Kävin elokuvissa, en muistanutkaan jatkuvaa rapinaa ja lopputekstien eteen kävelemistä
Harvemmin tulee käytyä tavallisissa näytöksissä, jotka eivät ole arkistonäytöksiä tai jollakin elokuvafestivaalilla. Niinpä oli vähän unohtunut tuo levottomuus ja aliarvostaminen.
Kommentit (87)
Itse katson lähestulkoon aina lopputekstit, sillä Marvelin popularisoimana monissa suosituissa elokuvissa on nykyään lisäkohtaus lopputekstien jälkeen. Tosin, yleensä kyllä tarkistan ennen leffaan menoa onko kyseisessä elokuvassa lisäkohtausta.
Ja vaikkei olisikaan, niin monessa elokuvassa jään katsomaan vähintään ne ”ensimmäiset lopputekstit”, joissa on (varsinkin animaatioleffoissa) yleensä jonkinlaiset lisägrafiikat ym. extrahassuttelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin ennen joulua elämäni ekan kerran näytöksessä joka oli kielletty alle 18v koska siellä oli alkoholitarjoilua :D Ihan parasta!
No jo sinulla on ilot... Hohhoijaa... Leffassa sai juoda viinaa, jee...
Shampanjaa, muiden tyylikkäiden ihmisten kanssa. Vain Espoossa :) Käytkö kateeksi?
Pidätkö samppanjasta?
ohis
Ryntääjät osoittavat, että tilaisuudella ei ollut heille merkitystä, he kävivät vain ahmaisemassa elokuvan kuin olisivat tankanneet auton.
Te, joita ärsyttää syöminen leffassa = älkää menkö ollenkaan!!
Te, jotka haluatte katsoa lopputekstit= menkää seisomaan lavan eteen alas ja kas kummaa, kukaan ei enään ole edessänne!
Ei nyt kaikki voi olla niin vaikeaa? Maailmanmeno ahdistaa jos kaikesta saadaan ongelma.
Keskinkertainenkin elokuva on moniulotteinen ja huolellisesti tehty esitys, jossa joka sekunnilla on monenlaista ymmärrettävää. Kuvan lisäksi ääniä tehdään tarkkaan, ja kaikella on joku tarkoitus. Jopa äänettömyydellä tai tapahtumattomuudella.
Rouskuttajalta ja kännykän vilkuilijalta tällaiset ulottuvuudet menevät kokonaan ohi. Elokuva(kin) on hänelle vain jotain ohimenevää kuva- ja äänitapettia, hälinää johon ei tarvitse keskittyä sen enempää kuin mihinkään muuhunkaan. Se on tietysti hänen murheensa.
Rauhattomat säpisijät kuitenkin pilaavat myös niiden elokuvanautinnon, jotka haluaisvat uppoutua siihen, mitä ovat tulleet katsomaan: elokuvaa.
Käymme mieheni kanssa todella paljon elokuvissa, loma-aikoina jopa kerran päivässä, ja muuten sitten kerran viikossa. Onneksi asumme Helsingissä ja on varaa valita teatteri joka makuun, vaikka käytän ainoastaan Finnkinoa.
Jos haluamme katsoa jonkun tosi suositun, suuren yleisön elokuvan, josta en edes odota mitään mahtavaa elämystä, menemme Tennispalatsin iSenseen tai Itäkeskuksen Imaxiin. iSensessä joskus ollut 600 katsojaa kanssamme, joten kyllähän siellä ääntä on. Ei kuitenkaan haittaa koska itsekin tykkäämme noissa tilanteissa ottaa popcornia, suklaata yms. Kuuluu ikäänkuin siihen kokemukseen.
Syventymistä vaativille taide-elokuville on Maxim oiva paikka. Siellä käy yleensä vanhempaa yleisöä, popcornia ei ole juuri kellään, ja muutenkin on hiljaista ja rauhallista. Vanhemmat leidit siemailevat hieman viiniä mutta kukaan ei melua.
Jos elokuva on sellainen, ettei kankaan tarvitse olla kovin iso, on Omenan Lounge-sali kaikkein paras. Vain 28 istumapaikkaa; megamukavat nojatuolit jotka saa lähes makuuasentoon; viltit ja tyynyt.. On tosi mukavat olot. Ja siellä myös hyvin rauhallista; koska sali on niin pieni ja ihmisiä vähän, ei kukaan viitsi puhua koska se kuuluisi niin hyvin.
Viime kerta oli huippu: joku oli tuonut mukaansa Kansainvälisen Poikaystävänsä katsomaan saksaksi puhuttua leffaa suomi/ruotsi tekstityksillä. Ja herra ei siis ymmärtänyt mitään näistä kielistä. Pariskunta kävi leffan aikana keskustelua englanniksi, mitä leffassa tapahtuu. Lisäksi rakentavaa kommentointia, "Stupid Germans!"
Että voi olla juntteja.
Eniten häiritsee kyllä kännykät ja jutustelijat. Lähemmäs 2m ihmiset voisivat myös suosia takapaikkoja eikä mennä sinne ihan keskelle.
Vierailija kirjoitti:
Keskinkertainenkin elokuva on moniulotteinen ja huolellisesti tehty esitys, jossa joka sekunnilla on monenlaista ymmärrettävää. Kuvan lisäksi ääniä tehdään tarkkaan, ja kaikella on joku tarkoitus. Jopa äänettömyydellä tai tapahtumattomuudella.
Rouskuttajalta ja kännykän vilkuilijalta tällaiset ulottuvuudet menevät kokonaan ohi. Elokuva(kin) on hänelle vain jotain ohimenevää kuva- ja äänitapettia, hälinää johon ei tarvitse keskittyä sen enempää kuin mihinkään muuhunkaan. Se on tietysti hänen murheensa.
Rauhattomat säpisijät kuitenkin pilaavat myös niiden elokuvanautinnon, jotka haluaisvat uppoutua siihen, mitä ovat tulleet katsomaan: elokuvaa.
Ymmärrettävästi tämä sivistynyt näkemys sai vain miinuspeukkuja.
Miksi ylipäätään mennä elokuviin, jos kännykän selailu ja mässyttäminen on niin tärkeää.
Voisihan sitä rapistelua ja mässäämistä lisätä suoraan elokuvan ääniraitaankin, jos se ei muka häiritse.
Vierailija kirjoitti:
Voisihan sitä rapistelua ja mässäämistä lisätä suoraan elokuvan ääniraitaankin, jos se ei muka häiritse.
Koskaan ei ole kukaan vieressä istunut rapistellut Koko Elokuvan Ajan. Ensin rapistelee joku takarivissä, sitten eturivissä, sitten vieressäistuja, sitten rivi 7 paikka 8, sen jälkeen rivi 4 paikat 2 & 3, sitten rivi 10 paikka 9 ... ja niin edelleen.
Eli koskaan ei muiden mässytyksestä johtuva melusaaste ole niin suurta, että häiritsisi yli itse elokuvan äänen, koska on jakautunut tasaisesti ympäri salia, suurin osa monen penkin tai penkkirivin päähän.
Leffateatterin työntekijä tässä kommentoi. Popcornia ja karkkipusseja myydään leffateatterissa, koska haluamme ihmisten herkuttelevan leffassa kuin kotonaan. Monelle juuri leffapopcornit ovat osa elämystä, jota ei voi kotona kopioida. Elokuvan aikana on suotavaa rouskutella, ja on harvinaista, että kukaan tekisi sitä kiusallaan oikein tahallisen äänekkäästi. Leffasta saa myös käydä välillä vessassa.
Ei tule kovin usein leffassa käytyä juurikin tuon sikamaisen mässäilyn vuoksi. Luulisi, että sitä ihminen kestäisi pari tuntia ilman ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Te, joita ärsyttää syöminen leffassa = älkää menkö ollenkaan!!
Te, jotka haluatte katsoa lopputekstit= menkää seisomaan lavan eteen alas ja kas kummaa, kukaan ei enään ole edessänne!
Ei nyt kaikki voi olla niin vaikeaa? Maailmanmeno ahdistaa jos kaikesta saadaan ongelma.
Ymmärrätkö, että nähdäkseen tietyn elokuvan, on mentävä elokuviin. Kaikki elokuvat eivät tule Areenaan/Teema-kanavalle tai Viddlaan, Netflixin kaltaisista palveluista puhumattakaan.
Jonkinlainen syömishäiriö pitää ihmisellä olla, jos ei kahta tuntia voi olla syömättä.
Keskimäärin ihmiset ovat nykyisin aivan helvetin lyhytjännitteisiä mulle-kaikki-heti-nyt ihmisiä, ja lopulta se johtaa yhteiskunnan romahtamiseen. For real.
Parhaimpia elokuvia ovat ne joissa on jätetty vielä joku twisti lopputekstien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joita ärsyttää syöminen leffassa = älkää menkö ollenkaan!!
Te, jotka haluatte katsoa lopputekstit= menkää seisomaan lavan eteen alas ja kas kummaa, kukaan ei enään ole edessänne!
Ei nyt kaikki voi olla niin vaikeaa? Maailmanmeno ahdistaa jos kaikesta saadaan ongelma.
Ymmärrätkö, että nähdäkseen tietyn elokuvan, on mentävä elokuviin. Kaikki elokuvat eivät tule Areenaan/Teema-kanavalle tai Viddlaan, Netflixin kaltaisista palveluista puhumattakaan.
Jonkinlainen syömishäiriö pitää ihmisellä olla, jos ei kahta tuntia voi olla syömättä.
Toisaalta leffan kuin leffan saa blu-rayna täysin uutenakin parilla kympillä, mikä on selvästi vähemmän kuin kaksi normaalihintaista leffalippua.
Vierailija kirjoitti:
Itse katson lähestulkoon aina lopputekstit, sillä Marvelin popularisoimana monissa suosituissa elokuvissa on nykyään lisäkohtaus lopputekstien jälkeen. Tosin, yleensä kyllä tarkistan ennen leffaan menoa onko kyseisessä elokuvassa lisäkohtausta.
Ja vaikkei olisikaan, niin monessa elokuvassa jään katsomaan vähintään ne ”ensimmäiset lopputekstit”, joissa on (varsinkin animaatioleffoissa) yleensä jonkinlaiset lisägrafiikat ym. extrahassuttelua.
Sama minulla. Ihan sama pomppivatko ihmiset poistuessaan siinä tekstien edessä, kun ovat poistuneet jo siinä vaiheessa kun lisäkohtaus alkaa.
Rapinakaan ei häiritse, olen sen verran keskittymiskykyinen että elokuva imee mukaansa rapinan ulottumattomiin. Ainut mikä vituttaa on se, jos joku on niin juntti että vastaa puheluun kesken leffan. Harvemmin tuota on onneksi tapahtunut. Mutta älä lähde leffaan, jos sinun on pakko vastata puhelimeen sinä aikana.
Popparit ja mässyt kuuluu leffaan mulle aivan yhtä lailla kuin teillekin tuo ”nautinto” katella jotain lopputekstejä. En ite jää koskaan kattoon mitään loppuja mutta ihan sama mulle, jääkö joku muu.
Ei ole aikaa kun kestää pari sekuntia? .... eiköhän ne lopputekstit kestä kauemmin...