Masennus ja erakoituminen
Kuinka kauan olet ollut masentuneena enimmillään poissa läheisten ja ystävien seurasta omassa kodissasi?Jaksoitko siivota kaupassa käymisen ohella vai miten pärjäsit, jos olit yksin eikä kukaan ollut auttamassa?
Välttelitkö masentuneena myös puhelimeen vastaamista eli koitko, että esim. tekstariin vastaaminen oli jotenkin henkisesti raskasta?
Kommentit (21)
Tuohan on ihan perus juttua. Ei oikein koskaan huvita mikään.
Täh? Mitä tähän vastaisi kun ei ole perhettä tai läheisiä. Nojoo 30v olen ollut poissa läheisten ja ystävien seurasta. Kämpän siivoan kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Harva edes tajuaa, että masentuneena tekstiviestiin vastaaminenkin on joskus liian raskasta ja sen siirtää seuraavaan päivään, tai ei vastaa ollenkaan.
Saanko kysyä, mikä siitä tekee niin raskasta? Itse kirjoittaminen vai sen miettiminen, mitä vastaisi? Pelkäätkö, että vastaamalla suututat jotenkin sanoillasi toisen osapuolen? Onko sanojen löytäminen masentuneena jotenkin vaikeampaa?
Toivotko masentuneena, ettei kukaan pitäisi sinuun yhteyttä edes tekstiviestitse?
Vierailija kirjoitti:
Toivotko masentuneena, ettei kukaan pitäisi sinuun yhteyttä edes tekstiviestitse?
Toivon ja usein suljen puhelimen hetkeksi ettei tarvitse pelätä viestiä tai soittoa.
Yhteydenpidossa, kuin kaikessa muussakin, mulla katosi ajantaju. Kun ystäväni sanoi, että olen niin harvoin yhteydessä, ajattelin, että juurihan olin ollut. Päivistä ja viikoista oli tullut mössöä ja aika oli kulunut huomaamatta.
Monesti puhelimeen vastaamista tuli välteltyä sen vuoksi, että puhuessa olisi "paljastunut" kuinka huonossa kunnossa on.
Kämpän siivoan ja hygieniastani pidän huolta. Siinäpä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva edes tajuaa, että masentuneena tekstiviestiin vastaaminenkin on joskus liian raskasta ja sen siirtää seuraavaan päivään, tai ei vastaa ollenkaan.
Saanko kysyä, mikä siitä tekee niin raskasta? Itse kirjoittaminen vai sen miettiminen, mitä vastaisi? Pelkäätkö, että vastaamalla suututat jotenkin sanoillasi toisen osapuolen? Onko sanojen löytäminen masentuneena jotenkin vaikeampaa?
Jos minulle joku lähettää tekstiviestin, niin yleensä henkilö on silloin jotain ns. vailla ja se on todella raskasta yrittää keksiä jotain hienoa vastausta joka kertoisi "en jaksa, mene pois" mutta jotenkin hienommin ja niin ettei toinen ottaisi nokkiinsa. Helpompi siis jättää vastaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva edes tajuaa, että masentuneena tekstiviestiin vastaaminenkin on joskus liian raskasta ja sen siirtää seuraavaan päivään, tai ei vastaa ollenkaan.
Saanko kysyä, mikä siitä tekee niin raskasta? Itse kirjoittaminen vai sen miettiminen, mitä vastaisi? Pelkäätkö, että vastaamalla suututat jotenkin sanoillasi toisen osapuolen? Onko sanojen löytäminen masentuneena jotenkin vaikeampaa?
Asiaa on vaikea selittää, jos toisella ei ole kokemusta masennuksesta.
Masennus lamaa. Kaiken.
Kaikki on silloin vaikeaa ja vaatii ponnistelua. Jopa lyhyt tekstari. Olen saattanut aloittaa tekstaamisen, mutta keskeyttänyt, kun ajatus ei pysy koossa ja vastaaminen tuntuu hölmöltä. Tietysti voi vastata 'yksisanaisesti', mutta siitä seuraisi tod näk saajan hämmennys, ja kohta kilahtaisi uusi tekstari. Parempi jättää sikseen, vaikka sekin aiheuttaa usein syyllisyyttä.
Miten kauan masennuksenne on kestänyt? Viikkoja,kuukausia? Jos paranit ilman lääkehoitoa, mikä auttoi tilanteen paranemiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva edes tajuaa, että masentuneena tekstiviestiin vastaaminenkin on joskus liian raskasta ja sen siirtää seuraavaan päivään, tai ei vastaa ollenkaan.
Saanko kysyä, mikä siitä tekee niin raskasta? Itse kirjoittaminen vai sen miettiminen, mitä vastaisi? Pelkäätkö, että vastaamalla suututat jotenkin sanoillasi toisen osapuolen? Onko sanojen löytäminen masentuneena jotenkin vaikeampaa?
Asiaa on vaikea selittää, jos toisella ei ole kokemusta masennuksesta.
Masennus lamaa. Kaiken.
Kaikki on silloin vaikeaa ja vaatii ponnistelua. Jopa lyhyt tekstari. Olen saattanut aloittaa tekstaamisen, mutta keskeyttänyt, kun ajatus ei pysy koossa ja vastaaminen tuntuu hölmöltä. Tietysti voi vastata 'yksisanaisesti', mutta siitä seuraisi tod näk saajan hämmennys, ja kohta kilahtaisi uusi tekstari. Parempi jättää sikseen, vaikka sekin aiheuttaa usein syyllisyyttä.
Tämä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotko masentuneena, ettei kukaan pitäisi sinuun yhteyttä edes tekstiviestitse?
Toivon ja usein suljen puhelimen hetkeksi ettei tarvitse pelätä viestiä tai soittoa.
👆
Koita tehdä joku tavoite, lähetä vaikka se yksi viesti päivässä, kun onnistuu niin lisää joku uusi saavutus 😉
Vierailija kirjoitti:
Miten kauan masennuksenne on kestänyt? Viikkoja,kuukausia? Jos paranit ilman lääkehoitoa, mikä auttoi tilanteen paranemiseen?
Pari kuukautta kesti. Pakolla vaan ulkoilemaan tai johki baariin, vaikken kellekään juuri puhunut tai varsinkaan ollut mitenkään aloitteellinen missään.
Muutto toiseen kaupunkiin duunin perässä laukaisi masennuksen kokonaan pois.
Ärsyynnytkö helposti masentuneena eli esim. kuuletko tai luetko masentuneena toisen sanat jotenkin väärin kuin mitä tämä kyseinen henkilö on sanoillaan tarkoittanut? Ymmärrätkö selätettyäsi masennuksen, että tulit suuttuneeksi ihan tyhjästä masentuneena?
Muutama kuukausi meni etten ymmärtänyt mistä on kyse kun menee kolmekin viikkoa peseytymättä, ajatuskin siivoamisesta tuntui vastenmieliseltä. En muista oliko soitto ystävälle ensin vai oman tilani ymmärtäminen, mutta tuosta illasta alkoi paraneminen, ja tästä on ehkä viisi - kuusi vuotta.
Ystäviä tai kavereita en siis vältellyt, mutta hävetti välillä olla ihmisten ilmoilla. Tuntuu nyt kuin aikaa olisi kulunut vähemmän, mutta ymmärrän nyt että pari kolme kertaa masennus uusi joulun tienoilla.
Synkkyyteen vaipumista oli vähän tänäkin jouluna, mutta uusi kaveri, jonka kanssa käydään lenkillä ja jutellaan on auttanut pitämään mieleialan positiivisena.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyynnytkö helposti masentuneena eli esim. kuuletko tai luetko masentuneena toisen sanat jotenkin väärin kuin mitä tämä kyseinen henkilö on sanoillaan tarkoittanut? Ymmärrätkö selätettyäsi masennuksen, että tulit suuttuneeksi ihan tyhjästä masentuneena?
Ymmärtääkseni masennus näkyy usein juuri ärtymyksenä ulkopuolisille, vai olenko väärässä? Edellyttäen tietysti sitä, että masentunut on jonkinlaisessa yhteydessä muihin ihmisiin.
Oletko koskaan masentuneena sanonut tai tehnyt jotain sellaista, mitä olet myöhemmin masennuksesta parannuttuasi katunut?
Harva edes tajuaa, että masentuneena tekstiviestiin vastaaminenkin on joskus liian raskasta ja sen siirtää seuraavaan päivään, tai ei vastaa ollenkaan.