Miten lopetettaa liiallinen häpeäminen?
Onko muilla tällästä? Saatan siis nolostella vuosia vanhoja asioita sekä ruoskia itseäni niistä. Mietin niitä asioita itsekseni tahattomasti. Myös yliherkkä omatunto löytyy, minulla saattaa olla syyllisyyttä milloin mistäkin. Ilman että olisin oikeasti mitään vakavampaa tehnyt tai sanonut.
Mutta toi häpeäminen se vasta ikävää on, saatan mennä täysin lukkoon esimerkiksi töissä jos koen että olen mokannut ja minua tuijotetaan.
Tuo kaikki kuulostaa typerältä varsinkin kirjoitettuna, huomaan sen itsekin. Mutta löytyykö täältä muita kohtalontovereita?
Kommentit (8)
Sama juttu, itsellä oikeastaan ainoa mikä auttanut, niin itseensä kohdistettu hyvämielinen huumori. Kun töpeksii, voi nauraa itselleen. Toimii myös hyvin sosiaalisissa tilanteissa, kun kertoo avoimesti vaikka omista töpeksimisistään hyväntahtoisesti, muut ihmiset tykkää ihmisistä, jotka osaa nauraa itselleen. Heidän seurassaan on rento olla ja se varmaan resonoi heillä itselläänkin siihen häpeäntunteeseen ja auttaa käsittelemään sitä. Sellaisten ihmisten seurassa tulee olo että saa olla inhimillinen ja oma itsensä.
Olet(te)ko narsismiin taipuvaisen äidin kasvatteja? Jokainen asia, jonka elämässäsi olet tehnyt on Hänelle niin suuri häpeä, ettei Hän ole sellaista koskaan kokenutkaan. Samaan moittivaan lauseeseen mahdutetaan vielä itseruoskinta siitä, että Hän ei olisi lastaan edes imettänyt jos Hän olisi tiennyt minkalainen sivistymätön Hänen lapsestaan tulee - mitä Hän on tehnyt, että Hän saa osakseen tällaista...?
M 45
Kiva että samanhenkiset löys heti tänne! :D Tuota itselle nauramista voisin vielä enemmän kokeilla, tai yleensä sitä etten ottaisi kaikkea niin vakavasti. Tämän kanssa on välillä vaan niin vaikeeta olla.
AP
Käyt läpi miten lapsuudessa sinun persoonasi on kritisoitu tai kipeitä kommentteja itsestäsi. Ei niitä, joilla on kritisoitu tekemisiäni, mutta vaikka jonkun tyhmän tekemisen takia on kommentoitu sinua ja sinun persoonasi. Siitä kasvaa häpeä. Lapsen kommentoitiannegatiivisesti. Yksinkertaistettuna.
Vierailija kirjoitti:
Olet(te)ko narsismiin taipuvaisen äidin kasvatteja? Jokainen asia, jonka elämässäsi olet tehnyt on Hänelle niin suuri häpeä, ettei Hän ole sellaista koskaan kokenutkaan. Samaan moittivaan lauseeseen mahdutetaan vielä itseruoskinta siitä, että Hän ei olisi lastaan edes imettänyt jos Hän olisi tiennyt minkalainen sivistymätön Hänen lapsestaan tulee - mitä Hän on tehnyt, että Hän saa osakseen tällaista...?
M 45
Kyllä, minulla oli hyvin narsistinen isä joka teki lapsuudestani ja teini-iästä helvetillistä. Yli oon jotenkin päässyt, ainakin niin että pystyn tekemään töitä, pitämään yllä ystävyyssuhteita ym. Mutta uskon että tuo on vaikuttanut tähän.
AP
Teet jotain tyhmää ja sinua sanotaan tyhmäksi. Tuosta kasvaa häpeilevä ihminen.
Joskus nämä omien mokien häpeän tunteet kyllä tulevat vähän ylimäärin mieleen, mutta olen huomannut että seuraava ajatuskulku auttaa: Häpeä on moraalinen kompassi. Se auttaa meitä toimimaan eri tavalla vastaavissa tilanteissa. Häpeän tarkoitus on auttaa meitä kasvamaan ihmisenä. Tulevaisuudessa osaan toimia eri lailla ko. tilanteissa ja ymmärrän yrittää kasvattaa lapseni toimimaan siten että he eivät joutuisi sellaisiin tilanteisiin. Ymmärrän itseäni ja maailmaa paremmin häpeän tunteeni takia. Koska opin häpeästäni, voin antaa itselleni anteeksi ja toimia vastuullisesti jatkossa.
Itselläni on sama ongelma. Erityisesti nukkumaan mennessä tulee kaiken maailman vanhoja sosiaalisia mokia mieleen. Inhottavaa.
Toisessa ääripäässä on sitten ihmisiä, jotka tekevät kaikenlaista paskaa elämänsä aikana eivätkä koskaan häpeä.