Miten pysyä tyytyväisenä työpaikalla, jossa kaikki muut ovat minua parempia?

up

Onko sinulla objektiivisia syitä tuntea itsesi huonoksi? 

Eikös ole joku sanonta jonka mukaan ihminen on väärässä paikassa kun on muita parempi. Itseä parempien seurassa voi oppia heiltä ja kehittyä itsekin. Vaali siis tätä kokemusta.

Sehän on paras mahdollinen ympäristö - jos oikeasti haluat kehittyä, kyselet ja opettelet muilta työntekijöiltä siinä uudessa yksikössä. Pääsääntöisesti ihminen kuitenkin oppii ja kehittyy tekemisissään, joten ei muuta kun haasteita kohti.

Ja ajattele asia niin, että joku uskoi sinun taitoihisi ja kykyysi kehittyvä tuon uuden yksikkösi tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Sehän on paras mahdollinen ympäristö - jos oikeasti haluat kehittyä, kyselet ja opettelet muilta työntekijöiltä siinä uudessa yksikössä. Pääsääntöisesti ihminen kuitenkin oppii ja kehittyy tekemisissään, joten ei muuta kun haasteita kohti.

Ja ajattele asia niin, että joku uskoi sinun taitoihisi ja kykyysi kehittyvä tuon uuden yksikkösi tasolle.

Tätä yritän kovasti ajatella. Mutta samalla oon karvaan tietoinen siitä, että en aikanaan päässyt esim. työharjoitteluun tähän paikkaan, ja ne opiskelukaverit jotka pääsi, on nyt täällä. On vaikea vakuuttua siitä, että olisin sosiaalisilta taidoiltani yhtä hyvä saati sitten yhtä älykäs ja nopea kuin muut. Siksi mun on vaikea uskoa myös oppimiskykyyni. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla objektiivisia syitä tuntea itsesi huonoksi? 

Ei oikeastaan. Paitsi juuri tuo, että en aikanaan päässyt tänne työharjoitteluun. Ja siitä tulee pelko, että en ole tarpeeksi. Tuntuisi paremmalta, jos joku olisi arvioinut osaamiseni ja palkannut minut sitä kautta.

Ap

Mä olen oikeasti huono alallani ja siis aina tuossa tilanteessa. Olen silti ihan tyytyväinen työssäni, jokaisesta päivästä kiitollinen jonka saan vielä töissä olla ja palkkaa nostaa. Ei minua se haittaa että ne muut on parempia, paitsi siinä mielessä että aina yt.iden tulleen toki huolestuttaa tavallista enemmän, että kyllä ne varmaan minut pois laittaa kun kerran olen oikeasti huono. Tähän asti ei ole kyllä laittaneet, 3:t yt:t koettu.

Olisin tyytyväinen, että oon porukan surkein ja mulle maksetaan saman verran xD

Lopeta se itsesi ja sijoittumisesi paremmuusasteikossa miettiminen ja keskity tekemään työtä, hetki kerrallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen oikeasti huono alallani ja siis aina tuossa tilanteessa. Olen silti ihan tyytyväinen työssäni, jokaisesta päivästä kiitollinen jonka saan vielä töissä olla ja palkkaa nostaa. Ei minua se haittaa että ne muut on parempia, paitsi siinä mielessä että aina yt.iden tulleen toki huolestuttaa tavallista enemmän, että kyllä ne varmaan minut pois laittaa kun kerran olen oikeasti huono. Tähän asti ei ole kyllä laittaneet, 3:t yt:t koettu.

Hauska, että kirjoitit aika samantapaisesta kokemuksesta kuin minä, ja heti sinun viestiäsi lukiessasi ajattelin heti, että sinulla on aika varmasti huijarisyndrooma. Sillä on syynsä, että olet saanut paikkasi ja pitänyt sen kolmet yt:t.

Mitenköhän vaan sinä (ja minä myös) pystyisimme näkemään tuon omalla kohdallamme?

Ap

Ymmärtäisin hyödyttömyyden tunteen, jos uusi yksikkösi ei mitenkään vastaa osaamistasi ja/tai se ei motivoi sinua. Jos taas sinut on osaamisesi perusteella tuohon yksikköön laitettu ja sinua kiinnostaa työsi niin miksi ihmeessä et ota oppia heiltä, joiden seurassa saat olla ja jotka koet paremmiksi. Jos kyseessä uudenlainen tehtävä niin ei kukaan ole heti mestari. Kysele ja kuuntele. Ihan turhaan mietit jotain mennyttä työharjoittelua, mitä väliä sillä enää on kun nyt olet tuolla töissä? En tuota ihan ymmärrä.

En ole itse mikään huippu alallani, mutta joistain asioista tiedän enemmän kuin työkaverini ja joissain taas he tietävät enemmän. Silloin kysyn ja opin. Minusta opetteleminen on ihan olennaista. Jos ei ole valmis opettelemaan niin eihän silloin voi olla koskaan hyvä missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen oikeasti huono alallani ja siis aina tuossa tilanteessa. Olen silti ihan tyytyväinen työssäni, jokaisesta päivästä kiitollinen jonka saan vielä töissä olla ja palkkaa nostaa. Ei minua se haittaa että ne muut on parempia, paitsi siinä mielessä että aina yt.iden tulleen toki huolestuttaa tavallista enemmän, että kyllä ne varmaan minut pois laittaa kun kerran olen oikeasti huono. Tähän asti ei ole kyllä laittaneet, 3:t yt:t koettu.

Hauska, että kirjoitit aika samantapaisesta kokemuksesta kuin minä, ja heti sinun viestiäsi lukiessasi ajattelin heti, että sinulla on aika varmasti huijarisyndrooma. Sillä on syynsä, että olet saanut paikkasi ja pitänyt sen kolmet yt:t.

Mitenköhän vaan sinä (ja minä myös) pystyisimme näkemään tuon omalla kohdallamme?

Ap

Mun tapauksessa ei ole valitettavasti kyse huijarisyndroomasta vaan ihan aidosta osaamattomuudesta. Menin valitsemaan matemaattisen insinöörialan vaikka olin täysi torvi yleisessäkin matematiikassa lukiossa, vain koska ajattelin että olisi hienoa olla miesvaltaisella alalla ja nostaa hyvää palkkaa. Uskoin että kyllä sen työn siitä oppii. Ja olenhan minä hitaasti kohta 15 vuoden aikana jotain oppinut, mutta aina olen selvästi huonoin tiimissä ja kaikki sen tietää.

Jos olisin mies, olisin saanut kenkää jo ajat sitten. Mutta kun olen nainen, jotenkin suhtautuminen on pehmeämpää, vielä kun olen kuitenkin yleisesti "kiltti" eli suostun joustamaan vapaa-ajastani, toimimaan sihteerinä palavereissa, piirtämään puhtaaksi toisten ideoimia kaaviokuvia jne. 

Älä vertaa itseäsi muihin, vaan keskity omaan tekemiseesi. Tee se niin hyvin kuin osaat ja pyri kehittymään niillä osa-alueilla, joilla on kehittämisen varaa. Ole tyytyväinen, kun saat hommasi hoidettua tai opit jotain uutta. Näillä ohjeilla voi olla tyytyväinen missä tahansa työssä. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtäisin hyödyttömyyden tunteen, jos uusi yksikkösi ei mitenkään vastaa osaamistasi ja/tai se ei motivoi sinua. Jos taas sinut on osaamisesi perusteella tuohon yksikköön laitettu ja sinua kiinnostaa työsi niin miksi ihmeessä et ota oppia heiltä, joiden seurassa saat olla ja jotka koet paremmiksi. Jos kyseessä uudenlainen tehtävä niin ei kukaan ole heti mestari. Kysele ja kuuntele. Ihan turhaan mietit jotain mennyttä työharjoittelua, mitä väliä sillä enää on kun nyt olet tuolla töissä? En tuota ihan ymmärrä.

En ole itse mikään huippu alallani, mutta joistain asioista tiedän enemmän kuin työkaverini ja joissain taas he tietävät enemmän. Silloin kysyn ja opin. Minusta opetteleminen on ihan olennaista. Jos ei ole valmis opettelemaan niin eihän silloin voi olla koskaan hyvä missään.

En tiedä millä alalla ap on, mutta ainakin omalla alallani on työntekijöiden kesken verinen kilpailu, eikä tuollainen avulias ilmapiiri tule kyseeseenkään. Jos joku ei osaa, se on toisille riemun ja ilon paikka: jee, minä olen tuon yläpuolella arvoasteikossa. Eikä todellakaan he halua opettaa, että sieltä toinen nousisi, voisi pahus vielä mennä ohi! Ei, mieluummin naureskellaan omissa porukoisssa sen uuden viimeisimmät tunaroinnit ja povataan ettei siitä koskaan tule mitään. 

Vaihtamalla asennetta. Lopetat itsesi alentamisen ja hölmöt kuvitelmat siitä, että et muka kuuluisi joukkoon. Kun sinut kerran sinne on valittu, kuulut joukkoon siinä missä muutkin. Osaamisesi ei ehkä kaikilta osin ole samalla tasolla kuin muilla, mutta sillä ei ole merkitystä. Aina on mahdollista kehittää osaamistaan. Ja sehän ei tapahdu miettimällä, millä kaikilla tavoin on huonompi kuin muut, vaan tiedostamalla omat kehittämisenkohteensa ja hyödyntämällä muiden osaamista niiden kehittämisessä. 

Ei kai mitenkään.

Te jotka ajattelette olevanne huonoja, muistakaa että harvoin yritys pitää täysin turhia ihmisiä rivissä oli mikä tai muun sukupuolinen vain. Eli luotte jotain arvoa yritykselle, mikä voi olla silti arvokasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla objektiivisia syitä tuntea itsesi huonoksi? 

Ei oikeastaan. Paitsi juuri tuo, että en aikanaan päässyt tänne työharjoitteluun. Ja siitä tulee pelko, että en ole tarpeeksi. Tuntuisi paremmalta, jos joku olisi arvioinut osaamiseni ja palkannut minut sitä kautta.

Ap

Ymmärrän tavallaan tunteen. Mikä toimiala? Itsellenikin tuli tavallaan seinä vastaan jo opiskeluaikana. Kesätyöt ihan eri alan töissä ja alan hakemuksiin tuli aika karua palautetta tai ei lainkaan palautetta. Sitten se ensimmäinen työpaikka ja sillä tiellä edelleen. Ja uskallan väittää että kyllin menestyksekkäästi työnantajan kannalta.

Sinulle sanoisin että tuo historia ei tarkoita vielä yhtään mitään. Vaikea se on silti unohtaa.

Nyt tulee mieleen vain se, miten osaamattomuutesi vaikuttaa muihin? Aika inhottavaa ajatella, että sinunkaltaisiasi osaamattomia ihmisiä on palkattu tekemään jotakin asiaa hyvässä uskossa ja mikä on lopputulema? Ei hitto.

Vierailija kirjoitti:

Nyt tulee mieleen vain se, miten osaamattomuutesi vaikuttaa muihin? Aika inhottavaa ajatella, että sinunkaltaisiasi osaamattomia ihmisiä on palkattu tekemään jotakin asiaa hyvässä uskossa ja mikä on lopputulema? Ei hitto.

Älä pelkää, en ole työssä, jossa kukaan muu joutuisi kärsimään takiani tai tekemään minun töitäni. Enkä ole onneksi vastuussa kenellekään muulle sillä tavalla, että sillä voisi olla haitallisia seuraamuksia kenellekään. Tämä aiheuttaa kärsimystä vain ja ainoastaan minulle itselleni.

Ap