän kukaan mitään pskaa lapsuuttaan kaipaamaan jää, se lienee selvää.
Mä en kaipaa hetkeäkään lapsuuteen. Se ehkä kertookin kaiken tarpeellisen lapsuudestani 😔
Alue: Aihe vapaa
Sama.. viimekin yönä valvoin enkä saanut unta. Elin monia lapsuusmuistoja läpi yön. Haikeaa on.. luulen tämän kaipuun johtuvan traumasta, jonka kävin läpi 17-vuotiaana. Jotenkin en saanut aikuistua rauhassa ja nyt en osaa aikuistua samalle tasolle kuin ikätoverini.
Olen 26v nainen ja todella lapsellinen. Niin lapsellinen, että vanhemmat pitävät minusta huolta, halailen pehmoleluja, enkä osaa ajatella itselleni omaa perhettä.