Paras kotimainen elokuva?

Vierailija kirjoitti:

Aleksis Kiven elämä on suosikkini.

Myös: Mies vailla menneisyyttä, Hamstereiden taivas, Rentun ruusu ja Kuutamosonaatti.

Kiven elämä on mielestäni aika sekava. Mies vailla menneisyyttä on vähän turhan taide-juttu mun makuun. Hamstereiden taivas on ok, Rentun ruusua en oo nähnyt ja Kuutamosonaatti on lähinnä pitkitetty vitsi.

Nousukausi on hyvä elokuva, loppuun saakka sympaattinen.

Kukkia ja sidontaa on hyvä elokuva.

Muutenkin aina kaikki missä on Outi Mäenpää on hyviä (esim Helmiä ja sikoja, Musta Jää, Sovinto, jne).

Pitkä kuuma kesä.

Suurin osa suomalaisista elokuvista on yhtä kuin alaston samuli edelman kiroilemassa. Ei kiitos.

Aki Kaurismäki: Varjoja paratiisissa

Pidän muistakin Kaurismäkien elokuvista mutta tuo on jostain syystä vain iskenyt eniten. Pellonpään ja Outisen näytteleminen osuu täysin yksiin. Harmi, että Peltsi menehtyi niin aikaisin.

Kuutamolla

Tummien perhosten koti on mielestäni hieno.

Musiikki siinä elokuvassa aivan mahtavaa.

Noita palaa elämään.

(suomalainen kauhuelokuva vuodelta 1952, aivan loistava)

Vares: Sheriffi.

Etenkin se eka kerta jäi mieleen positiivisena kokemuksena. Välttämättä kun ei suomalaisen toimintaelokuvan kohdalla odota, että se on juuri sitä itseään - nimenomaan positiivisessa mielessä.

Antti Reini toki on jonkin verran boheemimpi Vareksena kuin mitä itse tulkitsen päähahmon olevan Reijo Mäen romaaneissa. Mutta hänkin vetää hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vares: Sheriffi.

Etenkin se eka kerta jäi mieleen positiivisena kokemuksena. Välttämättä kun ei suomalaisen toimintaelokuvan kohdalla odota, että se on juuri sitä itseään - nimenomaan positiivisessa mielessä.

Antti Reini toki on jonkin verran boheemimpi Vareksena kuin mitä itse tulkitsen päähahmon olevan Reijo Mäen romaaneissa. Mutta hänkin vetää hyvin.

Joo tuo on hyvä.

Tapio Piiraisen ja Harri Nykäsen Raid. Tuli jälleen uusintana joulun aikoihin ja aina yhtä hyvä!

Ehkei paras mutta erittäin merkittävä kulttuuriteko olivat Kalle Päätalon romaaneihin pohjautuvat elokuvat.

Itse tunnustan oitis, etten oikein jaksa niin perusteellisen tarkkaa kuvausta lukea mutta elokuvat on tullut katsottua. Ovat hyviä kiteytyksiä niiden (kirjojen) tärkeimmästä annista.

Koskettaa edelleen syvältä sydämen pohjasta, miten hirvittävistä olosuhteista Kalle Päätalo ponnisti pitkälle elämässään. Kukaan kun ei lähtökohtaisesti pitänyt minään. Syntyi suorastaan vihamieliseen ympäristöön.

Tästä huolimatta Kalle säilytti inhimillisyytensä läpi elämänsä. Alkutaival oli ollut niin kova, ettei varaa eikä kyllä haluakaan ylpistymiseen ollut. Vaikka de facto oli Suomen menestyksekkäimpiä kirjailijoita. Monella pienemällä staralla hölskyy nykyään paljon, paljon vähemmästä keltainen neste pysyvästi päässä.

Nuoruuteni savotat, Paluu Kallioniemeen:

Komisario Palmun erehdys

Enon opetukset.

Suloinen myrkynkeittäjä on myös aika hauska.

Häjyt, Rentun ruusu, Kulkuri ja Joutsen

Elämän Vonkamiehestä tässä pätkä, jossa pikku Kalle menee naapurin isäntää ja emäntää haukkumaan:

Tässä pätkässä EI näy se, millaisen selkäsaunan Kalle kotona sai. Sellaisen, että muisti loppuikänsä. Ymmärtääkseni Kalle oppi kerrasta.

Simpauttaja vanhemmista, uusin Tuntematon uudemmista.

Toivon tuolla puolen

Rööperi (Aleksi Mäkelä, 2009 ) on todella kova, yksi parhaista! Peter Franzenilta heittämällä paras roolisuoritus mitä olen mieheltä nähnyt. Myös Kari Hietalahti, jolta odotetaan jostain syystä aina pelkkää koomista naurukamaa, tekee rööperissä loistavan työn hieman vakavammassa roolissa.

Muita suosikkejani ovat Häjyt ja eka Vares, sekä myös paljolti haukuttu Vares 2. Juha Veijosen jälkeiset Varekset ei iske.

Tämän päivän suomileffoissa mua häiritsee se, että näyttelijät ja roolisuoritukset ovat niin ilmeettömiä. Onko tarkoituksella näin vai liekö uuden polven näyttelijät niin nuoria vielä, että rooleihin tulee väkisin mukaan liikaa omaa itseä, itsehillintää, tai liikaa varovaisuutta ettei vedä roolia "yli". Mene ja tiedä.

Rööperi on tosiaan jo klassikko. Tosi väkivaltainen. Jos on siteeksikään totta, niin kovaa on ollut elämä alamaailman kundeillakin aikoinaan Rööperissä...