Älkää taatko toisten lainoja! Varsinkaan ei-perheenjäsenten!

Kuinka vitu n kuutamolla pitää olla että takaa 200k lainan ''kaveripariskunnalle''

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin kukaan asuntoa ostaa käteisellä. Ymmärrän miksi olet vuokralainen. Sillä vuokralla lyhentää kivasti lainaa, jos hiukankin rahan päälle ymmärtää.

Totta kai asunto ostetaan lainalla, mutta jos ei ole siihen lainaan varaa ilman takaajia, on laina liian iso.

Pankille tämä systeemi sopii, sillä he saavat omansa aina pois. Ei heitä kiinnosta, suoriutuuko maksaja lainasta. Heille kelpaa takaajien omaisuus oikein hyvin.

Oma asuntoni on jo velattomaksi maksettu eikä olisi tullut mieleenkään kysellä mitään takaajia siihen.

No tuskin takaajaksi jonoa on.

Iltalehden jutussa: "Ymmärrän, että jos tuttavat tai sukulaiset pyytävät takaajaksi, ne ovat myös tosi vaikeita tilanteita kieltäytyä." Eivät ole. Minulta kukaan ei ole koskaan edes pyytänyt, kun tietävät että olisi turhaa.

Multa kysyttiin kerran. Olin vielä silloin nuori ja vähätuloinen opiskelija, ikää noin 20.

Eräs kaveri ehdotti, että tulisin takaamaan hänelle jotain luottokorttia, kun siellä oli joku bonus, että jos sen kortin ottaa nyt, saa liittymislahjaksi jonkun matkalahjakortin. Jotain lainaa olisi myös ottaa ja siihen tarvittiin takaaja. Koko juttu oli aivan sekava ja hämärän peitossa. (Kyseessä ei siis edes ollut suomalainen pankki).

Ja siis tämä kaveri oli täysin persaukinen. Ja tällaista ihan pokkana ehdotteli mulle.

Ei tehnyt yhtään tiukkaa kieltäytyä. Kyllä ihmisillä vähän selkärankaa ja tervettä järkeä pitää olla!

Multa kysyttiin kerran. Ihan suhteellisen pientä lainaa varten, en nyt tarkalleen muista, 10 K lainaa varten ehkä. En suostunut. En tod! Oltiin tyrmistyneitä, haha :D Mut joo, ei tod tehnyt tiukkaa kieltäytyä. En kenellekään suostuisi. En ikinä. Lapsilleni ehkä. Korkeintaan. Kiusallista kyllä! Siis se, että joku kehtaa tuollaista ehdottaa. Ei verisukulaisuus ole mikään velvoite tuollaiseen. Monta kertaa miettinyt, että huhhuh, jos en oliskaan "kehdannut" suostua.

Perussääntö on, että lapsen asuntolaina on aina taattava, se on suurin rakkaudenosoitus mitä vanhempi voi aikuiselle lapselleen antaa. Mutta muita lainoja ei. 

En takaisi edes oman lapseni lainoja, mutta voisin lainata lapselleni sen verran rahaa kuin takuu edellyttäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä nimeä mihinkään takuupaperiin. Miten ihmiset voi olla noin tyhmiä??

Esimerkissä äitiparka raatoi ja hankki tyhmälle tyttärelle asunnon, en ymmärrä millään.

Mielestäni jos vanhemmilla on suinkin mahdollisuus hankkia lapselle asunto, se pitää tehdä. Vaikka lisätöillä. 

Minä olin liki samanlainen kuin Ritva, yrittäjä joka kävi lisäksi osa-aikatöissä tehtaalla. Mieheni teki vuorotöitä tehtaalla ja sieltäkin tuli mukavasti rahaa, että lapset pääsivät ekoihin omiin asuntoihin ilman lainaa. Joku voi pitää meitä hulluina kun emme perheenä viettäneet paljoa yhteistä aikaa, mutta omat perhetaustamme olivat köyhät, ja me itse rakastamme kuitenkin lapsiamme ja heidän vaurastuminen ja onnellisuus on meille tärkeintä. Opetimme kuitenkin lapsiamme elämään säästeliäästi ja olemaan takaamatta kavereiden lainoja ja sitä ohjenuoraa he ovat toteuttaneet ja kerryttäneet nyt jo alta kolmikymppisinä satojen tuhansien omaisuuden. 

Sen ymmärrän, että esim vanhemmat takaavat lastensa lainoja, niin on meidän suvussa aina tehty.

Mutta kavereiden, puolituntemattomien EI IKINÄ, EI KOSKAAN. Tuttavapiirissä on yksi mies joka takasi järjettömät kaverinsa lainat, siinä meni tuttavalla koko elämä palasiksi kun joutui maksumieheksi. Siinä on todella moni tuttavapiirissä oppinut mitä se takaaminen voi käytänössä tarkottaa, opiksi ottanut todella moni.

Kyllä pitäisi haistaa palaneen käryä, jos lainanhakija tarvitsee takaajan. Jos ei pysty säästämään tarvittavaa pesämunaa, ei kyllä tule selviämään lainankaan maksamisesta.

Miksi 80 ja 90-luvuilla ihmiset takasivat kavereitten ja ystävien lainoja? Eikä näillä ole ollut sen verran munaa sanoa etten todellakaan takaile sun lainoja? 

Ja vielä joku puollituttu...Ikävä tapaus.Joo ei kenenkään,oman lapsen jos olet valmis maksamaan sen sitten (varautuminen) ehkä...

Mä olin just täyttänyt 18v ja takasin poikaystävän sukulaisten lainoja. Olin ihan tuuliajolla kun tutustuin tähän nuoreen mieheen. Hänen perhe otti minut hienosti vastaan ja muutin heille asumaankin jne. Opiskelin siinä ja kävin autokoulunkin (itse maksoin kun kävin iltaisin töissä) ja sitten nämä sukulaiset alkoi tehtailemaan lainoja. Luotin heihin, olinhan saanut heistä uuden , oman perheen. Kirjoitin nimeni heidän takauspapereihin ja pankki hyväksyi mukisematta (mielestäni pankin olisi pitänyt laittaa jotain stoppia kun ei heillä mitään kunnollista maksukykyä ollut, eikä minullakaan. Ymmärsin tämän sitten vasta vanhempana). Nämähän jätti lainat maksamatta ja yli 20 vuotta olin takausvastuussa. 

Tyhmä olin, mutta mulla ei ollut kunnollista kotia, en tiennyt tällaisista asioista. Poikaystävän kanssa tuli ero muista syistä. Hän oli myös takaajana useissa lainoissa ja yhtä kusessa kuin  minä. Mutta pankki ei unohda, eikä ulosottomies. 

Näistä olen päässyt sentään jo eroon, mutta oli aika karu opetus. Tapahtui 1980-luvun lopulla, mutta lainoja tosiaan makselin ulosottoon parikymmentä vuotta. 

Älkää menkö takaajaksi koskaan kenellekään. 

Miksei voi taata? Jos taattava velka on pieni suhteessa omiin varoihin? Ainahan tietysti tulee ajatella, että velka voi tulla maksuun.

Tämän takia omistuoikeus kannattaa jakaa, jos vain joku on, jolla ei raha pysy.

Onko tämä lainojan takaus jokin boomereitten juttu? En milleniaalina ole tähän törmännyt koskaan enkä ole kuullut että milleniaalisukupolvi tälläisiä edes kyselisi. Jos joku perustaa esim. osakeyrityksen, voi hän pyytää tähän SIJOITTAJIA. Silloin sijoittajat saavat sijoitukselleen tuoton ja ovat vastuussa vain ja ainoastaan omasta osuudestaan, joka menee jos firma menee konkkaan. 

"Pariskunnan yritys meni nopeasti konkurssiin, ja koska velalliset ja muut takaajat olivat maksukyvyttömiä, takausvelka kaatui Ritvan tyttären maksettavaksi." Mitenköhän pankki on tarkistanut muiden takaajien maksukyvyn? Kun aikoinaan pyysimme mieheni kanssa äitiäni ja mieheni isää takaajaksi asuntolainaamme, takaajaehdokkailta selvitettiin tarkkaan maksukyky/omaisuus. 

Eikö tämä nyt opittu jo 90-luvulla? Ei pidä taata yhtään kenenkään lainoja. Omien lasten kohdalla voi tehdä ainoan poikkeuksen, aina ei kannata silloinkaan.

sitähän se takaaminen tarkoittaa,  ´´minä maksan jos velallinen ei pysty´´. kun itse ostin talon olivat läheiseni takaajina sen aikaa kun sain kiinnitykset, ja myöhemmin olin itse takaajana veljelleni sillä ajatuksella, että takaan sen suuruisen lainan minkä pystyisin maksamaan ilman omaisuuden myyntiä jos tarve vaatii. mutta kavereiden lainoja en takaa.