Kuinka kauan kumppania pitää tapailla, jotta hänen todellinen luonteensa paljastuu?

Vierailija kirjoitti:

Yhteen muuton jälkeen. Humalaan juottaminen voi myös auttaa, että alkaa tulla ne rehelliset ajatukset.

Yhteen muuttaminen on kyllä riskialtista puuhaa, koska vasta muuton jälkeen voi tulla ilmi, että suhde ei toimikaan. 😬

Työnnä se vankilalompakkoon.

Rakastumisvaihe kestää puoli - 3 vuotta.

Eli sen ajan on onni pilvissä.

Ei se koskaan paljastukaan mitenkään lopullisesti. Eikä se ole sillä lailla ratkaisevaakaan. Oikeastaan ei edes ole mitään "todellista luonnetta" siinä mielessä kuin tässä tarkoitetaan. Tietysti kaikilla on luonne ja jokaisella omat heikkoutensa. Sitten on enemmän ja vähemmän p-skiaisia, mutta ei se luonteesta johdu vaan esim. elämänvalinnoista. 

Mun deitillä todellinen luonne paljastui vasta, kun hylkäsin hänet puolen vuoden tuntemisen jälkeen, missään vaiheessa emme seurustelleet. Hän oli päällisin puolin ollut oikein kultainen ja herrasmiesmäinen, mutta oli kuitenkin osoittanut pahoja varoitusmerkkejä, joiden takia pistin pelin poikki. Kerran hän kysyi WhatsAppissa, mitä teen, ja kirjoitin meneväni kaverin kanssa uimaan. Hänen ensimmäinen reaktionsa oli tiukata kaverin sukupuolta ja suuttua, kun kysyin, onko sillä merkitystä, kuulemma todellakin on (kaveri oli nainen, mutta suivaannuin tuosta niin, että heitin lisää bensaa liekkeihin ja valehtelin sen olevan mies). Jos emme nähneet pariin päivään, hän myös alkoi kärttää tapaamista aika aggressiiviseen sävyyn, ja kun sanoin, että minun on tehtävä koneella hommia enkä ehdi nähdä, niin hän sanoi, että tulee vaikka sitten siihen viereen sohvalle lukemaan kirjaa, koska tykkää katsella minua. Asuimme 3 minuutin kävelymatkan etäisyydellä. Tuli tunne, että tyyppi haluaa kytätä tekemisiäni ja tekisi sitä mieluusti enemmän kuin annoin. Asuin alakerrassa, ja toisinaan myös huomasin työpöytäni takaa, kuinka hän käveli ulkona kävelytiellä ja pälyili ikkunoiden suuntaan, vaikka se tie ei johtanut minnekään muualle kuin minun taloni roskiksille ja parkkipaikalle. Minulla oli oikeasti myös miespuolisia kavereita, joiden kanssa olisin saattanut käydä vaikka sitten uimarannalla, ja tuollaista en halunnut sietää.

Vielä puoli vuottakin sen jälkeen kun olin sulkenut hänet elämästäni, sain yhtenä päivänä pitkän selitysviestin, jossa hän kertoi seurustelevansa mukavan naisen kanssa. Viesti jatkui niin, että hän kehui naista ja sitten antoi ymmärtää, että jos jotenkin lämpiäisin siihen suuntaan, niin hän olisi valmis jättämään tämän naisen kuin nallin kalliolle. En todellakaan vastannut. Hyi mikä tyyppi. Minua ahdisti tuon jälkeen asua niin lähellä ja nähdä hänet välillä käppäilemässä siinä päättyvällä tiellä, mutta onneksi muutin ihanan miehen kanssa yhteen ja pois.