Olen tehnyt virheitä, joita _ei voi_ korjata

Vierailija kirjoitti:

Etkö voisi elää uudenlaista elämää uuden tilanteen ehdoilla? Se ei ehkä ole sitä mitä kuvittelit, mutta silti se voi olla hyvää

On mielenkiintoista, että terveille ihmisille pätevät hyvään elämään tarvittavat asiat: työ, säännölliset rutiinit, riittävä toimeentulo, mielekkäät harrastukset, perhe ja parisuhde tai jotain muita läheisiä ihmissuhteita. Nämä jos on koossa, niin elämän pitäisi olla aika hyvää. Sitten jos terveyden menettää, niin pitäisi "jotenkin elää silti hyvää elämää, vaikka se olisi erilaista". Eli jos ei voi saada mitään noista asioista, mitkä terveille ihmisille tuo perus hyvinvoinnin, niin mistä se hyvä elämä sitten revitään?! Tätä en ole vielä käsittänyt. Ap

Mieti niin että olet ollut ihan erilainen, voisi melkein sanoa että eri ihminen ennen. Nyt sun pitää vaan mennä uutena ja viisaampana sinuna eteenpäin päivä kerrallaan, ja keskittyä vaan siihen, miten voit pikkuhiljaa saada asioita paremmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile rukoilla. Mitä sinulle on tapahtunut? Minäkin voin rukoilla puolestasi. Jos maallinen apu ei auta niin kokeile Jumalaa.

Voit rukoilla, jos haluat. Olen itsekin joskus kokeillut, mutta en tiedä uskonko (tarpeeksi). Oikeasti en voi kertoa tapahtumia tarkasti, koska kaikki jotka minua yhtään tuntee, tunnistaa lyhyestäkin versiosta.Toivon, että Luoja ottaisi minut pian luokseen. Näin viime yönä viimeksi unta ystävästä, joka viime vuonna siirtyi jo tuonpuoleiseen. Tuntuu kuin itsekin olisin menossa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö voisi elää uudenlaista elämää uuden tilanteen ehdoilla? Se ei ehkä ole sitä mitä kuvittelit, mutta silti se voi olla hyvää

On mielenkiintoista, että terveille ihmisille pätevät hyvään elämään tarvittavat asiat: työ, säännölliset rutiinit, riittävä toimeentulo, mielekkäät harrastukset, perhe ja parisuhde tai jotain muita läheisiä ihmissuhteita. Nämä jos on koossa, niin elämän pitäisi olla aika hyvää. Sitten jos terveyden menettää, niin pitäisi "jotenkin elää silti hyvää elämää, vaikka se olisi erilaista". Eli jos ei voi saada mitään noista asioista, mitkä terveille ihmisille tuo perus hyvinvoinnin, niin mistä se hyvä elämä sitten revitään?! Tätä en ole vielä käsittänyt. Ap

On sulla varmasti tapoja miten voit päästä lähemmäs noita asioita ihan vähän kerrallaan. Aloitat jostain yksinkertaisesta esim noista rutiineista. Heräät vaikka aamu samaan aikaan, etkä jää sänkyyn makaamaan vaikka tekisi mieli. Sitten kun se sujuu, sirryt seuraavaan asiaan. Hiljaa hyvä tulee, ja ihan varmasti voit vielä viettää mielekästä elämää. Ihmiset on paljon vahvempia kuin osaisi edes uskoa ja selviää vaikka mistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

6 jatkaa: En huomannut tuota, ettet ole tehnyt pahaa muille. Oletin, että toiset ovat kärsineet virheistä. Mutta voi virheitään hyvittää itselleenkin, yrittää korjata sitä mikä on rikkoutunut.

No, vartalo on rikki eikä sitä voi korjata. Voihan sitä yrittää minkä jaksaa, mutta lopputulos on sama joka tapauksessa. Ap

Kannattaa unohtaa asiat, joita et voi tehdä, ja keskittyä asioihin, joita voit tehdä. Ainakin kirjoittaminen näyttää sujuvan.

Niin. En saa kirjoittamisesta mitään mielihyvää, vaan haluan samoja harrastuksia kuin ennen. Jos olisin niin hyvä kirjoittamaan, että rikastuisin hurjasti, niin se ehkä parantaisi elämääni jonkun verran. En varmaan ole ihan niin lahjakas tai kunnianhimoinen, eikä edes raha kuitenkaan auttaisi kovin paljon terveyteeni. Tietenkin voisin myös ajatella, että esim. kirjoittaisin auttaakseni muita ihmisiä. Olen jonkin verran katkera siitä, että ei minuakaan ole autettu silloin, kun olisin sitä eniten tarvinnut. Sikäli en koe, että olisin ihmiskunnalle velkaa auttaa tai saavani siitä kovin paljon. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö voisi elää uudenlaista elämää uuden tilanteen ehdoilla? Se ei ehkä ole sitä mitä kuvittelit, mutta silti se voi olla hyvää

On mielenkiintoista, että terveille ihmisille pätevät hyvään elämään tarvittavat asiat: työ, säännölliset rutiinit, riittävä toimeentulo, mielekkäät harrastukset, perhe ja parisuhde tai jotain muita läheisiä ihmissuhteita. Nämä jos on koossa, niin elämän pitäisi olla aika hyvää. Sitten jos terveyden menettää, niin pitäisi "jotenkin elää silti hyvää elämää, vaikka se olisi erilaista". Eli jos ei voi saada mitään noista asioista, mitkä terveille ihmisille tuo perus hyvinvoinnin, niin mistä se hyvä elämä sitten revitään?! Tätä en ole vielä käsittänyt. Ap

Mulla ei ole

-työtä

-terveyttä

-perhettä

-parisuhdetta

-ystäviä

Mulla on

-riittävä toimeentulo (eläke)

-säännöllisiä ja epäsäännöllisiä rutiineja

-jotain harrastukseksi luettavaa

Noita juttuja, mitä ei ole, ei enää tulekaan.

Riittääkö mielekkääseen elämään nuo jälkimmäiset?

(En oikein ymmärrä, miten "säännölliset rutiinit" edesauttavat asiaa?)

Vierailija kirjoitti:

Mieti niin että olet ollut ihan erilainen, voisi melkein sanoa että eri ihminen ennen. Nyt sun pitää vaan mennä uutena ja viisaampana sinuna eteenpäin päivä kerrallaan, ja keskittyä vaan siihen, miten voit pikkuhiljaa saada asioita paremmiksi.

En halua olla uusi ihminen! Haluan olla sama ihminen kuin ennenkin. Nykyinen vartalo ja elämäntapa tuntuu vieraalta ja ikävältä. En saa itse päättää, eikä elämäntapa kuvasta persoonallisuuttani. Vähän samalta ehkä voi tuntua niistä, jotka joutuu elämään väärässä sukupuolessa (lisätään vain fyysinen kipu ja liikkumisvaikeudet). Sisältä olet sinä, mutta muut näkevät muuta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile rukoilla. Mitä sinulle on tapahtunut? Minäkin voin rukoilla puolestasi. Jos maallinen apu ei auta niin kokeile Jumalaa.

Voit rukoilla, jos haluat. Olen itsekin joskus kokeillut, mutta en tiedä uskonko (tarpeeksi). Oikeasti en voi kertoa tapahtumia tarkasti, koska kaikki jotka minua yhtään tuntee, tunnistaa lyhyestäkin versiosta.Toivon, että Luoja ottaisi minut pian luokseen. Näin viime yönä viimeksi unta ystävästä, joka viime vuonna siirtyi jo tuonpuoleiseen. Tuntuu kuin itsekin olisin menossa. Ap

Rukoilin ja siinä tuli olo että voisin kertoa että itsellä oli elämä v.2015 sellaisessa pisteessä että pystyin ainoastaan tuijottamaan neuvottomana ikkunasta ulos, tunsin olevani yksin , harmaassa sumussa.  Virheitä olin myös tehnyt, minulle oltiin tehty väärin,  mikä sitten mistäkin johtui.  Jumala tuli kuvioon ja aloin etsiä häntä, mitä minun elämälläni pitää tehdä ja mitä nyt teen. Siitä , oikeastaan tähän asti oli elämäni hirveimmät vuodet mutta nyt alkaa näkyä valoa, minussa itsessäni on tapahtunut muutosta ja pääsääntöisesti luotan elämään ja tarkoitukseen.

Miksi tuolta ei listalta ei voisi enää saada ystäviä? Nytkin moni ihminen on vastannut sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö voisi elää uudenlaista elämää uuden tilanteen ehdoilla? Se ei ehkä ole sitä mitä kuvittelit, mutta silti se voi olla hyvää

On mielenkiintoista, että terveille ihmisille pätevät hyvään elämään tarvittavat asiat: työ, säännölliset rutiinit, riittävä toimeentulo, mielekkäät harrastukset, perhe ja parisuhde tai jotain muita läheisiä ihmissuhteita. Nämä jos on koossa, niin elämän pitäisi olla aika hyvää. Sitten jos terveyden menettää, niin pitäisi "jotenkin elää silti hyvää elämää, vaikka se olisi erilaista". Eli jos ei voi saada mitään noista asioista, mitkä terveille ihmisille tuo perus hyvinvoinnin, niin mistä se hyvä elämä sitten revitään?! Tätä en ole vielä käsittänyt. Ap

Mulla ei ole

-työtä

-terveyttä

-perhettä

-parisuhdetta

-ystäviä

Mulla on

-riittävä toimeentulo (eläke)

-säännöllisiä ja epäsäännöllisiä rutiineja

-jotain harrastukseksi luettavaa

Noita juttuja, mitä ei ole, ei enää tulekaan.

Riittääkö mielekkääseen elämään nuo jälkimmäiset?

(En oikein ymmärrä, miten "säännölliset rutiinit" edesauttavat asiaa?)

Tarkoitin sitä, että on ainakin mahdollista luoda säännöllistä rutiineja (joiden yleensä katsotaan edistävän terveyttä ja hyvinvointia). Jos vointi vaihtelee, niin menee helposti kaoottiseksi, kun asioita ei voi suunnitella ja suunnitelmiin ei voi sitoutua hyvin. Riippuu varmaan tilanteesta ja ihmisestä, kuinka paljon se häiritsee.

En tiedä, riittääkö sinulle mielekkääseen elämään se, mitä sinulla on. Senhän päätät itse. Kaikilla terveilläkään ihmisillä ei toki ole kaikkia palasia aina yhtä aikaa. Minun näkökulmasta, jos olet vanha ja siksi eläkkeellä, niin on jo ihan odotettavissa, että terveys alkaa olla finaalissa. Elämänkaari on normaali, jos olet menettänyt terveyden vasta vanhana, eikä sinulla mene kovin huonosti, paitsi ihmissuhteiden osalta. En tiedä kaipaatko ystäviä vai et. Jos yksinäisyys on raskasta, niin se on aika suuri puuttuva palanen hyvinvoinnissa. Jos harrastus on mielekäs, niin se on plussa.

Jos taas olet eläkkeellä ja nuori, mutta sairas, niin silloin tilanteesi on surullisempi, koska normaalia, hyvää elämää ei koskaan päässyt oikein olemaankaan. Ap

<3

Vierailija kirjoitti:

Hassua on, että i-m suunnittelevaa kehotetaan aina puhumaan näistä ajatuksista jollekin. Minä olen puhunut usealle eri ihmiselle. Sekä hoitohenkilökunnalle ja sukulaisille. Parhaimmillaan reaktio on ollut neutraali, tavallisimmin neuvottomuus. Pahimmillaan olen aiheuttanut huolta ja ahdistusta ihmisissä, jotka ovat juttujani kuunnelleet. Kukaan ei ole voinut minua auttaa, eikä itselleni ole tullut parempi olo.

Enää en ole sitten kertonut. Mielipiteeni ei ole muuttunut yhtään mihinkään. Nyt se kai sitten tulee "yllätyksenä", vaikka olen kerta toisensa jälkeen yrittänyt sanoa. Ap

Keräsin kauan rohkeutta puhua... reaktiona mulle on ainoastaan suututtu, vähätelty ja otettu etäisyyttä. Ei myötötuntoa, ei lohdutusta, ei mitään. Eli sekin kortti katsottu.... ehkä vaan odottavat milloin saan sen aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuolta ei listalta ei voisi enää saada ystäviä? Nytkin moni ihminen on vastannut sinulle.

Hyvä kysymys. Ei se olekaan mahdotonta, mutta selitän vähän.

Ystävyyksien ylläpitäminen on aika haastavaa ja on vaikea löytää yhteistä tekemistäkin. Tekstistäni varmaan huomaa, että en ole sinut enkä avoin fyysisen tilanteeni kanssa, joten siitä tulee tietynlainen muuri, kun haluan salata millaista elämäni on. En halua kertoa ja paljastaa muille, mutta vaikea olla oikeasti läheinenkään kenenkään kanssa kertomatta, koska sitten taas en pysty tekemään asioita samalla tavalla kuin muut ja se aiheuttaa kysymyksiä. Vaikka tälle ei mitään voi, niin mielestäni on epäreilua, että muilla on oikeus yksityisyyteen, mutta minun on käytännössä pakko olla yksin ja etäinen muista, tai sitten kertoa enemmän kuin oikeasti haluaisin ja olla haavoittuvammassa asemassa kuin toiset ! Oman vivahteensa tuo se, että olen todella kateellinen toisille, jotka sen normaalin elämän ja normaalin fysiikan saavat. Monet näistä ongelmista on siis käytännöllisiä ja monet liittyy emotionaalisen puoleen. Netissä keskustelenkin tuntemattomien kanssa ja minulla on viestikavereita, jotka asuvat kauempana. Se ei tietysti kuitenkaan korvaa oikeita ihmissuhteita.

Yksi ongelma on myös kodin kunnossapito. Helpointa olisi kutsua vieraita itselle, mutta tarvitsisin siivousapua ja huonekalujen siirtoa, ennenkuin koti on niin siedettävä, että ketään voisi tuoda. Näistä asioista joutuu taistelemaan, lopulta voi onnistuakin. Tällä hetkellä en oikein jaksa hyvin sellaista ja elän puolikaaoksessa mieluummin kuin alan vaatia, että saisin kotiin apua. En vaan jaksa mennä lääkäriin ja sossuun selittämään tilannettani jollekin 35. ihmiselle, joka kuitenkin saattaa vähätellä ja olla uskomatta mitään mitä sanon, vaikka näkisi kaikki omakantamerkinnät ja kaikki. Viranomaiskontaktit on niin väsyttäviä kaiken päälle.

Tulipa pitkä selitys, että sori. Mutta joo, kavereiden saaminen ja ylläpitäminen tuntuu tosi kaukaiselta ajatukselta ainakin nyt. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö voisi elää uudenlaista elämää uuden tilanteen ehdoilla? Se ei ehkä ole sitä mitä kuvittelit, mutta silti se voi olla hyvää

On mielenkiintoista, että terveille ihmisille pätevät hyvään elämään tarvittavat asiat: työ, säännölliset rutiinit, riittävä toimeentulo, mielekkäät harrastukset, perhe ja parisuhde tai jotain muita läheisiä ihmissuhteita. Nämä jos on koossa, niin elämän pitäisi olla aika hyvää. Sitten jos terveyden menettää, niin pitäisi "jotenkin elää silti hyvää elämää, vaikka se olisi erilaista". Eli jos ei voi saada mitään noista asioista, mitkä terveille ihmisille tuo perus hyvinvoinnin, niin mistä se hyvä elämä sitten revitään?! Tätä en ole vielä käsittänyt. Ap

Minullakaan ei ole mitään noista...

Suosittelen tutustumaan Viktor Frankl'n ajatuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö voisi elää uudenlaista elämää uuden tilanteen ehdoilla? Se ei ehkä ole sitä mitä kuvittelit, mutta silti se voi olla hyvää

On mielenkiintoista, että terveille ihmisille pätevät hyvään elämään tarvittavat asiat: työ, säännölliset rutiinit, riittävä toimeentulo, mielekkäät harrastukset, perhe ja parisuhde tai jotain muita läheisiä ihmissuhteita. Nämä jos on koossa, niin elämän pitäisi olla aika hyvää. Sitten jos terveyden menettää, niin pitäisi "jotenkin elää silti hyvää elämää, vaikka se olisi erilaista". Eli jos ei voi saada mitään noista asioista, mitkä terveille ihmisille tuo perus hyvinvoinnin, niin mistä se hyvä elämä sitten revitään?! Tätä en ole vielä käsittänyt. Ap

Minullakaan ei ole mitään noista...

Suosittelen tutustumaan Viktor Frankl'n ajatuksiin.

Muistan kuulleeni ennenkin hänen kirjastaan, mutta en ole koskaan lukenut kuin jotain lainauksia joihin netissä olen törmännyt. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuolta ei listalta ei voisi enää saada ystäviä? Nytkin moni ihminen on vastannut sinulle.

Hyvä kysymys. Ei se olekaan mahdotonta, mutta selitän vähän.

Ystävyyksien ylläpitäminen on aika haastavaa ja on vaikea löytää yhteistä tekemistäkin. Tekstistäni varmaan huomaa, että en ole sinut enkä avoin fyysisen tilanteeni kanssa, joten siitä tulee tietynlainen muuri, kun haluan salata millaista elämäni on. En halua kertoa ja paljastaa muille, mutta vaikea olla oikeasti läheinenkään kenenkään kanssa kertomatta, koska sitten taas en pysty tekemään asioita samalla tavalla kuin muut ja se aiheuttaa kysymyksiä. Vaikka tälle ei mitään voi, niin mielestäni on epäreilua, että muilla on oikeus yksityisyyteen, mutta minun on käytännössä pakko olla yksin ja etäinen muista, tai sitten kertoa enemmän kuin oikeasti haluaisin ja olla haavoittuvammassa asemassa kuin toiset ! Oman vivahteensa tuo se, että olen todella kateellinen toisille, jotka sen normaalin elämän ja normaalin fysiikan saavat. Monet näistä ongelmista on siis käytännöllisiä ja monet liittyy emotionaalisen puoleen. Netissä keskustelenkin tuntemattomien kanssa ja minulla on viestikavereita, jotka asuvat kauempana. Se ei tietysti kuitenkaan korvaa oikeita ihmissuhteita.

Yksi ongelma on myös kodin kunnossapito. Helpointa olisi kutsua vieraita itselle, mutta tarvitsisin siivousapua ja huonekalujen siirtoa, ennenkuin koti on niin siedettävä, että ketään voisi tuoda. Näistä asioista joutuu taistelemaan, lopulta voi onnistuakin. Tällä hetkellä en oikein jaksa hyvin sellaista ja elän puolikaaoksessa mieluummin kuin alan vaatia, että saisin kotiin apua. En vaan jaksa mennä lääkäriin ja sossuun selittämään tilannettani jollekin 35. ihmiselle, joka kuitenkin saattaa vähätellä ja olla uskomatta mitään mitä sanon, vaikka näkisi kaikki omakantamerkinnät ja kaikki. Viranomaiskontaktit on niin väsyttäviä kaiken päälle.

Tulipa pitkä selitys, että sori. Mutta joo, kavereiden saaminen ja ylläpitäminen tuntuu tosi kaukaiselta ajatukselta ainakin nyt. Ap

Onko sinulla mitään syytä häpeään? Kaikilla on jotain mikä ei ole mennyt täydellisesti. Enemmänkin se on häpeä ihmiselle jos halveksii muilta tai kieltäytyy auttamasta jos joku oikeasti tarvitsee apua.

Oletko AP neliraajahalvaantunut?

Kauanko siitä on kun menetit terveytesi? Oliko se onnettomuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile rukoilla. Mitä sinulle on tapahtunut? Minäkin voin rukoilla puolestasi. Jos maallinen apu ei auta niin kokeile Jumalaa.

Voit rukoilla, jos haluat. Olen itsekin joskus kokeillut, mutta en tiedä uskonko (tarpeeksi). Oikeasti en voi kertoa tapahtumia tarkasti, koska kaikki jotka minua yhtään tuntee, tunnistaa lyhyestäkin versiosta.Toivon, että Luoja ottaisi minut pian luokseen. Näin viime yönä viimeksi unta ystävästä, joka viime vuonna siirtyi jo tuonpuoleiseen. Tuntuu kuin itsekin olisin menossa. Ap

Rukoilin ja siinä tuli olo että voisin kertoa että itsellä oli elämä v.2015 sellaisessa pisteessä että pystyin ainoastaan tuijottamaan neuvottomana ikkunasta ulos, tunsin olevani yksin , harmaassa sumussa.  Virheitä olin myös tehnyt, minulle oltiin tehty väärin,  mikä sitten mistäkin johtui.  Jumala tuli kuvioon ja aloin etsiä häntä, mitä minun elämälläni pitää tehdä ja mitä nyt teen. Siitä , oikeastaan tähän asti oli elämäni hirveimmät vuodet mutta nyt alkaa näkyä valoa, minussa itsessäni on tapahtunut muutosta ja pääsääntöisesti luotan elämään ja tarkoitukseen.

Mukava kuulla, että kannatti jaksaa ja olet kokenut muutosta. Ja kiitos, kun halusit keskittyä ongelmaani. Se oikeasti toi vähän paremman olon

Ap

Mitä sukulaisten pitäisi sanoa kun puhut itsem urhasta? Mitä haluaisit, että he sanoisivat? Haluaisin aidosti tietää, sillä olen sukuni empaatikko, jolle avaudutaan usein mt-ongelmista, enkä osaa oikein sanoa mitään. Tuntuu vaan kauhean pahalta kun toista ei osaa auttaa. Ahdistun, ja otan helposti etäisyyttä. En tee sitä kiusallani, mulla ei vain ole osaamista kohdata näin vakavia ongelmia, ilman että kuormitun itsekin.

Lisäksi olen itse selvinnyt itsetuhoisista ajatuksista ja teoista, mistä hyvin harva tietää. Ainoastaan puolisoni taitaa tällä hetkellä olla tietoinen. Minua pidetään vahvana ja pärjäävänä, jolla menee aina hyvin, vaikka se on ihan valhekuva. Nykyäänkin kamppailen viikottain esim. syömishäiriöajatusten kanssa, vaikkei se näy kenellekään. Välttelen itsem urhasta puhuvia läheisiä senkin takia, etten halua tulla vedetyksi takaisin niihin syövereihin.

Oletko tullut ajatelleeksi, että ihmiset joille siviilissä avaudut, saattavat olla itsekin ahdistuneita, haavoittuneita, toipuvia ym.? Siksi he eivät jaksa auttaa ja kuunnella sinua loputtomiin, kun et tunnu hyötyvän. Tai ehkä he eivät vain osaa. Tai molempia, kuten omalla kohdallani. Tuskin he laiminlyövät sinua tahallaan. Esimerkiksi minun on keskityttävä pitämään itseni kasassa, ihanneperheeni ja idyllini. Minulle on turha olla kateellinen, niinkin moni sanoo, tietämättä yhtään millaisten mörköjen kanssa painin pääni sisällä. Ole armollinen itsellesi, ole armollinen muille. Parantuminen lähtee itsestäsi.