Lue keskustelun säännöt.
Tästä nousee paskamyrsky
Tähtihoitaja
15.01.2020 |
ja siksi en kirjoitakaan tätä omaan faceen vaan tänne.
Ensinnäkään en pidä tasapäistämisen kulttuurista.
Siihen nojaten, vaikka itse toiminkin terveydenhuoltoalalla, olisi yleisten palkankorotusten sijaan järkevämpää, jos palkka määräytyisi ammatillisen pätevyyden mukaan.
Käytännössä tasoeroja on, toisinaan hurjiakin ja itseäni ainakin vituttaa saada samaa palkkaa enemmän ja vähemmän tyhjäpäitten kanssa, jotka käyttävät työaikaansa huomattavan paljon A) kännykkää räpläten, B) väistämällä vastuuta ja haasteellisimpia tehtäviä delegoimalla niitä muille kollegoille, C) kuvittelemalla, että työaika on sosiaalinen tapahtuma kollegoiden kesken, D) istumalla liian kauan kahvihuoneessa ja kansliassa E) lihottamalla itsensä siihen kuntoon, että jo pieni ponnistus rasittaa ja suurin työmäärä siirtyy kollegalle F) rasittavat ja vaivaannuttavat kollegoitaan puhuen vain itsestään ja itsestään, joita ei kiinnosta vittuakaan tämänkaltaiset jorinat, G) ne ainaiset valittajat ja mielensäpahoittajat, joiden kanssa pitää varoa koko ajan sanojaan, H) tekemällä työt päin vittua ja keitä pitää muiden opastaa ja valvoa koko ajan.
Ei mulla muuta.
Kommentit (35)
Ah, samaa mieltä. Lisäksi peruspalkat saisi pitää ihan ennallaan, mutta lisäkoulutuksesta- ja vastuista soisi maksettavan lisää. Ja surkeaa on sekin, että kymmenen vuoden jälkeen ei kokemuslisää enää tule enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala kuin ala kyllä hyötyisi tuosta, mutta kun kaiken pitää olla mitattavissa ja todistettavissa. Ei riitä että työkaverit kantelee, työnantajalle pitäisi olla tarjota konkreettiset todisteet että asia on näin.
Monenko euron arvoiseksi muuten laittaisit kännykän käytön? Montako euroa/kilo silpaistaisiin palkkakuitista?
Vierailija kirjoitti:
Ala kuin ala kyllä hyötyisi tuosta, mutta kun kaiken pitää olla mitattavissa ja todistettavissa. Ei riitä että työkaverit kantelee, työnantajalle pitäisi olla tarjota konkreettiset todisteet että asia on näin.
Monenko euron arvoiseksi muuten laittaisit kännykän käytön? Montako euroa/kilo silpaistaisiin palkkakuitista?
Ei sellaista kannata edes alkaa arvoittamaan. Töissä omat kännykät kasseihin ja vaatekaappiin tai vastaavaan. Läheisille työpaikan numero ja sinne kannattanee soittaa ensisijaisesti hätätilanteissa. Äidin tai isän ei tarvitse olla työaikana joka hetki tavoitettavissa. Kyllä ne sukat ja murot sieltä kotoa löytyy, kun näkee etsimisen vaivaa.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala kuin ala kyllä hyötyisi tuosta, mutta kun kaiken pitää olla mitattavissa ja todistettavissa. Ei riitä että työkaverit kantelee, työnantajalle pitäisi olla tarjota konkreettiset todisteet että asia on näin.
Monenko euron arvoiseksi muuten laittaisit kännykän käytön? Montako euroa/kilo silpaistaisiin palkkakuitista?
Ei sellaista kannata edes alkaa arvoittamaan. Töissä omat kännykät kasseihin ja vaatekaappiin tai vastaavaan. Läheisille työpaikan numero ja sinne kannattanee soittaa ensisijaisesti hätätilanteissa. Äidin tai isän ei tarvitse olla työaikana joka hetki tavoitettavissa. Kyllä ne sukat ja murot sieltä kotoa löytyy, kun näkee etsimisen vaivaa.
Ap.
Aloitusviestissäsi tuollaista arvotusta ensin penäsit. Millä perusteella sen palkan pitäisi sitten määräytyä, jos nykyinen malli ei kelpaa, ja sun itse kehittelemäsi läskit-laiskat-kännykkäriippuvaiset ei myöskään käy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo hyvyyden laskeminen on aika vaikea asia, näin työnantajan näkökulmasta. Jokainen on tietysti omasta mielestään ainakin kärkikymmenikössä.
Ammatillisesta pätevyydestä ei taitaisi aloittajalle ropista lompakkoon yhtään lisiä, sen verran on hukassa ihmissuhdetaidot. Mitenköhän hyvin sujuu potilaiden kanssa asiointi, jos kollegoiden halveksunta on tuota tasoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo tavoitteet eivät ole ihan heti toteutumassa, "kiitos" tasapäistävän yhteiskunnan. Ammattitaidosta ja ahkeruudesta palkitseminen toimii yksityispuolella ehkä hiukan paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala kuin ala kyllä hyötyisi tuosta, mutta kun kaiken pitää olla mitattavissa ja todistettavissa. Ei riitä että työkaverit kantelee, työnantajalle pitäisi olla tarjota konkreettiset todisteet että asia on näin.
Monenko euron arvoiseksi muuten laittaisit kännykän käytön? Montako euroa/kilo silpaistaisiin palkkakuitista?
Ei sellaista kannata edes alkaa arvoittamaan. Töissä omat kännykät kasseihin ja vaatekaappiin tai vastaavaan. Läheisille työpaikan numero ja sinne kannattanee soittaa ensisijaisesti hätätilanteissa. Äidin tai isän ei tarvitse olla työaikana joka hetki tavoitettavissa. Kyllä ne sukat ja murot sieltä kotoa löytyy, kun näkee etsimisen vaivaa.
Ap.
Aloitusviestissäsi tuollaista arvotusta ensin penäsit. Millä perusteella sen palkan pitäisi sitten määräytyä, jos nykyinen malli ei kelpaa, ja sun itse kehittelemäsi läskit-laiskat-kännykkäriippuvaiset ei myöskään käy?
Hei, on itsestään selvää, että omia kännyköitä ei työaikana räpläillä, eikä pidetä työasun taskuissa. Ainakin pitäisi olla. Eiköhän ne potilaat/asiakkaat ansaitse jokaisen hoitajan(kin) täyden läsnäolon vuorollaan. Jokaisella on oikeus hyvään hoitoon ja tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi omine haluineen ja toiveineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala kuin ala kyllä hyötyisi tuosta, mutta kun kaiken pitää olla mitattavissa ja todistettavissa. Ei riitä että työkaverit kantelee, työnantajalle pitäisi olla tarjota konkreettiset todisteet että asia on näin.
Monenko euron arvoiseksi muuten laittaisit kännykän käytön? Montako euroa/kilo silpaistaisiin palkkakuitista?
Ei sellaista kannata edes alkaa arvoittamaan. Töissä omat kännykät kasseihin ja vaatekaappiin tai vastaavaan. Läheisille työpaikan numero ja sinne kannattanee soittaa ensisijaisesti hätätilanteissa. Äidin tai isän ei tarvitse olla työaikana joka hetki tavoitettavissa. Kyllä ne sukat ja murot sieltä kotoa löytyy, kun näkee etsimisen vaivaa.
Ap.
Aloitusviestissäsi tuollaista arvotusta ensin penäsit. Millä perusteella sen palkan pitäisi sitten määräytyä, jos nykyinen malli ei kelpaa, ja sun itse kehittelemäsi läskit-laiskat-kännykkäriippuvaiset ei myöskään käy?
Hei, on itsestään selvää, että omia kännyköitä ei työaikana räpläillä, eikä pidetä työasun taskuissa. Ainakin pitäisi olla. Eiköhän ne potilaat/asiakkaat ansaitse jokaisen hoitajan(kin) täyden läsnäolon vuorollaan. Jokaisella on oikeus hyvään hoitoon ja tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi omine haluineen ja toiveineen.
Noiden asioiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, mutta sinä(ap?) vaadit niitä palkanmäärityksen perusteiksi. Kuinka ne siis arvotettaisiin? Vai jos ei nykyinen käy, eikä lopulta noitakaan vikoja voi laittaa syyksi palkan putoamiseen/nousuun, niin mikä olisi ratkaisu?
Vierailija kirjoitti:
Ah, samaa mieltä. Lisäksi peruspalkat saisi pitää ihan ennallaan, mutta lisäkoulutuksesta- ja vastuista soisi maksettavan lisää. Ja surkeaa on sekin, että kymmenen vuoden jälkeen ei kokemuslisää enää tule enempää.
Tämä. Hoitajia tulvii markkinoille lukio+amk- koulutusputkesta, lukion suorittaneelle hoitajien amk-koulutus on iso vitsi, ainakin jos on kemiat ja matematiikat lukiotason mukaan opittu, jos on pitkinä matikka, kemia, fysiikka niin missään amk-opinnoissa ei tarvitse enempää, saati sairaanhoitajaopintojen ryhmätöissä. Eli tyttöjä tulee työmarkkinoille sillä työkokemuksella jonka ovat saaneet parina lukiokesänä jäätelönmyynnistä. He menevät heti töihin ja tienaavat enemmän kuin 52% palkansaajista tienaa, ei mitään käsitystä työmarkkinoista- helposti uskotaan mitä saman koutusputken käynyt vanhempi hoitaja puhuu. Ihan täysi kupla on tuo palkkaus mutta miten opettaa tuollaisille suhteellisuuden tajua, täysin erkaantuneita maailmasta. Keskiluokkaisten kotien hemmoteltuja tyttölapsia joita tuonkaltainen koulu suosii ja ihan tolkuton palkka ja ÄLYTÖN VAATIMUS. Kunnilta menisi kaikki, uimahallit, liikuntapaikat, mahdollisuus myöntää sosiialitukia harkinnanvaraisina lisinä, kaikki menisi näille naislapsille.
Eikö teitä hävetä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ammatillisesta pätevyydestä ei taitaisi aloittajalle ropista lompakkoon yhtään lisiä, sen verran on hukassa ihmissuhdetaidot. Mitenköhän hyvin sujuu potilaiden kanssa asiointi, jos kollegoiden halveksunta on tuota tasoa?
Työelämän osiasioiden kertominen ei ole kenenkään ihmisyyden halveksintaa. Se on täysin eri asia. Olen asiapitoinen, niin monet saattavat tulkita tylyydeksi, halveksunnaksi, välinpitämättömyydeksi, etc. Ei se oikeasti mene niin. Puhuin nyt työkäyttäytymisestä ja toimimisesta. Ihmisinä muuten minulla ei ole ketään vastaan mitään, vaikken kaveeraakaan kenenkään kollegan kanssa työajan ulkopuolella.
Keskityn asiakkaaseen/potilaaseen ja se on tärkeintä juuri sillä hetkellä. Ei kollegan kanssa rupattelu ja heidän viihdyttämisensä. Mieluummin käyn huoneissa kyselemässä sillä aikaa heidän vointiaan ja kuuntelemassa murheita, kun istumassa kahvihuoneessa kuuntelemassa juoruja ja niin edelleen.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala kuin ala kyllä hyötyisi tuosta, mutta kun kaiken pitää olla mitattavissa ja todistettavissa. Ei riitä että työkaverit kantelee, työnantajalle pitäisi olla tarjota konkreettiset todisteet että asia on näin.
Monenko euron arvoiseksi muuten laittaisit kännykän käytön? Montako euroa/kilo silpaistaisiin palkkakuitista?
Ei sellaista kannata edes alkaa arvoittamaan. Töissä omat kännykät kasseihin ja vaatekaappiin tai vastaavaan. Läheisille työpaikan numero ja sinne kannattanee soittaa ensisijaisesti hätätilanteissa. Äidin tai isän ei tarvitse olla työaikana joka hetki tavoitettavissa. Kyllä ne sukat ja murot sieltä kotoa löytyy, kun näkee etsimisen vaivaa.
Ap.
Aloitusviestissäsi tuollaista arvotusta ensin penäsit. Millä perusteella sen palkan pitäisi sitten määräytyä, jos nykyinen malli ei kelpaa, ja sun itse kehittelemäsi läskit-laiskat-kännykkäriippuvaiset ei myöskään käy?
Hei, on itsestään selvää, että omia kännyköitä ei työaikana räpläillä, eikä pidetä työasun taskuissa. Ainakin pitäisi olla. Eiköhän ne potilaat/asiakkaat ansaitse jokaisen hoitajan(kin) täyden läsnäolon vuorollaan. Jokaisella on oikeus hyvään hoitoon ja tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi omine haluineen ja toiveineen.
Noiden asioiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, mutta sinä(ap?) vaadit niitä palkanmäärityksen perusteiksi. Kuinka ne siis arvotettaisiin? Vai jos ei nykyinen käy, eikä lopulta noitakaan vikoja voi laittaa syyksi palkan putoamiseen/nousuun, niin mikä olisi ratkaisu?
Aika monen asian pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, olematta kuitenkaan. Omalle tyhmyydelleen kukaan ei voi toki mitään, mutta sillä on todella paljon merkitystä tällä(kin) alalla,missä pilkun(kin) paikalla on todellakin merkitystä ja harvassa ne, jotka sen pyrkivät kiistämään. Kaikilla työn jälki ei vain ole sama ja kiistattomia eroja, suuriakin löytyy.
Itseasiassa en ole missään vaatinut luettelemiani asioita palkanmaksun määritteiksi, itseäni ne vain vituttavat. Mutta viimeksi mainitsemallani kyllä on yleisesti ottaenkin merkitystä työn tulokseen.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala kuin ala kyllä hyötyisi tuosta, mutta kun kaiken pitää olla mitattavissa ja todistettavissa. Ei riitä että työkaverit kantelee, työnantajalle pitäisi olla tarjota konkreettiset todisteet että asia on näin.
Monenko euron arvoiseksi muuten laittaisit kännykän käytön? Montako euroa/kilo silpaistaisiin palkkakuitista?
Ei sellaista kannata edes alkaa arvoittamaan. Töissä omat kännykät kasseihin ja vaatekaappiin tai vastaavaan. Läheisille työpaikan numero ja sinne kannattanee soittaa ensisijaisesti hätätilanteissa. Äidin tai isän ei tarvitse olla työaikana joka hetki tavoitettavissa. Kyllä ne sukat ja murot sieltä kotoa löytyy, kun näkee etsimisen vaivaa.
Ap.
Aloitusviestissäsi tuollaista arvotusta ensin penäsit. Millä perusteella sen palkan pitäisi sitten määräytyä, jos nykyinen malli ei kelpaa, ja sun itse kehittelemäsi läskit-laiskat-kännykkäriippuvaiset ei myöskään käy?
Hei, on itsestään selvää, että omia kännyköitä ei työaikana räpläillä, eikä pidetä työasun taskuissa. Ainakin pitäisi olla. Eiköhän ne potilaat/asiakkaat ansaitse jokaisen hoitajan(kin) täyden läsnäolon vuorollaan. Jokaisella on oikeus hyvään hoitoon ja tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi omine haluineen ja toiveineen.
Noiden asioiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, mutta sinä(ap?) vaadit niitä palkanmäärityksen perusteiksi. Kuinka ne siis arvotettaisiin? Vai jos ei nykyinen käy, eikä lopulta noitakaan vikoja voi laittaa syyksi palkan putoamiseen/nousuun, niin mikä olisi ratkaisu?
Aika monen asian pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, olematta kuitenkaan. Omalle tyhmyydelleen kukaan ei voi toki mitään, mutta sillä on todella paljon merkitystä tällä(kin) alalla,missä pilkun(kin) paikalla on todellakin merkitystä ja harvassa ne, jotka sen pyrkivät kiistämään. Kaikilla työn jälki ei vain ole sama ja kiistattomia eroja, suuriakin löytyy.
Itseasiassa en ole missään vaatinut luettelemiani asioita palkanmaksun määritteiksi, itseäni ne vain vituttavat. Mutta viimeksi mainitsemallani kyllä on yleisesti ottaenkin merkitystä työn tulokseen.Ap.
Mainitsit kyllä ammatillisen pätevyyden, joka useimmilla aloilla itseasiassa on jo nykyisin suurehko tekijä palkan määrittymisessä. Siitä siirryit sujuvasti valittelemaan kuinka sinua harmittaa kun kännykkää räpläävät läskit luuserit saavat samaa palkkaa kuin sinä. Viestistäsi siis välittyi lukijalle mielikuva, että rinnastat henkilökohtaiset ominaisuudet ammatilliseen pätevyyteen, ja että niitä pitäisi käyttää palkan määrittämiseen.
Kaikilla ihmisillä on omat ongelmansa ja vikansa, täydellistä olentoa ei ole olemassakaan. Kaikkia aika ajoin riepoo saamaton työkaveri, ja olisi niin kiva saada parempaa palkkaa kuin se, mutta on hyvä pitää mielessä, että jollekin toiselle se saamaton vätys voit olla sinä itse.
Tervetuloa yksityiselle töihin, sielä maksetaan yleensä osaamisen ja tehdyn työn mukaan. Samoilla ammattivuosilla ja samalla koulutuksella ei suinkaan saada samaa palkkaa.
Mikä paskamyrsky tästä tosiasiasta voisi nousta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala kuin ala kyllä hyötyisi tuosta, mutta kun kaiken pitää olla mitattavissa ja todistettavissa. Ei riitä että työkaverit kantelee, työnantajalle pitäisi olla tarjota konkreettiset todisteet että asia on näin.
Monenko euron arvoiseksi muuten laittaisit kännykän käytön? Montako euroa/kilo silpaistaisiin palkkakuitista?
Ei sellaista kannata edes alkaa arvoittamaan. Töissä omat kännykät kasseihin ja vaatekaappiin tai vastaavaan. Läheisille työpaikan numero ja sinne kannattanee soittaa ensisijaisesti hätätilanteissa. Äidin tai isän ei tarvitse olla työaikana joka hetki tavoitettavissa. Kyllä ne sukat ja murot sieltä kotoa löytyy, kun näkee etsimisen vaivaa.
Ap.
Aloitusviestissäsi tuollaista arvotusta ensin penäsit. Millä perusteella sen palkan pitäisi sitten määräytyä, jos nykyinen malli ei kelpaa, ja sun itse kehittelemäsi läskit-laiskat-kännykkäriippuvaiset ei myöskään käy?
Hei, on itsestään selvää, että omia kännyköitä ei työaikana räpläillä, eikä pidetä työasun taskuissa. Ainakin pitäisi olla. Eiköhän ne potilaat/asiakkaat ansaitse jokaisen hoitajan(kin) täyden läsnäolon vuorollaan. Jokaisella on oikeus hyvään hoitoon ja tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi omine haluineen ja toiveineen.
Noiden asioiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, mutta sinä(ap?) vaadit niitä palkanmäärityksen perusteiksi. Kuinka ne siis arvotettaisiin? Vai jos ei nykyinen käy, eikä lopulta noitakaan vikoja voi laittaa syyksi palkan putoamiseen/nousuun, niin mikä olisi ratkaisu?
Aika monen asian pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, olematta kuitenkaan. Omalle tyhmyydelleen kukaan ei voi toki mitään, mutta sillä on todella paljon merkitystä tällä(kin) alalla,missä pilkun(kin) paikalla on todellakin merkitystä ja harvassa ne, jotka sen pyrkivät kiistämään. Kaikilla työn jälki ei vain ole sama ja kiistattomia eroja, suuriakin löytyy.
Itseasiassa en ole missään vaatinut luettelemiani asioita palkanmaksun määritteiksi, itseäni ne vain vituttavat. Mutta viimeksi mainitsemallani kyllä on yleisesti ottaenkin merkitystä työn tulokseen.Ap.
Mainitsit kyllä ammatillisen pätevyyden, joka useimmilla aloilla itseasiassa on jo nykyisin suurehko tekijä palkan määrittymisessä. Siitä siirryit sujuvasti valittelemaan kuinka sinua harmittaa kun kännykkää räpläävät läskit luuserit saavat samaa palkkaa kuin sinä. Viestistäsi siis välittyi lukijalle mielikuva, että rinnastat henkilökohtaiset ominaisuudet ammatilliseen pätevyyteen, ja että niitä pitäisi käyttää palkan määrittämiseen.
Kaikilla ihmisillä on omat ongelmansa ja vikansa, täydellistä olentoa ei ole olemassakaan. Kaikkia aika ajoin riepoo saamaton työkaveri, ja olisi niin kiva saada parempaa palkkaa kuin se, mutta on hyvä pitää mielessä, että jollekin toiselle se saamaton vätys voit olla sinä itse.
Sivusta.
Kumpi sun mielestä on pätevämpi hoitajana noin niinku potilaan näkökulmasta:
Se, kuka kohtaa sut sellaisena kuin olet ja viestii aidosta välittämisestä vai se, kenellä on siinä muutakin tärkeempää menossa, kuten hirvee hinku päästä kertoon työkaverille edellisestä viikonlopusta ja mitä jännää tapahtuu tai puhuu siinä hoitotilanteissa omaan kännyyn, ku lapset ei kato herää muuten ajoissa kouluun, ellei ÄITI huolehdi heräämisestä tyyliin?
Sairaanhoitajan palkkaus pitäisi määrittää osaamisen/vastuunottamisen kautta. Hoitaja joka kouluttaa itseään ja myös kollegojaan ansaitsee paremman palkan. Käytännön osaajat ovat aina olleet arvostettuja
myös lääkäreiden keskuudessa.
Sairaanhoito-opistoihin oli ennen vaatimuksia ylioppilaspohja/usein harjoittelua sairaalassa hoitoapulaisena/psykologisia testejä/jyvät karsittiin tarkemmin akanoista. Kahden vuoden työkokemus
sairaanhoitajana oli myös hyvä asia ,kun piti päättää mihin halusi erikoistua.Erikoistumisopinnot/tehohoito/
leikkaussali/kirurgia antoivat suppeampaa osaamista jokaiselle oman mielenkiintonsa mukaan.
Hyvät käytöstavat potilaiden/omaisten/työtovereiden kanssa olivat itsestään selvyyksiä.
Enpä nähnyt kellään hoitajalla tatuointeja tai kuullut kenenkään kiroilevan. Sairaanhoitaja oli ennen arvostettu ammatti .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala kuin ala kyllä hyötyisi tuosta, mutta kun kaiken pitää olla mitattavissa ja todistettavissa. Ei riitä että työkaverit kantelee, työnantajalle pitäisi olla tarjota konkreettiset todisteet että asia on näin.
Monenko euron arvoiseksi muuten laittaisit kännykän käytön? Montako euroa/kilo silpaistaisiin palkkakuitista?
Ei sellaista kannata edes alkaa arvoittamaan. Töissä omat kännykät kasseihin ja vaatekaappiin tai vastaavaan. Läheisille työpaikan numero ja sinne kannattanee soittaa ensisijaisesti hätätilanteissa. Äidin tai isän ei tarvitse olla työaikana joka hetki tavoitettavissa. Kyllä ne sukat ja murot sieltä kotoa löytyy, kun näkee etsimisen vaivaa.
Ap.
Aloitusviestissäsi tuollaista arvotusta ensin penäsit. Millä perusteella sen palkan pitäisi sitten määräytyä, jos nykyinen malli ei kelpaa, ja sun itse kehittelemäsi läskit-laiskat-kännykkäriippuvaiset ei myöskään käy?
Hei, on itsestään selvää, että omia kännyköitä ei työaikana räpläillä, eikä pidetä työasun taskuissa. Ainakin pitäisi olla. Eiköhän ne potilaat/asiakkaat ansaitse jokaisen hoitajan(kin) täyden läsnäolon vuorollaan. Jokaisella on oikeus hyvään hoitoon ja tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi omine haluineen ja toiveineen.
Noiden asioiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, mutta sinä(ap?) vaadit niitä palkanmäärityksen perusteiksi. Kuinka ne siis arvotettaisiin? Vai jos ei nykyinen käy, eikä lopulta noitakaan vikoja voi laittaa syyksi palkan putoamiseen/nousuun, niin mikä olisi ratkaisu?
Aika monen asian pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, olematta kuitenkaan. Omalle tyhmyydelleen kukaan ei voi toki mitään, mutta sillä on todella paljon merkitystä tällä(kin) alalla,missä pilkun(kin) paikalla on todellakin merkitystä ja harvassa ne, jotka sen pyrkivät kiistämään. Kaikilla työn jälki ei vain ole sama ja kiistattomia eroja, suuriakin löytyy.
Itseasiassa en ole missään vaatinut luettelemiani asioita palkanmaksun määritteiksi, itseäni ne vain vituttavat. Mutta viimeksi mainitsemallani kyllä on yleisesti ottaenkin merkitystä työn tulokseen.Ap.
Mainitsit kyllä ammatillisen pätevyyden, joka useimmilla aloilla itseasiassa on jo nykyisin suurehko tekijä palkan määrittymisessä. Siitä siirryit sujuvasti valittelemaan kuinka sinua harmittaa kun kännykkää räpläävät läskit luuserit saavat samaa palkkaa kuin sinä. Viestistäsi siis välittyi lukijalle mielikuva, että rinnastat henkilökohtaiset ominaisuudet ammatilliseen pätevyyteen, ja että niitä pitäisi käyttää palkan määrittämiseen.
Kaikilla ihmisillä on omat ongelmansa ja vikansa, täydellistä olentoa ei ole olemassakaan. Kaikkia aika ajoin riepoo saamaton työkaveri, ja olisi niin kiva saada parempaa palkkaa kuin se, mutta on hyvä pitää mielessä, että jollekin toiselle se saamaton vätys voit olla sinä itse.
Sivusta.
Kumpi sun mielestä on pätevämpi hoitajana noin niinku potilaan näkökulmasta:
Se, kuka kohtaa sut sellaisena kuin olet ja viestii aidosta välittämisestä vai se, kenellä on siinä muutakin tärkeempää menossa, kuten hirvee hinku päästä kertoon työkaverille edellisestä viikonlopusta ja mitä jännää tapahtuu tai puhuu siinä hoitotilanteissa omaan kännyyn, ku lapset ei kato herää muuten ajoissa kouluun, ellei ÄITI huolehdi heräämisestä tyyliin?
Potilaan näkökulmasta tietysti tuo ensimmäinen, mutta työnantajan näkökulma asiaan voi olla eri, riippuen työvuosista, koulutuksesta yms. ja se työnantaja sen palkan suuruuden päättää, en minä asiakkaana.
Ymmärrän että ap on turhautunut tilanteeseensa, mutta edelleenkään työnantaja ei voi kuin toimia lakien ja asetusten mukaan palkkaa maksaessaan. Sama palkka samasta työstä. Tuo mitä ap tavoittelee, kuulostaa kyllä toisaalta houkuttelevalta, mutta vähänkään kun ajattelee, huomaa että tuo tulisi johtamaan siihen että palkat maksetaan puhtaasti pärstäkertoimen mukaan, ja silloin palkkakuninkaita olisivat ne jotka parhaiten työnantajalle osaavat leperrellä. Ammattiosaamisella ei siinä kuviossa olisikaan enää niin suurta merkitystä.
Erikoissairaanhoitaja kirjoitti:
Sairaanhoitajan palkkaus pitäisi määrittää osaamisen/vastuunottamisen kautta. Hoitaja joka kouluttaa itseään ja myös kollegojaan ansaitsee paremman palkan. Käytännön osaajat ovat aina olleet arvostettuja
myös lääkäreiden keskuudessa.
Sairaanhoito-opistoihin oli ennen vaatimuksia ylioppilaspohja/usein harjoittelua sairaalassa hoitoapulaisena/psykologisia testejä/jyvät karsittiin tarkemmin akanoista. Kahden vuoden työkokemus
sairaanhoitajana oli myös hyvä asia ,kun piti päättää mihin halusi erikoistua.Erikoistumisopinnot/tehohoito/
leikkaussali/kirurgia antoivat suppeampaa osaamista jokaiselle oman mielenkiintonsa mukaan.
Hyvät käytöstavat potilaiden/omaisten/työtovereiden kanssa olivat itsestään selvyyksiä.
Enpä nähnyt kellään hoitajalla tatuointeja tai kuullut kenenkään kiroilevan. Sairaanhoitaja oli ennen arvostettu ammatti .
Mitä on sinun ennen. Kävin 60-luvulla ns oppikoulun, ja kyllä sieltä keskikoulupohjalta useimmat menivät sairaanhoitajaopistoon. Tämä vastasi nykyistä peruskoulua.
Sitten 70-luvunpuolella olivat jo useimmat ylioppilaita, mutta ei ollut ehdoton pääsyvaatimus.
Vaikea oli esim. Lab.hoitaja ja röntgenhoitajakoulutus peruskoulupohjalta mutta jotkut selvittivät sen kohtalaisesti.
Tiedän nämä ihan omasta kokemuksesta enkä mututuntumalla.
Tämä. 👍