Millainen ihminen ei kiinnostu fantasiasta ja scifistä ollenkaan?
Mutta tykkää vaikkapa House of Cardsista, Breaking Badista tai The Wirestä, jos sarjoja ajatellaan.
Kommentit (82)
Itse luin fantasiaa enemmän lapsena ja teininä. Myöhemmin olen kyllä huomannut saman kuin moni muukin tässä ketjussa, eli että hyvää fantasiakirjallisuutta ei aina ole aivan yksinkertaista löytää. Ja jos kosketus fantasiaan on vain joku David Eddings tai vastaava, niin ymmärrän että kuva jää aika yksipuoliseksi. Usein fantasiakirjallisuus on suunnattu nuorille, joka tietysti vaikuttaa myös asiaan. Tosin jotkut nuorille suunnatut kirjat voivat olla yllättävänkin hyviä, itse nautin esimerkiksi Maria Turtshaninoffin kirjoista paljon, vaikka ne nuorten osastolta löytyykin. Sitä en ymmärrä, että spekulatiivinen fiktio tuomitaan vain joksikin örkeiksi ja haltioiksi pomppimassa ympäriinsä. Sellainen ihminen ei selvästi ole lukenut mitään teosta, jolla olisi todellista sisältöä, tai sitten ei vain ole ymmärtänyt sitä.
Scifin ja fantasian parhaita puolia on, että niissä voidaan allegorioiden avulla käsitellä erilaisia yhteiskunnallisia ym asioita eri tavalla kuin puhtaan arkirealistisissa teoksissa. Tästä esimerkiksi Ursula Le Guin tai Margaret Atwood ovat hyviä esimerkkejä. Dystopiat ovat nyt muotia ja itsekin nautin mahdollisista tulevaisuudennäkymistä lukemisesta. Onhan esimerkiksi George Orwellinkin 1984 scifi-kirjallisuutta ja silti myös maailmankirjallisuuden klassikoita, eikä todellakaan lapsille sopiva kirja, joten scifiäkin on kyllä moneksi.
Skifistä kiinnostumattomat höhöttelee esim. Uuno Turhapuroille, koska se on niin maanläheistä ja tuttua elämää heille.
Sori ei kiinnosta kumpikaan. Mua kiinnostaa paljon kiinnostavammat asiat.
Aikuinen. Olin kiinnostunut alle 25v, mutta siten alkoi tuntua ihan hömpältä.
Vierailija kirjoitti:
Itse tykkäsin lapsuudessa ja nuoruudessa sekä fantasiasta ja scifistä todella paljon. Nyt on kuitenkin alkanut jotenkin kyllästyttää. Tuntuu että vähän kaikki on jo tehty vähintään kolmeen kertaan ja uutta etsitään vain tekemällä kaikkea vain entistä suuremmin tai näyttävämmin. Tai sitten joku dystopia on aina vain synkempi ja kauheampi. Sillä linjalla jäävät liian usein ne oikeasti kiinnostavat havainnot ja nyanssit liian vähälle.
Mutta ehkä olen vain tullut vanhaksi ja tylsäksi. Usein minusta nykyään hienointa on joku oikein hyvin kirjoitettu ja näytelty dialogi ihmisten välillä. Ei oikeastaan väliä mihin se sijoittuu.
Ehkä menee ihmistyyppien erojen piikkiin, mutta tuollainen kuvaamasi kaltainen dialogi on vain esim itsestäni niin kovin ...tylsää. Ja tavallista. Jos puhutaan vain ihmisistä ja heidän tuntemuksistaan. Itse keskusteltuna nuo ovat kiinnostavia koska mukana on henkilökohtainen taso.
Mutta olen samaa mieltä siitä että scifi helposti toistaa itseään kuten kuvailitkin.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen ihminen kenellä ei ole mielikuvitusta. Ovat yleensä raskasta seuraa. Heidän kanssa keskustelu on hyvin mekaanista.
Scifi, fantasia ja kauhu ovat kirjallisuuden ja elokuvan alalla myös hyvin laajoja teemoja. Jos jotain ihmistä ei kiinnosta mikään scifin, fantasian ja kauhun muodoista, niin jotenkin semmoinen tyyppi vaikuttaa liiankin arkirealistiselta. Ehkä semmoisen mielikuvituksettoman tyypin elämän kohokohtia on se jos kaupasta löytyy -30 % alennuksella olevaa maksalaatikkoa ja kaiken pitää olla hänelle sidoksissa välittömään arkitodellisuuteen. Häneltä lienee myös turha kysyä mikä on hänen suosikkibändinsä, sillä vastaus olisi luultavasti "ihan sama".
Lempikirjallisuutta tilinpäätökset, taseet, pörssi-indeksit, lääkärikirjat ja muut aikuista sielua kiehtovat asiat.
Vierailija kirjoitti:
Star Warshan ei ole scifiä, se on seikkailuelokuva joka vain sattuu tapahtumaan avaruusympäristössä. Veikkaan että moni keskusteluketjussa scifiä lapsellisena pitävistä ei edes tiedä mitä oikea "kova" scifi on. Nanoteknologiaa, kvanttifysiikkaa, gravitaatioaaltoja jne. hyödynnetään kekseliäästi luomaan draamaa. Clarke, Bradbury, Lem ja Asimov oli 50-luvun kovaa scifiä, mutta nyt auttamattomasti vanhentunutta, koska monien ennustamiensa asioiden ohi on jo menty oikeassakin teknologiassa (ei kaiken). Suosittelen kokeilemaan esim. Liu Cixin: Kolmen kappaleen probleema tai Alastair Reynoldsin tuotantoa. Valitettavasti kovinta scifiä harvoin filmataan, koska pelätään, että yleisö on liian tyhmää ymmärtämään (mitä se ehkä onkin), mutta joku Interstellar on kohtuullinen scifileffa.
Minusta perinteinen tieteiskirjallisuus on jäänyt viime vuosikymmeninä hiukan fantasiakirjallisuuden varjoon. Iain M. Banks kirjoitti todella kovatasoisia scifikirjoja, ja nuorempana tuli luettua varsin perusteellisesti Frank Herbertin (6-osainen Dune sarja), Isaac Asimovin (9-osainen Säätiö sarja), William Gibsonin (cyberpunk) ja monen muun tuotantoa. Monet parhaat scifi-elokuvista yhdistelevät myös kauhuelementtejä kuten Alien-elokuvat. Star Warsista arvostan lähinnä sitä alkuperäistä trilogiaa (nykyisin osat 4-6), sillä se auttoi muiden scifi-elokuvien tekoa 1980-luvulta eteenpäin.
Kauhukirjallisuuden osalta olen pitänyt niistä wanhemmista klassikoista kuten H.P. Lovecrafista ja Penny Dreadful tv-sarja oli erittäin viihdyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Sori ei kiinnosta kumpikaan. Mua kiinnostaa paljon kiinnostavammat asiat.
Mutta mitkä?
Rakastan fantasiaa ja pelaamista :) ei kiinnosta muiden mielipiteet omista harrastuksista. Kukin tehköön mitä haluaa. Perheellinen N33.
Vierailija kirjoitti:
Lempikirjallisuutta tilinpäätökset, taseet, pörssi-indeksit, lääkärikirjat ja muut aikuista sielua kiehtovat asiat.
Olen jo nelikymppinen eli "aikuinen" (lue: ikuinen lapsi henkisesti ilmeisesti). Nuo mainitsemasi aiheet ovat... eh.. karmivia. Mieluummin katselen Frodon seikkailua ja uppoudun J.K.Rowlingin kirjoihin.
Tähtien sotaa 1977 pidettiin Suomessa lapsellisena ja monelle "oikean" ikäiselle sitten uponnut vielä tuolloin.
Mä en tykkää nuosta mistään. Olen ihan tavallinen järkevä ihminen.
En tiedä ja ihmetyttänyt aina ihmiset joilla tällainen nähty henkinen tarve yrittää polkea alas ja alentaa
Fantasia ja animaatiot ei kyllä nappaa sitten pätkääkään. Scifi saattaa menetellä, jos siinä on kuitenkin jokin "realistinen" tyyli.
Minä, 60 v mies. Olen aina lukenut paljon ja kaikenlaista , mutta nuo kirjallisuden alalajit eivät kiehdo lainkaan.
Keskimaat ja Dildo Beppulit ja mitä niitä on....lapsille enemmän. NoMark Helprinin talvisesta tarinasta tykkösin vaikka menee ilmeisesti tuohon genreen.
Ei kiinnosta mitkään kliseiset lohikäärmeet tai muu suippokorvanen larppaus kyllä yhtään.
Lotr-leffat saivat sinut nukahtamaan tylsyyteen koska olet ihmisenä tylsä. Ihmiset eivät ymmäräkään kuinka paljon niissä kirjoissa/elokuvissa on viisauksia ja kaikki ne kuitenkin pohjautuvat todelliseen elämään. Ps. ihmiset jotka ovat rikastuttaneet elämäämme sekä tehneet maailmasta paremman paikan elää tieteen/tekniikan saralla ovat olleet hyvinkin mielikuvituksellisia ihmisiä, kannattaa miettiä tätä.