Älkää taatko toisten lainoja! Varsinkaan ei-perheenjäsenten!

Vierailija kirjoitti:

Lapsena opetettiin moneen otteeseen, että kenenkään lainoja ei sitten saa taata. 

Nyt kun on aikuinen ja itsekin päässyt lainanoton makuun, eipä ole vielä kukaan tullut edes kysymään takaajaksi. 

Jos läheinen ystävä tulisi kysymään takaajaksi, olisi se kova paikka miettiä suostuako vai ei.

Sympatiaa alussa linkitetyn tapauksen henkilölle, jolle lankesi takaus maksettavaksi. Hyvä tietää, että ns. rajattu takaus on pelkkiä sanoja paperilla ja maksettava hinta voikin olla paljon suurempi kuin mitä on puhuttu. Se olikin uutta, en ollut aikaisemmin kuullutkaan koko ilmaisusta.

Luulen että lehtijutun takaajaa on höynäytetty. Ei ole lukenut mitä on allekirjoittanut. On suostunut takaamaan osan mutta todellisuudessa on taannut koko lainan 200 000e ja silloin siitä todella on kokonaan vastuussa. Vastuu kestää niin kauan kuin laina on maksettu. Osatakaus suojelee aina. Eli voidaan ottaa 200 00e lainaa niin että A takaa tuosta 50 000e, B 50 000e ja C 100 000e. Mutta näin ei ole tehty.

Minulta ei paljoa heru sympatiaa, joko takaaja on ollut hirvittävän nuori tai sitten vain tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kukaan mistään hyötyy? Mitä lapsi hyötyy vanhusvanhempansa auttamisesta myöhemmin? Ei mitään, kuluja ja aikaa vie vaan elämästä.

Auttamisen ymmärrän, sehän on velvollisuus omia ikääntyviä vanhempia kohtaan.

Mutta velan takaaminen ei ole auttamista vaan yli varojensa elämisen mahdollistamista. Siinä ei yleensä edes auteta ketään. Rahat menevät pankille.

Millä tavalla asuntolainan takaaminen on yli verojen elämistä? Sehän on auttamista vaurastumisen. Lasten asuntolainat taataan, ei muuta. Perussääntö.

Jos vanhempi takaa lainan, jota hänellä ei ole varaa maksaa, niin sekin on yli varojen elämistä. Vaikka lapsillä on nyt hyvät kuukausitulot, niin koskaan ei tiedä, mitä jatkossa tapahtuu. Ei tarvita kuin sairastuminen, sitten potkut töistä ja parin vuoden päästä ollaankin minimityöttömyyspäivärahalla.

Lainan takauksessa pitää aina olla valmis maksamaan. Takaajaksi ei voi lähteä sillä asenteella, että se on vain nimi paperissa ilman velvoitteita.

"Tytär ja sittemmin eronnut yrittäjäpariskunta eivät ole olleet vuosiin missään tekemisissä keskenään."

Miltähän niistä alkuperäisistä velanottajista tällaisissa tilanteissa tuntuu, kun joku muu joutuukin maksamaan, menettämään luottotietonsa ja kärsimään. Syyllisyys, häpeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä tilanne kiltille ihmiselle tuo, kun kinutaan ja kinutaan. Toisia ahneita kiinnostaa vain se mitä itse saa, eikä lainkaan miten voivat tuhota toisen elämän omilla rahasekoiluillaan. Ne saisi viedä saunan taakse.

Kiltteys on juurikin ongelma tässä. Ja hyväuskoisuus. Sitä ihmiset käyttävät armotta hyväksi.

Entisessä työssäni tuli aikoinaan vastaan todella sydäntäsärkeviä tilanteita tähän liittyen. Esimerkiksi 90v mummo suostuteltu kiinnittämään asuntonsa lapsenlapsen lainan vakuudeksi -> laina jäi maksamatta ja mummolta lähti kämppä alta.

"Ritva kertoo, ettei tuolloin alle kolmekymppinen tytär ollut innostunut takaajaksi ryhtymisestä, mutta taipui lopulta toistuviin pyyntöihin. Hän suostui takaajaksi sillä ajatuksella, että takausvastuu olisi ollut rajattu. Luotamusta lisäsi myös se, että takaajia oli kolme. Tytär uskoi sen osaltaan tekevän takaamisen turvalliseksi. Ritva epäilee kuitenkin, ettei pankki kertonut tarpeeksi selkeästi takaajan velvoitteita, kun tytär allekirjoitti takauspaperit.

Pariskunnan yritys meni nopeasti konkurssiin, ja koska velalliset ja muut takaajat olivat maksukyvyttömiä, takausvelka kaatui Ritvan tyttären maksettavaksi.

– Tyttäreni oli ainoa takaaja, jolta pankki sai rahaa, Ritva sanoo surullisena ja kertoo, että velan suuruus yllätti tyttären täysin.

– Tyttäreni mielestä hänen osuutensa olisi pitänyt olla noin 20 000 euroa, mutta se oli paljon suurempi."

Kyllä takaajille pitäisi selvästi kertoa millaisista summista voidaan puhua. Tässä tapauksessa on vikaa muuallakin kuin tyttären tyhmyydessä. Ei toisen tyhmyyttäkään voi ihan miten vain hyödyntää ja hyväksikäyttää.

Ehkä eniten tässä suututtaa se, miten välinpitämättömästi tytär suhtautui koko rahapottiin. Äiti raatanut vuosikymmenet ja koko raha loppujen lopuksi muiden taskuihin. Äiti väittää, että ei ole pettynyt, mutta en usko..