Tällaistako rakkaus on? On outoa olla parisuhteessa, joka oikeasti kasvaa hedelmää. Kertokaa kokemattomalle.
En todellakaan ollut ryhtymässä vakavaan parisuhteeseen tämän vuoden, saatika seuraavan viiden vuoden aikana mielessäni.
Piti keskittyä aivan muihin asioihin.
Tällä kertaa kohdallani klisee "se tulee kun vähiten odottaa" pitää paikkaansa.
Olen ihmeissäni, olen ihmeissään joka päivä. Välillä ottaa päähän koska tämä on vienyt elämältäni paljon lyhyessä ajassa. Tai ei vienyt mutta muuttanut ja sopeutuminen on ollut joskus hankalaa. En kuitenkaan kadu mitään enää, olen ehkä ollut jopa enemmän "elämässä kiinni" miehen tavattuani. Olen nähnyt enemmän, jotenkin tuntuu, että kokemukseni ovat olleet lopulta ainutlaatuisia(vaikka eroaisimme) vaikka se on verottanut työtäni, taloutta ja omaa aikaani todella paljon.
Olen ollut aika syrjäänvetäytyvä ja rakastan omaa rauhaa, omaa tilaa ja aikaa ajatella omilla aivoillani, ratkaista sisäisiä juttuja jne.
Nämä kaikki on aikalailla jääneet huomattavasti vähemmälle kun tapasin miehen ja näin ollen elämää katsottuani uusista haasteistani kuten uusioperheen muodostamisessa, maalaismaisemasta, sosiaalisuudesta, heikkouksien (ja muiden tunteiden/piirteiden) avoin näyttäminen sekä hyväksyminen on lopulta ehkä tehnyt minusta vähemmän kapeakatseisemman.
Noloa sanoa mutta tunnen olevani ehkä enemmän ihminen, jotenkin haavoittuvaisempi ja paljas, tuntuu hyvältä kun näytän sen ja saan osakseni hyväksyntää.
On ollut oikeasti todella vaikeaa välillä, ihan meillä molemmilla kun olemme päättäneet olla yhdessä. Kumpikaan ei ole täydellinen mutta olemme hyväksyviä ja anteeksi antavaisia, haluamme ymmärtää toisiamme. Paljon ollut haasteita ja pelkoja, turhaa loukkaamista jne mutta nyt tuntuu, että olemme samalla aaltopituudella olleet jo pidemmän aikaa. Nyt uskaltaa eikä pelota samalla tavalla, olemme päättäneet jatkaa yhdessä ja mies tekee niin paljon eteeni, huomioi ja on rehellinen kanssani. Kertoo joka päivä rakastavansa minua.
Meillä on tulevaisuudensuunnitelmat sellaisia, jotka liittyvät hyvin pitkälle yhteiseloon ja minua ei edes ahdista ajatus enää.
En voi ymmärtää tilannetta aina enkä halua enää hallita elämääni pakkomielteisesti.
Se on nyt näin, olen nöyrtynyt elämäni kanssa ja minun on hyvä olla kun voin olla kumppanini kanssa vaikka en tiedä mihin tämä tulevaisuudessa johtaa. En vain välitä siitä enää, elän tässä ja nyt.
Kommentit (23)
Kerro lisää tuosta hedelmästä, raamatussakin puhutaan hedelmän tuottamisesta tms.
Mulle ei kävis. Ihan kuulostat itsesi myyneeltä. Alistetulta ja manipuloidulta. Hämmentyneeltä ja uhmakkaalta. Epätoivoiselta.
Rakkaus on minulle jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Kerro lisää tuosta hedelmästä, raamatussakin puhutaan hedelmän tuottamisesta tms.
Kerro , lupaan etten ala mitään raamattujuttua puhumaan, haluaisin vain tietää koska juuri tuo ilmaus siellä esiintyy ja haluaisin itsekin elää niin.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei kävis. Ihan kuulostat itsesi myyneeltä. Alistetulta ja manipuloidulta. Hämmentyneeltä ja uhmakkaalta. Epätoivoiselta.
Rakkaus on minulle jotain muuta.
Yllä luettavissa oppikirjatapaus aidosta kateudesta.
- Olkaapa hyvät!
On hyvin harvinaista tavata joku joka kolahtaa ja jonka kanssa homma toimii. Nauti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei kävis. Ihan kuulostat itsesi myyneeltä. Alistetulta ja manipuloidulta. Hämmentyneeltä ja uhmakkaalta. Epätoivoiselta.
Rakkaus on minulle jotain muuta.
Yllä luettavissa oppikirjatapaus aidosta kateudesta.
- Olkaapa hyvät!
En ole kade. Ei toisten onni tai onnettomuus ole minulta pois, semminkin kun en edes tunne ihmisiä.
Muutos on muutos. Voin vain omista lähtökohdistani käsin toimia, tai olla toimimatta.
Jos toinen on vetäytyjä ja toinen huomionkipeä ja toinen luovuttaa omaa tilaansa...
No, voi käydä miten vain.
Ah, ihana salamarakkaus <3
Eli voit odottaa, että tunteet loppuu yhtä nopeaan kun ovat tulleetkin. Mies jaksaa vielä esittää, mutta kohta alkaa oikea luonne puskea läpi.
Kuulostaa siltä, että kehopositiivisen elämään on saapunut Ahmed kaukaisilta mailta, jonka kamelitilalle Boraboran vuoristoon Ap suunnittelee nyt tulevaisuuttaan.
Taloudelliset uhraukset viittaavat toisaalta Usan armeijan upseeriin, joka ei voi siirtää huomattavaa omaisuuttaa sotatoimialueelta länsimaihin itse, joten hän on pyytänyt vanhenevalta suomalaiselta rouvalta apua säköpostin välityksellä.
Suurta rakkautta ja muutaman tuhannen euron sijoituksella elämää jatketaan Kansasilaisella maatilalla 100:n hevosen ja 1500:n naudan tuottaessa pienen, mutta vakaan triljoonan tollarin vuosituoton.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että kehopositiivisen elämään on saapunut Ahmed kaukaisilta mailta, jonka kamelitilalle Boraboran vuoristoon Ap suunnittelee nyt tulevaisuuttaan.
Taloudelliset uhraukset viittaavat toisaalta Usan armeijan upseeriin, joka ei voi siirtää huomattavaa omaisuuttaa sotatoimialueelta länsimaihin itse, joten hän on pyytänyt vanhenevalta suomalaiselta rouvalta apua säköpostin välityksellä.
Suurta rakkautta ja muutaman tuhannen euron sijoituksella elämää jatketaan Kansasilaisella maatilalla 100:n hevosen ja 1500:n naudan tuottaessa pienen, mutta vakaan triljoonan tollarin vuosituoton.
😂
Kyllä se vaan joskus kolahtaa. Mutta sittenkin kun on oltu yhdessä 20 vuotta ja ne isoimmat tunnekuohut on jo käyty, löytyy aina välillä uutta. Yllättävä läheisyys, yhteinen nauru typerälle tapahtumalle tai toisen yllättävä huomionosoitus.
On sekin helppoa, kun voi vaan lähteä yhdessä reissuun pohtimatta ensin päiväkausia, mihin lähdetään. Kun tunnetaan niin hyvin, että yhteinen matkakohde löytyy hetkessä. Jotenkin sen vain tietää, että tuonne me molemmat halutaan.
20+ vuoden jälkeen meillä ei enää huutamalla tai mykkäkouluilla riidellä, mutta herneitä vedetään kyllä nenään. Minua loukkaa, jos puoliso odottaa minulta enemmän kuin mihin pystyn. Siis jos vaikka tulen pitkän työpäivän jälkeen kotiin ja täällä on kolme nälkäistä ihmistä odottamassa ja mies kysyy, pitäisikö käydä kaupassa tai vielä pahempaa: mitäs olit ajatellut, että tänään syödään. Siitä menee herneet nenään. Puolisollani taas menee herneet nenään, jos olen unohtanut tankata auton tai maksaa jonkin laskun.
Mistä itse olen onnellinen, niin siitä, ettei luovutettu silloin, kun oli vaikeaa. Kun nuorimmainen huusi koliikkia ja mies vain nukuin kaikki yöt ja minä valvoin. Tai kun hän sairastui ja joutui olemaan poissa työelämästä 10 kk ja menetti elämänhalunsa kipujen keskellä ja taloudellisesti oltiin liemessä. Niistäkin selvittiin.
Mielenkiintoista, että jätät yhden tärkeimmän seikan mainitsematta, eli sen kuinka kauan on suhde kestänyt. Alkuajan vaalenapunaisilla laseilla kun kulkee, se kaikki kuuluukin näyttää niin helpolta ja mukavalta. Kun se raadollinen arki astuu kuvioon, niin palaa asiaan sitten.
Silläkin on merkitystä, onko se toinen juuri eronnut, vaihtanut lennosta siinuun vai ollut pidempään sinkku. Harva ymmärtää, että varsinkin juuri eronneet/lennosta vaihtajat valitettavasti kipuilevat sen eronsa vasta sitten kun se "kutuaika" on ohi ja suhde vakiintunut.
Onnea silti kaikesta huolimatta. Pessimisti ei pety =)
Vierailija kirjoitti:
Pitää maistaa papaijaa kun sitä on tarjolla
Ei voi tehdä munakasta rikkomatta munia.
Ei saa poimia rusinoita pullasta, on syötävä koko käntty.
Miksi ostaa lehmän jos tarvitsee vain litran maitoa?
Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla.
Parempi virtsa väärään kuin kusta suoraan.
Jne. jne. jne.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, että jätät yhden tärkeimmän seikan mainitsematta, eli sen kuinka kauan on suhde kestänyt. Alkuajan vaalenapunaisilla laseilla kun kulkee, se kaikki kuuluukin näyttää niin helpolta ja mukavalta. Kun se raadollinen arki astuu kuvioon, niin palaa asiaan sitten.
Silläkin on merkitystä, onko se toinen juuri eronnut, vaihtanut lennosta siinuun vai ollut pidempään sinkku. Harva ymmärtää, että varsinkin juuri eronneet/lennosta vaihtajat valitettavasti kipuilevat sen eronsa vasta sitten kun se "kutuaika" on ohi ja suhde vakiintunut.
Onnea silti kaikesta huolimatta. Pessimisti ei pety =)
Juuri eronneet ja lennosta vaihtavat yleensä "jatkavat" sitä edellistä suhdetta uuden kanssa. Ei jakseta panostaa, mm. opetella mistä toinen tykkää, vaan oletetaan siitä uudesta samat asiat mitä entisellä oli. Kutuaika loppuukin lyhyeen kun se vastapuoli kyllästyy tuohon menoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, että jätät yhden tärkeimmän seikan mainitsematta, eli sen kuinka kauan on suhde kestänyt. Alkuajan vaalenapunaisilla laseilla kun kulkee, se kaikki kuuluukin näyttää niin helpolta ja mukavalta. Kun se raadollinen arki astuu kuvioon, niin palaa asiaan sitten.
Silläkin on merkitystä, onko se toinen juuri eronnut, vaihtanut lennosta siinuun vai ollut pidempään sinkku. Harva ymmärtää, että varsinkin juuri eronneet/lennosta vaihtajat valitettavasti kipuilevat sen eronsa vasta sitten kun se "kutuaika" on ohi ja suhde vakiintunut.
Onnea silti kaikesta huolimatta. Pessimisti ei pety =)
Juuri eronneet ja lennosta vaihtavat yleensä "jatkavat" sitä edellistä suhdetta uuden kanssa. Ei jakseta panostaa, mm. opetella mistä toinen tykkää, vaan oletetaan siitä uudesta samat asiat mitä entisellä oli. Kutuaika loppuukin lyhyeen kun se vastapuoli kyllästyy tuohon menoon.
Kyllä se uutuuden viehätys lennosta vaihtajillakin aikansa vaikuttaa.
Omalla isällä oli joskus tapana sanoa että rakkaus on kuin pieru.
Se leviää kaikkialle ja ne jotka ei rakasta mutta vihaa, he totisesti ärtyvät muiden onnesta.
Onni on suuri helpotus.
Vierailija kirjoitti:
Omalla isällä oli joskus tapana sanoa että rakkaus on kuin pieru.
Se leviää kaikkialle ja ne jotka ei rakasta mutta vihaa, he totisesti ärtyvät muiden onnesta.
Onni on suuri helpotus.
Kuis nyt sillee...
Terkkuja vaan ostarin veskistä.
Kaikki muuten lähti. 👅
Vaikka tekstistä saa käsityksen ehkä, että olen tavannut hänet tänä vuonna, niin se ei pidä paikkaansa. Unohdan aina välillä, että elämme nyt uutta vuotta.
Ap