Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten valmistauduitte miehet siihen että äiti ei pystyisikään hoitamaan vauvaa
14.01.2020 |
Sairastuu tai kuolee? Onko mies ymmärtänyt että hän voi olla ainoa vanhempi?
Kommentit (19)
Aika monelta mieheltä löytyy oma äiti, jolle lapsen voi kipata ja ei muuta kuin uutta panoa metsästämään. Kenties uusi muija suostuu äitipuoleksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähipiirissä kävi näin. Lopputuloksena yhteenliimautuneet isä ja tytär ja lopulta ihan terve äitikin, vaikka sairaalassa ekat 6kk olikin.
No miten siihen voi muka valmistautua? Jos niin käy, niin kyllä mun mies sen hoitaa.
En mitenkään!
Mitenkä siihen edes voisi valmistautua?
En muutoinkaan murehdi etukäteen, enkä asioita joihin en voi vaikuttaa.
No, suunnilleen samalla tavalla kuin äiti valmistautuu siihen, että mies ei olekaan enää siinä auttamassa ja leipää tienaamassa.
Meillä esikoisen kanssa kotiin päästyämme seuraavana päivänä vaimo joutui sairaalaan useammaksi viikoksi. Oli onneksi hieman pumpattua maitoa jääkaapissa ja pakastimessa. Ja sitten vein lasta sairaalaan rinnalle. Jossain vaiheessa oli mahdollista jättää lapsi yöksi äidin luo sairaalaan. Eli ymmärsin kyllä alusta alkaen, että voin olla ainoa vanhempi. Mutta käsi sydämellä, kuinka moni ajattelee jatkuvasti sitä, että voi jäädä leskeksi hetkenä minä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään!
Mitenkä siihen edes voisi valmistautua?
En muutoinkaan murehdi etukäteen, enkä asioita joihin en voi vaikuttaa.
Ei mun mies mitenkään perehtynyt lastenhoitoon etukäteen. Eli esim. sen verran voi tehdä.
Äippyli taas nostamassa itseään jalustalle. Hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kokenut tai tuntenut, etä minun tarvitsisi eriyisesti asiaan valmistautua. - Ei koputtaa puuta - ollut erityistä tarvetta; lapsien äiti ei ole esimerkikisi kuoleman sairas. En suostu tai halua elää myöskään jatkuvassa kuoleman pelossa. Sen sijaan yritän olla ja elää mahdollisimman pikälle tasa-arvoisena kumppanina, Välillä minä hoidan lapsia enemmän välillä kumppanini. Ei kyse ole nollasumma pelistä, vaan arkielämän realiteeeista. Kumppanini ei siis ole jouunut esimerkiksi valitsemaan äiiyden ja uransa välillä, vaan elämme niin, että näiden molempien "roolien" sanoa - paremman ermin puuuessa nyt- suorittaminen on mahdollista, Tottatahan toki sitä yrittää ennakoida erilaisiakin asioita, mutta mienkään aktiivisesi sitä ei samalla aattele, että enä jos lasten yks- kaks katoaisi ja minä jäisi lapsien kanssa jatkamaan eloamme. - Jos ero tulisi, meidän molempien jakaessa kuitenkin jatkaessa elossa ja mahd. vielä hyvissä hengen ja ruumiin voimissa, niin ei olisi ollenkaan varmaa, kumpi meistä jatkaisi ns. lasten lähivanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään!
Mitenkä siihen edes voisi valmistautua?
En muutoinkaan murehdi etukäteen, enkä asioita joihin en voi vaikuttaa.Ei mun mies mitenkään perehtynyt lastenhoitoon etukäteen. Eli esim. sen verran voi tehdä.
Tarkoitatko "etukäteen" ennen lapsen syntymää? Myönnän kyllä, että itse tein monen asian ensimmäistä kertaa vasta lapsen kanssa. Varmaan esim. yläasteella oli harjoiteltu vaipan vaihtoa nuken kanssa, mutta en kyllä laske sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei lasten hoito mitään tiedettä ole, johon pitäisi erikseen orientoitua.
Maalaisjärjellä täällä on pärjätty ihan hyvin, vaimon ollessa illat töissä.
Miten tuohon tarvitsee valmistautua. Sen kun hoitaa vaan.
t. mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monelta mieheltä löytyy oma äiti, jolle lapsen voi kipata ja ei muuta kuin uutta panoa metsästämään. Kenties uusi muija suostuu äitipuoleksi.
Aika monelta mieheltä löytyy tosiaan äiti, mutta monessako tapauksessa se äiti on valmis ottamaan vauvan tai lapsen kasvatettavakseen? Ei kovin monessa. Peukutuksista päätellen aika harva viettää aikaa reaalimaailmassa.
Lähtökohtaisesti ajatellaan, että kaikki menee hyvin. Jos tulee vaikeuksia, niin sitten tulee. Olisi tosi outoa valmistautua etukäteen kuolemaan tai sairastumiseen tuossa tilanteessa, sillä yleensä kaikki menee hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään!
Mitenkä siihen edes voisi valmistautua?
En muutoinkaan murehdi etukäteen, enkä asioita joihin en voi vaikuttaa.Ei mun mies mitenkään perehtynyt lastenhoitoon etukäteen. Eli esim. sen verran voi tehdä.
Miten lastenhoitoon perehdytään etukäteen? Ei meillä kumpikaan mitään kursseja käynyt ennen ensimmäistä lasta. Yhdessä opeteltiin sitten kun lapsi oli syntynyt. Samalla tavalla mies sen oppisi ilman minuakin.
Minä sairastuin yllättäin synnytykwen jälkeiseen masennukseen. Mies lähinnä suuttui siitä. Myöhemmin haki eron ja lapsen huoltajuuden, kun minusta ei ollut kuulemma mihinkään. Hän todella katkeroitui asiasta; siis minun sairaudestani.
No niin. Jos olisin pysynyt kunnossa ja hoitanut lapsen, mies olisi jatkanut omaa elämäänsä pitkälti niin kuin ennenkin. Nyt hänen oli pakko ruvetavoikeasti huolehtimaan lapsesta, mikä varmasti rassasi häntä monella tapaa.
Eli edelleenkin äiti on periaatteessa se lapsiperheen pylväs, joka pitää homman kasassa. Kun äiti puuttuu tai panoksensa on vajaa, ongelmia tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään!
Mitenkä siihen edes voisi valmistautua?
En muutoinkaan murehdi etukäteen, enkä asioita joihin en voi vaikuttaa.Ei mun mies mitenkään perehtynyt lastenhoitoon etukäteen. Eli esim. sen verran voi tehdä.
Jaa! Tuoko on mielestäsi valmistautumista siihen, ettei äiti pystyisi hoitamaan lasta?
Siinä tapauksessa valmistautumiseni oli kunnossa.
Oltiin vaimoni kanssa samalla tasolla, molemmille eka lapsi.
Lapsen hoitaminen ei ole rakettitiedettä.
Valmistauduin siten että säästin matalapalkka-alan hommissa viisi vuotta aina sivuun ison summan rahaa.
Sain säästöön melkein kaksi tuhatta euroa.
Sittemmin ajattelin niin ei ollut sen väärtiä. Parempi laittaa yhteiskunta maksamaan lapsi, kun ei palkkoihin saada mitään järkeä ja kohtuutta.
Normaalissa yhteiskunnassahan olisin saanut autonkin ostettua ja siinä ohessa hankittua kortin.
Se nyt vaatisi sellaisia säästötoimenpiteitä että olisin viisikymppinen. Ei maksa vaivaa.
Meillä lapsi lähti synnäriltä suoraan anopille hoitoon koska itse olin muutaman viikon sairaalassa. Mies kävi hoitamassa vauvaa äitinsä luona ja hoiti samalla maatilaa. Kävi katsomassa minua sairaalassa aina kun ehti. Kun viimein pääsin kotiin anoppi muutti meille joksikin aikaa koska olin täysin autettava.
Alue: Aihe vapaa
Ei ainakaan mun mies mitenkään.