Tästä nousee paskamyrsky
ja siksi en kirjoitakaan tätä omaan faceen vaan tänne.
Ensinnäkään en pidä tasapäistämisen kulttuurista.
Siihen nojaten, vaikka itse toiminkin terveydenhuoltoalalla, olisi yleisten palkankorotusten sijaan järkevämpää, jos palkka määräytyisi ammatillisen pätevyyden mukaan.
Käytännössä tasoeroja on, toisinaan hurjiakin ja itseäni ainakin vituttaa saada samaa palkkaa enemmän ja vähemmän tyhjäpäitten kanssa, jotka käyttävät työaikaansa huomattavan paljon A) kännykkää räpläten, B) väistämällä vastuuta ja haasteellisimpia tehtäviä delegoimalla niitä muille kollegoille, C) kuvittelemalla, että työaika on sosiaalinen tapahtuma kollegoiden kesken, D) istumalla liian kauan kahvihuoneessa ja kansliassa E) lihottamalla itsensä siihen kuntoon, että jo pieni ponnistus rasittaa ja suurin työmäärä siirtyy kollegalle F) rasittavat ja vaivaannuttavat kollegoitaan puhuen vain itsestään ja itsestään, joita ei kiinnosta vittuakaan tämänkaltaiset jorinat, G) ne ainaiset valittajat ja mielensäpahoittajat, joiden kanssa pitää varoa koko ajan sanojaan, H) tekemällä työt päin vittua ja keitä pitää muiden opastaa ja valvoa koko ajan.
Ei mulla muuta.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala kuin ala kyllä hyötyisi tuosta, mutta kun kaiken pitää olla mitattavissa ja todistettavissa. Ei riitä että työkaverit kantelee, työnantajalle pitäisi olla tarjota konkreettiset todisteet että asia on näin.
Monenko euron arvoiseksi muuten laittaisit kännykän käytön? Montako euroa/kilo silpaistaisiin palkkakuitista?
Ei sellaista kannata edes alkaa arvoittamaan. Töissä omat kännykät kasseihin ja vaatekaappiin tai vastaavaan. Läheisille työpaikan numero ja sinne kannattanee soittaa ensisijaisesti hätätilanteissa. Äidin tai isän ei tarvitse olla työaikana joka hetki tavoitettavissa. Kyllä ne sukat ja murot sieltä kotoa löytyy, kun näkee etsimisen vaivaa.
Ap.
Aloitusviestissäsi tuollaista arvotusta ensin penäsit. Millä perusteella sen palkan pitäisi sitten määräytyä, jos nykyinen malli ei kelpaa, ja sun itse kehittelemäsi läskit-laiskat-kännykkäriippuvaiset ei myöskään käy?
Hei, on itsestään selvää, että omia kännyköitä ei työaikana räpläillä, eikä pidetä työasun taskuissa. Ainakin pitäisi olla. Eiköhän ne potilaat/asiakkaat ansaitse jokaisen hoitajan(kin) täyden läsnäolon vuorollaan. Jokaisella on oikeus hyvään hoitoon ja tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi omine haluineen ja toiveineen.
Noiden asioiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, mutta sinä(ap?) vaadit niitä palkanmäärityksen perusteiksi. Kuinka ne siis arvotettaisiin? Vai jos ei nykyinen käy, eikä lopulta noitakaan vikoja voi laittaa syyksi palkan putoamiseen/nousuun, niin mikä olisi ratkaisu?
Aika monen asian pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, olematta kuitenkaan. Omalle tyhmyydelleen kukaan ei voi toki mitään, mutta sillä on todella paljon merkitystä tällä(kin) alalla,missä pilkun(kin) paikalla on todellakin merkitystä ja harvassa ne, jotka sen pyrkivät kiistämään. Kaikilla työn jälki ei vain ole sama ja kiistattomia eroja, suuriakin löytyy.
Itseasiassa en ole missään vaatinut luettelemiani asioita palkanmaksun määritteiksi, itseäni ne vain vituttavat. Mutta viimeksi mainitsemallani kyllä on yleisesti ottaenkin merkitystä työn tulokseen.Ap.
Mainitsit kyllä ammatillisen pätevyyden, joka useimmilla aloilla itseasiassa on jo nykyisin suurehko tekijä palkan määrittymisessä. Siitä siirryit sujuvasti valittelemaan kuinka sinua harmittaa kun kännykkää räpläävät läskit luuserit saavat samaa palkkaa kuin sinä. Viestistäsi siis välittyi lukijalle mielikuva, että rinnastat henkilökohtaiset ominaisuudet ammatilliseen pätevyyteen, ja että niitä pitäisi käyttää palkan määrittämiseen.
Kaikilla ihmisillä on omat ongelmansa ja vikansa, täydellistä olentoa ei ole olemassakaan. Kaikkia aika ajoin riepoo saamaton työkaveri, ja olisi niin kiva saada parempaa palkkaa kuin se, mutta on hyvä pitää mielessä, että jollekin toiselle se saamaton vätys voit olla sinä itse.
Sivusta.
Kumpi sun mielestä on pätevämpi hoitajana noin niinku potilaan näkökulmasta:
Se, kuka kohtaa sut sellaisena kuin olet ja viestii aidosta välittämisestä vai se, kenellä on siinä muutakin tärkeempää menossa, kuten hirvee hinku päästä kertoon työkaverille edellisestä viikonlopusta ja mitä jännää tapahtuu tai puhuu siinä hoitotilanteissa omaan kännyyn, ku lapset ei kato herää muuten ajoissa kouluun, ellei ÄITI huolehdi heräämisestä tyyliin?
Potilaan näkökulmasta tietysti tuo ensimmäinen, mutta työnantajan näkökulma asiaan voi olla eri, riippuen työvuosista, koulutuksesta yms. ja se työnantaja sen palkan suuruuden päättää, en minä asiakkaana.
Ymmärrän että ap on turhautunut tilanteeseensa, mutta edelleenkään työnantaja ei voi kuin toimia lakien ja asetusten mukaan palkkaa maksaessaan. Sama palkka samasta työstä. Tuo mitä ap tavoittelee, kuulostaa kyllä toisaalta houkuttelevalta, mutta vähänkään kun ajattelee, huomaa että tuo tulisi johtamaan siihen että palkat maksetaan puhtaasti pärstäkertoimen mukaan, ja silloin palkkakuninkaita olisivat ne jotka parhaiten työnantajalle osaavat leperrellä. Ammattiosaamisella ei siinä kuviossa olisikaan enää niin suurta merkitystä.
Niin. Sama palkka tyyliin insinöörille, joka laskee lujuuslaskelmatkin päin helvettiä ja mm. sillat sortuu kuin niille, jotka tekevät ne kestävät. Jep, jep. Kirurgeista puhumattakaan.
Hei, mutta jos ne palkankorotukset hyvästä työnaadusta annettaisiinkin erilaisina etuisuuksia. Sillä voisi kenties kehittää koko työyhteisöä tsemppaamaan omissa suoritteissaan ja ainakin niissä, missä heikkouksia, ehkä. Pieni kateus on aina kantava voima. Ehkä. Mutta voi olla, ettei se toimi naisvaltaisella alalla ja nykyäänhän ei ole soveliasta pahoittaa kenenkään mieltä. Kun rasismi ja vihapuhe.
Mitä uutta tässä aloituksessa oli? Useilla eri aloilla on laiskojen ja osaamattomien työntekijöiden ongelmaa vatvottu jo iäisyys, mutta pitäisi olla keinot, joilla kunkin työntekijän "hyödyllisyyttä ja tuloksellisuutta" voitaisiin mitata. Ei onnistu muuten.
Vierailija kirjoitti:
Mitä uutta tässä aloituksessa oli? Useilla eri aloilla on laiskojen ja osaamattomien työntekijöiden ongelmaa vatvottu jo iäisyys, mutta pitäisi olla keinot, joilla kunkin työntekijän "hyödyllisyyttä ja tuloksellisuutta" voitaisiin mitata. Ei onnistu muuten.
Ei mitään uutta, mutta en ole sitä ikäluokkaa (ehkä), jolle iäisyys avautuu sinun laillasi. Julkisuudessa en ole juurikaan törmännyt näihin pohdintoihin,vaikka seuraan aikaani.
Hoitoalan koulutus on nykyään liian pitkä. Ihan hyviä hoitajia tuli opistoista ennen ammatikorkeakouluhömpötystä, oikeastaan parempia, kun eivät leikkineet akateemista.
Sairaanhoitaja, lab.hoitaja ja röntgenhoitaja 2,5 v ja perushoitaj(nyk lähäri) 1,5 v.
Erikoistuminen kesti vuoden.
Väkeäsaatiin nopealla aikataululla ja nimenomaan rivityöntekijöitä eikä pikkumaistereita, joille ei käsien likaaminen sovi ja palkkaa pitää maksaa akateemisten alojen mukaan.
Itse valitsin työnanatajan työn mielekkyyden ja palkkatason mukaan.
Kaikkea ei voi saada.
T.hoitsu
Ap puhuu niin asiaa että tekisi mieli antaa sata peukkua ja tarjota ilta. Samaa voi sanoa muistakin aloista. Varsinkin hei haloo, täällä ollaan töissä eikä viihtymässä.
420 antaa aloittajalle täydet pisteet harvinaisen hyvästä avautumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammatillisesta pätevyydestä ei taitaisi aloittajalle ropista lompakkoon yhtään lisiä, sen verran on hukassa ihmissuhdetaidot. Mitenköhän hyvin sujuu potilaiden kanssa asiointi, jos kollegoiden halveksunta on tuota tasoa?
Työelämän osiasioiden kertominen ei ole kenenkään ihmisyyden halveksintaa. Se on täysin eri asia. Olen asiapitoinen, niin monet saattavat tulkita tylyydeksi, halveksunnaksi, välinpitämättömyydeksi, etc. Ei se oikeasti mene niin. Puhuin nyt työkäyttäytymisestä ja toimimisesta. Ihmisinä muuten minulla ei ole ketään vastaan mitään, vaikken kaveeraakaan kenenkään kollegan kanssa työajan ulkopuolella.
Keskityn asiakkaaseen/potilaaseen ja se on tärkeintä juuri sillä hetkellä. Ei kollegan kanssa rupattelu ja heidän viihdyttämisensä. Mieluummin käyn huoneissa kyselemässä sillä aikaa heidän vointiaan ja kuuntelemassa murheita, kun istumassa kahvihuoneessa kuuntelemassa juoruja ja niin edelleen.
Ap.
Itse olen samanlainen. Ei kiinnosta jotista vaan se, että työt tulee tehtyä (kunnolla).
Ap. Olen samaa mieltä. Pätevyyden lisäksi työ sujuu parhaiten innostuneilta ihmisiltä. Tämä edellyttää myös innostavaa esimiestä, joka arvostaa työntekijöitään ja kiittää hyvistä suorituksista.
Minä taas ihmettelen näitä ihmeellisiä ryhmäytymisiä ja piirileikkejä. Siis töissä ollaan töissä ja kotona viihdytään.
Vierailija kirjoitti:
Asiaa.
Vain totuus PilleriTiinoista ja muista Pillerinkiikuttajista. Sitten ne oikeat sairaksien hoitelijat, jotka tekevät sen työnsä joista palkkakin maksetaan, joutuvat näiden enemmistön muodostavien vuoksi huonoon valoon.
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu niin asiaa että tekisi mieli antaa sata peukkua ja tarjota ilta. Samaa voi sanoa muistakin aloista. Varsinkin hei haloo, täällä ollaan töissä eikä viihtymässä.
420 antaa aloittajalle täydet pisteet harvinaisen hyvästä avautumisesta.
Kiitos palautteesta. Ja kaikista kommenteista myös.😊
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Olen samaa mieltä. Pätevyyden lisäksi työ sujuu parhaiten innostuneilta ihmisiltä. Tämä edellyttää myös innostavaa esimiestä, joka arvostaa työntekijöitään ja kiittää hyvistä suorituksista.
Näinkin. Itse kuulun silti siihen ryhmään, jolla motivaatiota jo luonnostaan tähän työhön, enkä ole niin riippuvainen muiden kiitoksista, mutta eiväthän ne pahaltakaan tunnu, kun niitä saa.😊
Ap.
Välillä mietin samaa. Työkaverille maksetaan 300€ enemmän. Hän tuli lastensuojelusta, mutta palkkaa ei voi alentaa. Vaikka hän ei tiedä mitään ja odottaa että opetan kaikkea. Minusta on epäreilua maksaa hänelle niin paljon koska joudun tekemään enemmän työtä koska hän ei osaa... Etsin juuri mitä kaikkea voisin opiskella jottei olisi tätä tilannetta enää. Urakkapalkka olisi myös tässä reilumpi...
Vuosi oli 1976 ja kurssilla oli 24 oppilasta. Kahdeksantoista oli ylioppilaita ja kuusi keskikoulupohjalta .
Moni erikoistui ja eläköityi osastonhoitajana/opettajana.