Lohduksi muille autolla ajamista pelänneille: sen näköjään oppii
Itse ajoin ajokortin 18-vuotiaana. Olin niin surkea, että ekassa inssissä pillahdin itkuun, kun en tiennyt, kenen pitää väistää risteyksessä. Jäin siis totaalisesti jumiin vilkkaaseen risteykseen. Toisella inssikerralla ajoin tyyliin 30 km/h viidenkympin alueella ja inssimies kehotti, että saat lisätä vauhtia. Ystävällisesti yritti auttaa. Ei se auttanut, päin vastoin aloin jännittää yhä enemmän ja tein huomattavan määrän virheitä, siis muitakin kuin sen nopeuden. Muutamien ajokertojen jälkeen kolmas inssikoe meni läpi. Kortin saatuani ajelin lyhyitä matkoja, yleensä pelokkaana. Sain kakkosvaiheen myös läpi. Se ajelu tyssäsi siihen, kun todella liukkaana talvena ajoin penkkaan. En kyennyt käsittämään, miten se kävi, mutta auton keula meni romuksi. Sen jälkeen lopetin ajamisen vuosiksi.
Kun olin saanut esikoistyttären, minun oli pakko tarttua taas rattiin. Mies oli päivät töissä ja vauvaa piti kuljettaa esim. Sairaalaan seurantaan bilirubiiniarvojen takia ja myöhemmin neuvolaan (ajat aina keskellä päivää). Muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin ajaa autolla. Pelotti ihan saakutisti.
Äitiysloman ja lyhyen hoitovapaan jälkeen sain uuden työpaikan. Se vain sattui olemaan sellainen, että oli kokouksia toisella paikkakunnalla 2 kertaa kuussa, eikä niihin päässyt bussilla. Muistan, miten hiki virtasi, kun ajoin ensimmäistä kertaa 60 km matkan kokouspaikalle vilkasliikenteisellä tiellä. Ja etenkin siellä vieraassa kaupungissa ajaessa tärisin. Tuntui, että kaupunki oli täynnä yksisuuntaisia katuja ja taskuparkkeja. Jokainen reissu sinne aiheutti uniongelmia jo etukäteen.
Saneerausten jälkeen jouduin työttömäksi, enkä löytänyt koulutusta vastaavaa työtä. Arvatkaapa, mitä nyt 4 vuoden päästä tuosta vieraassa kaupungissa ajamisen kokemuksesta teen työkseni: ajan autoa. Kyllä vain. Ei pelota enää. Juuri tänä aamuna peruutin sujuvasti ahtaaseen koloon ja mietin, että entinen minä ei olisi suostunut edes yrittämään. Nyt silmä ja käsien ohjausliikkeet vain toimivat yhteen. Kaikkein hassuinta on, että se on ihan mukavaa. Ei siis mitään unelmatyötä, mutta omalla tavallaan leppoisaa ja siistiä. Peloista pääsee eroon ja autolla oppii ajamaan.
Kommentit (21)
Kakkosvaiheessahan ei voi olla pääsemättä läpi, koska se ei ole minkäänlainen koe joka pitäisi läpäistä.
Minkälaista opetusta autokouluissa on jos, insissä ei vielä osata väistämissääntöjä, joka on kuitenkin liiekenteen perusjuttu.
Mullekin väistämissääntö oli tosi epäselvä, kun ajoin ekan korttini (moottoripyöräkortti).
Hei AP.
Kiitos, tarvitsin tätä. Pelkään ajamista ihan hirveästi ja olen ajanut kortin saamisen jälkeen todella vähän. Ehkä se helpottaa ajan myötä, kun alkaa ajamaan enemmän. Auton osto olisi edessä muutaman kuukauden päästä... Iik.
Vierailija kirjoitti:
Hei AP.
Kiitos, tarvitsin tätä. Pelkään ajamista ihan hirveästi ja olen ajanut kortin saamisen jälkeen todella vähän. Ehkä se helpottaa ajan myötä, kun alkaa ajamaan enemmän. Auton osto olisi edessä muutaman kuukauden päästä... Iik.
Kyllä se helpottaa. Suunnittele reitit etukäteen äläkä lähde aluksi ajamaan tuntemattomiin paikkoihin. Kun tulee hieman rutiinia tutuissa paikoissa, on helpompi lähteä vieraampiin paikkoihin.
Opettelin ajamista vuoden, mutta en oppinut pitämään siitä. Sitten tulin pois epämukavuusalueeltani. En vain pidä autolla ajamisesta. Toisaalta tunnen useita, jotka huomauttelevat minulle autottomuudestani. En ole hyvä kuljettaja, koska kokemustakin on vähän yms, mutta en ole niin huonokaan, kuin moni autoilullaan itsensä minun yläpyolelle asettava on!
Minulla on aika korkeat kriteerit turvalliselle autoilulle ja en täytä niitä itse, vaikka ei niitä täytä kaikki minua kauemmin autoilleetkaan. Toisekseen minulle on tärkeitä hyvät reisi- ja pakaralihakset, jotka olen saanut pidettyä kävelemällä, pyöräilemällä, yms ja käyttämällä julkisia. Kun ikää on tullut lisää, olen siirtänyt kantamukseni käsistä pieneen rinkkaan, jossa on lantiovyö ja on hyvä kantaa kauppaostokset yms. Tämän tein myös terveyssyistå.
Autoiluni loppui siis 1. Koska en pidä siitä 2. Koska säästän luonnovaroja ja julkinen liikenne toimii arjessa hyvin ja kauempana kyläillessä jotenkin. 3. Koska pidän itseni ilman autoa paremmassa kunnossa kuin auton kanssa. 4. Säästän rahaa muuhun.
Uskaltaisikohan sitä sitten itsekin viimein ilmoittautua autokouluun 🤔 Olen jo 28-vuotias, mutta en ole hankkinut ajokorttia, koska en ole tarvinnut omaa autoa. Nyt kun on lapsia, siitä olisi todellakin hyötyä. Oppisinkohan ajamaan. Se pelottaa hirveästi!
Vierailija kirjoitti:
Uskaltaisikohan sitä sitten itsekin viimein ilmoittautua autokouluun 🤔 Olen jo 28-vuotias, mutta en ole hankkinut ajokorttia, koska en ole tarvinnut omaa autoa. Nyt kun on lapsia, siitä olisi todellakin hyötyä. Oppisinkohan ajamaan. Se pelottaa hirveästi!
Mä olin 25 kun sain ajokortin, eli lähes saman ikäinen kuin sinä. En aiemmin edes halunnut mennä autokouluun, sillä tiesin ajokokokemusten jäävän vähiin opiskeluaikana. Varsinkin, kun vanhemmat eivät edes olisi minulle ajokorttia maksaneet.
Hyvin sitä oppii, kun vaan aloittaa. Mä tein tietoisen valinnan, ja aloitin autokoulun talvella. Eli sain alusta asti liukkaan kelin harjoitusta, ei tullut kortin saannin jälkeinen ensimmäinen syksy sitten shokkina. Ja kortin saamisen jälkeen piti lähteä heti rattiin, jotta saa ajorutiinia yksin ajamisesta (kun ei enää olekaan se ajo-opettaja vieressä)
Vierailija kirjoitti:
Uskaltaisikohan sitä sitten itsekin viimein ilmoittautua autokouluun 🤔 Olen jo 28-vuotias, mutta en ole hankkinut ajokorttia, koska en ole tarvinnut omaa autoa. Nyt kun on lapsia, siitä olisi todellakin hyötyä. Oppisinkohan ajamaan. Se pelottaa hirveästi!
Kyllä sinä opit! Autokoulussa käydään perusteet läpi. Itse tarvitsin sen lisäksi aika paljon harjoitusta ennen kuin olen vihdoin saanut tunteen, että kyllä se sujuu.
-ap
Miten oppia liittymään moottoritiehen?
Pitäisi ajaa liittymiskaistalla moottoritienopeutta ja siinä tunkea ruuhkassa ahtaaseen väliin. Aivan kamalaa suuressa vauhdissa tehdä tuo liittyminen.
Vierailija kirjoitti:
Miten oppia liittymään moottoritiehen?
Pitäisi ajaa liittymiskaistalla moottoritienopeutta ja siinä tunkea ruuhkassa ahtaaseen väliin. Aivan kamalaa suuressa vauhdissa tehdä tuo liittyminen.
Kun nopeus on lähellä moottoritienopeutta tai jopa moottoritienopeudessa, liittyminen on paljon helpompaa kuin jos et uskalla kiihdyttää kunnolla. Fakta.
Itse ajoin kortin 30 vuotiaana ja opettaja sanoi, että helpompi opettaa, kun olen vuosikymmenet seurannut liikennettä, kun taas 18 vuotiasta joka on ollut liikenteessä pyöräillessä, kävellessä, auton kyydissä vain naama puhelimessa, eikä mitään käsitystä liikenteestä.
Mulla on ystävä, joka kävi inssissä kahdeksan kertaa saamatta sitä läpi. Viimein hänelle sanottiin, että eiköhän kannata luovuttaa.
Sain itse ajokortin ekalla yrittämällä, mutta autoa en ole ajanut kuin silloin juuri kortin saaneena. Sitten läksin opiskelemaan Helsinkiin ja mitäpä siellä keskustassa asuva autolla tekisi. Se vähäinenkin ajotaito unohtui enkä uskalla enää edes yrittää.
Vaan onhan se mukavaa kuulla, että on mahdollista ylittää tämäkin kynnys.
Suurin ongelma itselleni olisivat erilaiset liittymät. On sellainen muutakin elämää haittaava hahmotushäiriö, joten varmaan päätyisiin paikallislehden uutisiin tyyppinä, joka ajoi moottoritiellä muita vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma itselleni olisivat erilaiset liittymät. On sellainen muutakin elämää haittaava hahmotushäiriö, joten varmaan päätyisiin paikallislehden uutisiin tyyppinä, joka ajoi moottoritiellä muita vastaan.
Siellä tien laidassa ja yläpuolella on sellaisia tauluja, joita sanotaan liikennemerkeiksi. Niitä pitää seurata, jotta mm. tietää, mille kaistalle pitää mennä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma itselleni olisivat erilaiset liittymät. On sellainen muutakin elämää haittaava hahmotushäiriö, joten varmaan päätyisiin paikallislehden uutisiin tyyppinä, joka ajoi moottoritiellä muita vastaan.
Siellä tien laidassa ja yläpuolella on sellaisia tauluja, joita sanotaan liikennemerkeiksi. Niitä pitää seurata, jotta mm. tietää, mille kaistalle pitää mennä...
Tiedän, mutta kun ei hätäpäissään niitä aina huomaa. Luultavasti jäisin johonkin liikenneympyräänkin ajamaan toviksi karusellia.
Itse ajoin vähän vanhemmalla iällä ajokortin, ikinä en ollut ratin takana istunut. Pääsin inssin ja kirjalliset läpi kerrasta, jota ihmettelen kyllä.
Ajan mieluiten yksin, koska en jaksa kuunnella jos joku arvostelee. Automaatilla ajaminen sujuu hyvin, vaihteiden kanssa pitäisi vaan harjoitella enemmän. Autolla ajaminen ei onneksi ole pakollista asuinpaikan vuoksi, eikä kyllä ole oikeastaan minkäänlaista mielenkiintoakaan siihen
Vierailija kirjoitti:
Miten oppia liittymään moottoritiehen?
Pitäisi ajaa liittymiskaistalla moottoritienopeutta ja siinä tunkea ruuhkassa ahtaaseen väliin. Aivan kamalaa suuressa vauhdissa tehdä tuo liittyminen.
Miten voi arvioida suuressa nopeudessa, mahdunko vai en?
Itsekin jännitin joskus.
Sittemmin on tullut ajettua Los Angelesin ruuhkissa ja Saksassa 500-hevosvoimaisella Porschella huippunopeutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten oppia liittymään moottoritiehen?
Pitäisi ajaa liittymiskaistalla moottoritienopeutta ja siinä tunkea ruuhkassa ahtaaseen väliin. Aivan kamalaa suuressa vauhdissa tehdä tuo liittyminen.
Miten voi arvioida suuressa nopeudessa, mahdunko vai en?
Kun ajat suunnilleen samaa nopeutta muun liikenteen kanssa, voit ihan helposti vilkaista sivulle ja nähdä mahdutko vai et. Pienellä kaasun painamisella tai löysäämisellä sitten pääset toista kaistaa ajavan auton eteen tai taakse. Jos taas nopeuseroa on enemmän, siinä vaiheessa kun yrität liittyä, onkin se "sopivaksi katsomasi" väli kutistunut liian pieneksi.
Mulle on käynyt kerran niin, että edessä meni auto ruuhka-aikaan n. kuuttakymppiä moottoritielle (itse olisin kiihdyttänyt kyllä, mutta kun tää tuli perä edellä vastaan rampissa). Mahtui kyllä, mutta moottoritiellä jo ajaneet joutuivat jarruttamaan niin, että perässä ajavien välit pienenivät, eikä minulle enää ollut tilaa. Jouduin ajamaan hetken pientareella ennen kuin joku huomasi tilanteen ja antoi minulle tilaa liittyä kaistalle. Eli oikeasti: kiihdyttäkää reilusti sinne motarille tai ajakaa muita reittejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten oppia liittymään moottoritiehen?
Pitäisi ajaa liittymiskaistalla moottoritienopeutta ja siinä tunkea ruuhkassa ahtaaseen väliin. Aivan kamalaa suuressa vauhdissa tehdä tuo liittyminen.
Kun nopeus on lähellä moottoritienopeutta tai jopa moottoritienopeudessa, liittyminen on paljon helpompaa kuin jos et uskalla kiihdyttää kunnolla. Fakta.
Mielummin liittymiskaistalla nopeus jo vähän yli moottoritienopeuden, sillä kaikkia autoja on helppo vähän hidastaa sopivaan väliin mahtuakseen, sen sijaan monikaan auto ei kovin räväkästi kiihdy enää 120 vauhdissa.
Kyllä sen tosiaan oppii. Toiset tarvitsevat enemmän harjoittelua kuin toiset, mutta nämä harjoittelua tarvitsevat yleensä sitten ajavatkin hitaammin kuin itsevarmemmat ja välttävät vaaratilanteita.