Lue keskustelun säännöt.
Sairastunut ja jätetty
14.01.2020 |
Sairastuin vakavasti ja mieheni jätti minut mitään selittämättä. Yhteisiä vuosia takana 16 ja mielestäni suhde toimi todella hyvin. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Miten olette selvinneet?
Kommentit (20)
No ala elää omaa elämää. Sinulle toimi ja miehelle ei. Molempien pitää tahtoa liittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sentään. Mikä sun vointi on nyt? Onko sairaus parannettavissa?
Voi että. Sellaista se elämä on. Give and take
Puolison sairastuminen on se tilanne, missä rakkaus punnitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä tää pseudoenglannin viljely on
Vierailija kirjoitti:
mitä tää pseudoenglannin viljely on
Joku idari veeti kuvittelee olevansa cool.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain tosi rakkaus kestää puolison sairastumisen vakavasti. Paljon riippuu myös siitä, mihin suhde on perustunut. Jos ulkonäkö tärkeää, puoliso lähtee. Jos taas suhde on syvällinen ja perustuu aitoon toisen rakastamiseen ja kunnioittamiseen niin kestää vaikka mitä.
Sairaus on parantumaton, mutta etenee onneksi hitaasti. Vaatii jatkuvaa hoitoa, mutta tilanne tällä hetkellä aika hyvä. Rankkaa vaan miettiä sairautta ja mennyttä suhdetta. Tiedän, että pakko nyt vaan pärjätä yksin. Jäi vaan vaivaamaan miehen käytös: yhdellä hetkellä vannotaan ikuista rakkautta, väläytellään vauvakorttiakin ja sitten lähdetään mitään selittämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mikä empatiakyvyton hullu täällä floodaa tunteettomia ja tökeröjä "no can do", "elämä on" -kommentteja? Jos toinen sairastuu vakavasti, ja puoliso jättää vaikeassa tilanteessa 16 aviolittovuoden jälkeen kuin nallin kalliolle, niin onhan se nyt kauheaa ja järkyttävää. Itselläni ei ole moisesta kokemusta, mutta ehkä kehottaisin AP:jaa selvittämään, onko hänen sairauteensa liittyen olemassa esimerkiksi jotakin (kolmannen sektorin) tukiryhmää, jossa voisi asiasta puhua. Yksin asian kanssa ei joka tapauksessa kannata jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Sairaus on parantumaton, mutta etenee onneksi hitaasti. Vaatii jatkuvaa hoitoa, mutta tilanne tällä hetkellä aika hyvä. Rankkaa vaan miettiä sairautta ja mennyttä suhdetta. Tiedän, että pakko nyt vaan pärjätä yksin. Jäi vaan vaivaamaan miehen käytös: yhdellä hetkellä vannotaan ikuista rakkautta, väläytellään vauvakorttiakin ja sitten lähdetään mitään selittämättä.
Jos lähti mitään selittämättä niin ei ole sua kyllä koskaan rakastanutkaan. Että et menettänyt mitään vaan voit etsiä uuden kumppanin, joka rakastaa aidosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Why don't we just change into English since it seems to be impossible to speak Finnish here.
Kerroit miehesi heilutelleen vauvakorttia. Estääkö sairautesi lasten saamisen? Minkä ikäisiä olette? Yhtä kaikki tökeröä lähteä selittämättä, mutta ei varmasti helppoa miehellekään. Miten sanoa kauniisti, etten halua jakaa elämääni kanssasi, koska olet sairas? Että en halua omaishoitajaksi, tai kantaa ainoana vastuuta kodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16 v ja puhuitte vaan vauvasta. Ei ollut tosirakkautta
Onhan toi todella ikävästi tehty, mutta ei tilanne varmaan sun miehellekään ollut helppo. Hän odotti toista ja saikin kumppanin, jolla sairaus joka ei ikinä parane. Varmaan hänenkin unelmat ja tulevaisuus romuttui ja ei osannut tehdä muuta kuin häipyä.
Sairaus ei estä lapsen saamista, mutta voi hankaloittaa hoitamista. Olemme vasta vähän yli kolmekymppisiä - aloitimme seurustelun tosi nuorina. Nyt mietin oliko onni vain omaa kuvitelmaani. Ehkä miehelläni oli muutenkin epäilyjä suhteemme toimivuudesta. Hän ei vaan koskaan tuonut sitä ilmi. Lapsen hankintaa oli siirretty yhteisestä päätöksestä. Vähän ennen sairauden diagnosointia mieheni alkoi puhua vakavissaan lapsesta.
Miehesi on itsekäs persepää, joka loppujenlopuksi teki sulle palveluksen lähtemällä. Eipähän mennyt koko elämää tuollaisen kanssa. Todella tylyä ja karua käytöstä, olen tosi pahoillani. :(
Mulla on pienemmässä mittakaavassa vähän samankaltaista taustalla, ensin ollaan NIIN rakastuneita ja haluttaisiin lapsiakin, ja parin viikon päästä mulla (ilman mitään dramaattisempaa muutosta mun käytöksessä, kuviossa oli vaan toinen nainen) ei olekaan enää mitään väliä. Ei sellainen ole mikään ihmissuhde ollutkaan, koko juttu oli ilmeisesti joku miehen päänsisäinen projektio. Eipä käy sitä seuraavaa naista kateeksi. Pelottavaa kyllä miten ihan tavalliset ihmiset käyttäytyy ihan kirkkain silmin näin ja on välittämättä yhtään muista. (Kyllähän sen tietää, mutta ei siihen totu varmaan koskaan.)
Tuollaista se on nykyisin, kun eron saa pelkällä ilmoituksella. Naisella on arvoa parisuhteessa vain nuorena, kauniina ja terveenä. Kuulostaako länsimaiselta sivistyneeltä parisuhteelta?
Naisella on arvoa parisuhteessa vain pildenä, lasten ja kodinhoitajana. Ja ruuanlaittajana. Nuo kun lopettaa, niin aika moni suhde loppuu siihen. Et menettänyt mitään, kun miehesi lähti. Terveellä tunne-elämällä varustettu ei voisi toimia npin.
No miehen mielestä suhde ei toiminut, ainakaan hänen mittapuullaan.
Olen saanut lukea jo väsyksiin asti kommentteja, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit parisuhteeseen.
Miehillä tärkeimmät (usein jopa tiedostamattomat) asiat ovat huollon pelaaminen ja seksi. Muuten kumppani saa olla mieluusti mahdolllisimman vaivaton ja huomaamaton.
Liiton pituus on miehille ja naisille eri etumerkillä: naisille pitkä liitto nnplussaa, miehille miinusta. Eli mitä pidempi liitto, sitä innokkaampi mies on vaihtamaan.
No can do. Hyväksyt asian tai itket ja hväksyt.